Minä rakastan juoksemista. Kun juoksee oikein kovaa, tuntuu melkein painottomalta. Tassut tuskin hipaisevat maata ja tuuli sihusee korvissa. Juoksen ympyröitä, pieniä ympyröitä ja suuria ympyröitä. Vilistä puiden alta ja lennän kantojen yli. Kiidän pitkin nurmea, pyörrän ympäri ja loikkaan Jästipään yli. Se on parhaita asioita maailmassa.
Pompputassu
Pompputassu on ihan höperö. Sen mielestä juokseminen on kivaa. Ehkä se on joku naisten juttu, sillä emäntäkin juoksee joskus. Osaan minäkin juosta, mutta miksi vaivautua? On huomattavasti mukavampaa kävellä haistellen mielenkiintoisia tuoksua. SIlloin voi heittäytyä selälleen ja pihtaroida. On ihan huippua pihtaroida pehmeällä nurmikolla, tai siloisella hiekalla, tai kylmässä lumessa. Emäntä ei osaa arvostaa maassa kieriskelyn nautintoa.
Jästipää
Joka aamu minä juoksen kuin tuuli. Jästipää heittäytyy selälleen ja minä otan oikein kovan vauhdin ja hyppään nauraen hänen viereensä. Jästipää ei säikähdä ja lähde jahtaamaan minua. Se vain kieriskelee. Minun on tökittävä sitä korvaan. Joskus monta kertaa, joskus vain pari kertaa ja se lähtee perääni juoksemaan.
Pompputassu
Paitsi että Pompputassu olla outo fiksaatio juoksemiseen, sen mielestä kaikkien muidenkin pitäisi juosta. Joten se härkkii, ihan joka ikinen aamu. Luulisi, että edes viikonloppuisin mies saisi suorittaa aamurituaalit rauhassa, mutta ei. Pompputassu tulee ja hyörii ja tökkii, kunnes jouduin muka hermostumaan ja ajamaan sitä takaa hetken aikaa.
Vaikka kyllä minä silti Pompputassusta tykkään. Juoksemisesta en niinkään.
Jästipää
1 kommentti:
I really enjoyed looking at your site, I found it very helpful indeed, keep up the good work.
»
Lähetä kommentti