Eilen menin kauppaan ihan vain ostamaan vähän eväitä töitä varten. Siinä tallustellessani kohti kassaa törmäsin alennuksessa oleviin reppuihin. Pitkän tutkailun jälkeen päätin lopulta ostaa vaellusrepun. Ihan noin niinkun länderileiriä ajatelleen. Reppu nyt on ihan fiksu ostos, mutta olen ihan vain länderileiriä ajatellen ostellut mm. pienen kääntöveitsen ja muuta äärimmäisen tarpeellista. Tässä on sentään vielä melkein kuukausi aikaa, joten vähän pelottaa mitä kaikkea muuta keksin vielä ostaa.
Illalla oli taas yhteislenkin aika ja puolitin työpäiväni niin, että pääsimme Onnin ja Kujeen kanssa osallistumaan. Ajattelin, että mukavaa vaihtelua Onnillekin. Olin lenkkipaikalla ihan valmis viemään sen samantien kotiin, tai jättämään kiinni ensimmäisen puun kylkeen, sillä Onni innostui kiskomaan kuin pieni hinaaja. Onneksi se rauhoittui ensimmäisen merkkauksen jälkeen.
Mukana oli tällä kertaa Onnin lisäksi vain narttuja ja kaikki olivat isoja, paitsi Kuje. Koska kaikki koirat tulivat keskenään toimeen, ne saivat viilettää vapaana. Päästin hetken tuumimisen jälkeen Onninkin irti, vaikka ei mitenkään satavarmasti siihen vapaana luotakaan. Herra päätti näyttää, että on oikein ihana ja helppo koira. Se totteli pienintäkin vihjausta luoksetulosta. Nälällä ja mukana olleilla nameilla ei tietenkään ollut asian kanssa mitään tekemistä ;)
Kuje pääsi taas näyttämään lopuksi kaikille hampaansa. Se menee ilman ongelmia, vaikka Kuje tutkitaankin maassa, mikä usein on pienille koirille vaikeampaa. Oli vähän hupaisaa seurata aluntutustumisessa miten paljon itsevarmempi Kuje oli kun Onni oli matkassa. Mukana oli pari uutta koiraa, joista toinen, Miina, oli todella iso. Tällä kertaa Kuje meni heti jokaisen luo nuuhkimaan.
Iltapisulla törmäsimme neidin kanssa mustaan sateenvarjoon hississä. Joku oli jättänyt sen kuivumaan. Kuje vähän säpsähti uutta esinettä, mutta meni samantien tutkimaan mikä kumma se oikein on. Reipas otus, toivottavasti ei taannu pahasti murrosiän koittaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti