Juoksuttelin koiria vapaina, mutta Kuje silti kaipasi vähän lisäaktivointia ja pureskeli akuankan kulmaa yöllä. Onneksi ei tuhonnut kirjoja. Yllättäen kaikki lelut olivat siirtyneet Onnin viereen. Pitänee käydä kirpparilta haalimassa taas kasa pehmoleluja niin Kujeellekin liikenee jokunen.
Väsyneenä olen varsin huonolla tuulella. Tiistaina törmäsin lenkille lähtiessäni ukkoon, joka kommentoi, että eiköhän noita koiria ole vähän liikaa. Hillitsin itseni ja en paukuttanut kaikkea huonoa tuultani ukon päälle, vaikka mieli olisi tehnyt. Tokaisin, etteivät kaikki ole minun. Onhan Leela muiskun, joten neljää ulkoiluttaessa näin on hyvä sanoa.
En ymmärrä mikä into ihmisillä on kommentoida koiramäärää. Suoraan sanottuna se ärsyttää suunnattomasti. Erityisesti silloin jos olen jo valmiiksi kiukkuinen. Kaikilla tuntuu olevan oikeus sanoa kuinka hankalia koirat ovat ja kuinka kauheasti ne sotkevat. Ja onhan se tietenkin kallista ja aikaa vievää puuhaa tämä koirailu. Yleensä annan kommenttien valua toisesta korvasta sisään ja toisesta uloa. Ei vierailla ihmisillä ole hajuakaan kuinka paljon nämä karvaiset lapset minulle merkitsevät.
Hirveän monen mielestä koirien hoito aiheuttaa minulle niin kauheasti vaivaa. Jaa mitä vaivaa? Olen kuunnellut vaikka kuinka monta vuotta erinäisten vastaantulijoiden voivotteluja siitä kuinka hankalaa koirien kanssa eläminen on, mutta vieläkään en tiedä mitä niillä kommenteilla ajataan takaa. Kun minä en koe koirien olevan mitenkään vaivalloisia. Ne ovat osa elämää ja joskus pitää tehdä kompromisseja. Sekö se vaiva on? Pitää miettiä saako koirat hoitoon, jos haluaa lähteä laivalle. Onpas ihan kauhea vaiva... Just joo. Koirat on tuoneet paljon enemmän puuhaa ja matkailua mun elämään kuin mitä ois ilman niitä.
Ehkä kyse on lenkkeilystä. Enpä osaa oikein sitäkään vaivana pitää. Silloin kun mulla ei hetkeen ollut koiraa ja kuljin yksin lenkeillä, niin lenkkeily oli paljon tuskallisempaa kuin mitä se yhdessä koirien kanssa on. Mun otukset on varsin vaatimattomia lenkkien suhteen. Ne eivät välitä vaikka välillä käytäisiin lyhyempiä lenkkejä. Nyt töiden ollessa tuskaisia, kaikki koirat ovat ottaneet lepomoodin. Jopa Kuje on tavallista rauhallisempi. Kaikki tietävät, että kun aikani taas riittää, mennään pitemmille lenkeille ja tehdään muuta yhdessä. Viikonlopulle on suunnitelmia. Toivotaan, että toteutuvat.
Työkaverini hämmästeli, että miten pärjään kolmen koiran kanssa junassa. Eipä se nyt niin kummoista ole. Mennään asemalle, ostetaan kasa lippuja tyrkätään koirat junaan, mennään istumaan, odotetaan, että juna tulee perille, tyrkätään koirat pois junasta ja vola! juna matka on suoritettu. Suurin vaikeus on siinä, että otan usein liikaa tavaraa mukaan ja sen kanssa saa pähkäillä.
Yhtä kaikki, ei kannata alkaa nipottamaan minulle lauman koosta, olen itse tyytyväinen tähän kokoonpanoon, myös Leelaan. Me elämämme tällaista elämää ja nautimme siitä. Mikään ei paranna iltaa paremmin kuin pieni länderi, joka ryömii syliisi antamaan suukon, kun tulet väsyneenä kotiin raskaan työpäivän jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti