Viikonloppu meni lähinnä koirattomissa puuhissa. Lauantaina koirilla oli tylsä päivä, sillä ne joutuivat muutamaan otteeseen jäämään yksinään kotiin. Ostamani koiranruoat tuskin lohduttavat, eikä Amandakaan pomppinut riemusta saatuaan uuden talviliiviin. Meillä on vähän niinkuin ihmisperheissä. Pikkusisko perii vanhemman vanhat vaatteet ja isosiskolle ostetaan uutta. Amanda sai uuden fleeceliivin talveksi ja Amandan vanha periytyy Kujeelle.
Sunnuntaina piipahdin Särkänniemessä. Mietin hetken aikaa, jos pitäisi ottaa koirat matkaan, mutta sää oli sateinen ja tarkoitus ei ollut kovin kauaa siellä olla, joten koirat saivat taas tyytyä kotona hengailuun. Ne saivat sentään ilokseen päivällä Muiskun siskoineen.
Eilen tuli Leelakin takaisin juoksulomaltaan ja uusiolaumamme on taasen nelilukuinen. Tai itseasiassa kuusi, jos ihmisetkin lasketaan. Voi mikä riemu olikaan saada pikkuinen takaisin. Se on nyt ihan selkeästi jäänyt kooltaan Kujetta pienemmäksi. Tuntuu, että vasta ihan vähän aikaa sitten otettiin kuva missä Leela vielä oli Kujetta korkeampi.
Kuje pääsi vieraan ihmisen hammastarkastukseen. En itse muistanut taaskaan, mutta Muisku oli kaukaa viisas ja oli valistanut Leelan tuovia vanhempiaan ensin tarkistaan pikkuneidin hampaat ja vasta sitten tutustumaan.
Naureskelin itsekseni eilen aamulla Amandan käytökselle. Käyttäytymiskeskustelumme jälkeen, se on taas pysynyt nätisti toisten koirien kulkiessa ohi. Satuimme aamulla törmäämään naapurin Kutiin. Amanda ei Kuti ole tavannut, vaikka Onni ja erityisesti Kuje ovat päässeet Kutin kanssa nuuhkuttelemaan. Kutin nähdessään Amanda ei selvästi oikein tiennyt miten olisi ollut. Haukkua ei saanut. Se asettui ohituspaikalleen ja valmistautui menemään ohi, mutta me jäimmekin Kutin omistajan kanssa juttelemaan. Hetken paikallaan pyöriskelyn jälken Amanda keksi, että varmasti jalkaani tökkimällä saisi minut huomaamaan, että siinä on vieras koira. Niinpä se yritti tökkiä kuonolla ja tassulla, mutta ei loiskuttanut leukojaan, vaikka selvästi olisi vähän tehnyt mieli. Hetken päästä neiti totesi tilanteen olevan tylsä ja odottelua sisältävä ja rauhoittui muiden tapaan tutkailemaan maan hajuja.
Myöhemmin päivällä Amanda sitten vasta pääsi haistelemaan Kutia ja se olikin paljon rennompi tilanne, sillä siinä vaiheessa Amanda jo tiesi mitä tulee tapahtumaan ja pääsevänsä nuuhkimaan Kutia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti