Oi miten ihanaa! Rakas ystäväni ja Leela ovat saapuneet. Onni oli heiluttaa häntänsä irti niin innoissaan ja iloissaan se oli. Amandakin näytti ihan tyytyväiseltä Leelan tuloon. Nartut tulevat toimeen yllättävän mutkattomasti. Leelallakaan ei ollut mitään ongelmaa tulla meille, vaikka sillä on hiljaittainen huono kokemus ollut päälle hyökkäävän koiran kanssa.
Saimme vieraaksi myös ystäväni siskon. Hänn ei olekaan käynyt meillä Amandan tulon jälkeen eli Amalle ihan uusi tuttavuus. Perusländerimäisen varatuneesti Amanda tunki itsensä ensimmäiseksi rapsutettavaksi. Kas kun ei syliin kiivennyt.. Ainakin se nojaili kylälilijän jalkoihin siihen malliin, että yhtään lähemmäksi sitä ei voisi päästä.
Nartut ja vieraat ja kaikki meni ihan hyvin, mutta illalla Onni päätti järjestää meille puuhaa. Ensinnäkin se meni ilman lupaa avoinaisesta ovesta kissan perään. Pysähtyi kyllä heti, kun ystäväni karjaisi seis. Tottelemisesta plussaa, ovesta karkaamisesta miinusta.
Lisäksi Onni kehitti oikein draaman siitä kuinka Leela on ottanut juuri sen luun, joka oli taatusti Onnin. Yllättävää, että Onnin ja Leelan mutistessa ja rutistessa luusta ei Amanda mennyt mukaan polisoimaan. Sen mielestä ei kukaans aisi Onnille komentoida, mutta Leela näemmä sai. Kun luu oli annettu Leelalle muutaman kerran takaisin, loppui jupina siihen, että luu hajosi ja molemmat saivat syödä omaa puoliskaansa. Siellä ne mutistivat kämpän vastakkaisissa päissä tyytyväisen näköisnä. "Hah, minäpäs sain luu'un.."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti