Tarkoitus oli lähteä ulos ottamaan Kujeesta viisikuukautiskuva, mutta sateenropina esti suunnitelmat. Kujehan täytti oikeasti jo tiistaina sen 5 kuukautta, mutta jotenkin arkipäivät meni töissä ja nukkuessa, ettei jaksanut sen vertaa kameraa kaivaa esiin, että olisi saanut kuvat ihka oikeana päivänä. Tuskinpa tuolla niin väliä. Päivä sinne tai tänne.
Valokuvaus sujui yllättävän hyvin. En ottanut kuin kolmisenkymmentä kuvaa ja niistäkin osa oli Amandasta ja Onnista. Ennen yhden hyvän kuvan ottaminen seisovasta tyttösestä vaati sen sata kuvaa. Joko Kuje on oppinut pysymään paikoillaan paremmin tai taitoni napata kuva oikeaan aikaan on kehittynyt.
Kujeen kasvu-galleria
Niinpä se tyttönen alkaa pikku hiljaa muuttua pikkutytöstä naisenaluksi. Mittasin säkäkorkaudenkin ja sain mitaksi 38 senttiä. Alkaa olla ihan iso tyttö, kun mahtuu jo rotumääritelmän sisään. (Länderien säkäkorkeus on 38-46 senttiä. ) Vähän alle kuukausi takaperin (30.6) Kuje oli 34 senttiä, että kyllä sitä kasvua tapahtuu vinhaa vauhtia. Jos se kuukauden kuluttua on kasvanut samanlaiset 4 senttiä, niin sehän on jo Amandan kokoinen.
Huomenna olisi tarkoitus suunnata mätsäriin ja ajattelin, että jos neitokaisen trimmaisi sitä varten. Vaan mistäs kohtaa sitä nyppäisi turkkia pois? Karvat ovat kivan karkeita ja vähän sormia syyhyttäisi nyppäistä pari hassua pois, mutta Kujeesta tulisi nyppimisen jäljillä kuitenkin ihan kalju. Nyt se on vaivalla kasvattanut parrankin itselleen viime testailuni jälkeen. Viikon päästä olisi ensimmäinen oikea näyttelykin, kun menemme Helsinkiin pentunäytteluun. Ehkä pitää vain malttaa mielensä, että ressukalla on jonkinlainen parranhaven leuassa kisaillessa karvakkaampien sisarusten kanssa.
Olisihan noita muitakin nypittäviä. Amandalla olisi sopivan kypsä turkki, mutta ajattelin antaa sen pitää karvansa vielä länderileirille asti. Sen jälkeen saa karva kyytiä. Onninkin turkki olisi sopivaa nypittäväksi, mutta koska en ole vielä päättänyt näyttelykalenteriamme en uskalla vielä käydä sen kimppuun. Muuten saattaa käydä niin, että kehässä on kalju glenni. Toisaalta jos se jatkaa pitemmän aikaa turkin kasvatustaan, niin herra esiintyy taas vaihteeks ylipitkällä turkilla. No, Onnin trimmi nyt on aina kotitekoisen näköinen, vaikka mitä tekisin.
Saapa nähdä onko huomenna Kujeen korvat mätsärissä millaisessa kuosissa. Tänään irtosivat teipit ennen kuvien ottamista. Ajattelin, että olkoot ihan rauhassa teipittä, kun huomenna pitäisi muuten ottaa ne joka tapauksessa pois. Tuskinpa korvat ovat enää huomenna oikeassa asennossa. Sen verran höröt ne ovat yhä vain.
Kuje on edistynyt seisomisen lisäksi sisälle pissailun hillitsemisen saralla. En ihan vielä sanoisi sitä sisäsiistiksi, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa. Sänkyynkään ei ole pissoja tullut pressun ostamisen jälkeen.
Vaikka kasvu joissain suhteissa on ilahduttavaa, odotan vähän kauhulla uhmailun alkamista. Kuje on pariin kertaan lähtenyt yksikseen seikkailemaan. Paljon itsenäisempi sielu kuin Amanda, joka lähtee samantien perään kun huomaa minun kadonneen ja etsii niin kauan kunnes löytää. Kuje sen sijaan tyytyväisenä lampsii ympäri pihaa vailla huolen häivää ja menee kyllästyttyään oven taakse odottamaan, että joskus joku viitsi sisään päästää. Toisaalta ihan lohduttavaa, ettei se pienestä hätkähdä.
Kaivoin esiin pikku tuulettimen, jonka ostin matkailua silmällä pitäen. Pistin kojeen päälle ja sehän piti ihan hirveää meteliä. Kaikki koirat tuijottivat kojetta hölmistyneenä. Amanda häippäisi nopeasti takavasemmalle. Onni jäi paikoilleen ja Kuje kuunteli vieressä pää kallellaan. Hetken kuluttua Onni totesi kojeen vaarattomasti ja lösähti makoilemaan sen viereen. Kuje hiippaili tuulettimen vieressä ja yritti selvittää mikä kumma se oikein oli. Kujeenkin todettua laitteen vaarattomaksi, Amanda tuli Onnin selän taakse, mutta sen lähemmäksi metelinpitäjää se ei tullut. Olipa hyvä, että en ihan heti vain tunkenut tuuletinta häkkiin kiinni. Olisi ehkä saattanut hienoinen paniikki reaktio syntyä. Enpäs tajunnut sen noin kovaa ääntä pitävän.
Kaivoin pari päivää sitten esiin hihnanjakajan. Sitä on viimeksi käytetty Amandalla ja Leelalla, mutta piti poistaa se käytöstä kun tytöt provosoivat toisensa riekkumaan. Tämän käyttö opeteltiin perinteisempään tyyliin eli iskin Kujeen ja Amandan vain hihnan päihin ja lähdin lenkille. Yllättävän kivuttomasti lenkkeily sujui. Oli niin söpöä katsoa kun tyttöset kävelivät kylkikyljessä.
Pitänee miettiä, että joskos sitä lähtisi taasen töihin, vai laittaisiko vielä yhden koneen pyykkiä pyörimään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti