Mukava mätsäri

Olipas kivaa olla pitkästä aikaa kehässä. Vähäsen jännitin miten mahtaa Kujeen pöydällä olo sujua. Ei hampaiden katsominen vaan ihan yleinen pöydällä hilluminen. Meillä olisi ollut vuoro melko alussa, mutta meidän pari osallistui myös junior handler -kisaan ja jouduimme odottelemaan. Mikäs siinä auringonpaisteessa oli odotellessa ja koiria ihaillessa.

Kehään mennessä oli vähän hömelö olo. Miten sitä pitikään täällä olla? Vaan kyllä se sitten muistui mieleen. Kuje tepsutteli tyytyväisenä kehässä ja seisoi oikein kivasti tuijotellen kädessäni olevaa nakinpalaa. Nostin tyttösen pöydälle ja se istahti tyytyväisenä katselemaan maisemia. Tuomari tutkiskeli pennut todella tarkkaan ja niin myös Kujeen. Se oli ihan positiivinen juttu ja voitaisiin oikeastaan mennä samalle tuomarille uudelleenkin. Ei tosin mitään hajua, että kuka tuomari oli. Kuje oli tosi nätisti pöydällä ja antoi tutkia itsensä, vaikka ei touhusta oikein innoissaan ollut. Olipa ihan voittaja olo nostaessa neitiä pöydältä.



Olin muutenkin tyytyväinen meidän menoon. Kuje on jotenkin niin rento. Se seuraa innokkaasti ja siitä on kiva puuhailla yhdessä. Tuomarin mielestä meidän esiintyminen (tai Kujeen ulkomuoto) ei ollut mitään kovin kummoista. Ensin tuli sininen nauha ja toisella kierroksella ei päästy neljän parhaan joukkoon. Mä tulin kyllä molemmilta kierroksilta kehästä pois hyvin tyytyväisenä. Näytin niin tyytyväiseltä, että kaverit luulivat meidän sijoittuneen. Tulipa sellainen olo, että Kujeen kanssa voi ihan mielikseen kierrellä näyttelyissä, sillä se on kivaa. Ja luottamus tuohon otukseen kasvoi kummasti.

Kuje muistuttaa yhä enemmän Onnia. En tiedä johtuuko se minun vaikutuksestani, vai ihastunko vain tietynlaisiin koiriin. Mätsärissäkin jätin sen varsin huolettomasti Muiskun hoiviin lähtiessäni napsimaan kuvia. Käskin Kujeen pysyä paikallaan ja parin metrin päässä tajusin huikata Muiskulle, ettei Kuje muuten ollut missään kiinni. Ei se minnekään lähteny, jäi katsomaan perään ja odottelemaan.

Ylipäätään Kuje jaksoi valtavan hyvin vain odotella ja makoilla vieressä sillä aikaa, kun löpisin muiden kanssa. Sen ei tarvinnut yrittää haukkua muille, tai riekkua muuten. Tuttujen koirien kanssa sai haistella ja odotella yhdessä vuoroa. Kuje käyttäytyi kyllä kaikin puolin niin kuin toivon omien koirieni käyttäyvän. Rauhallisesti, rennosti ja huomaamattomasti, kädessä on hihna, mutta vetoa ei tunnu ja vahtia ei tartte. (Muisku kyl huolehti Kujeen hihnan pitämisestä puolet ajasta, että kiitokset kenneltytölleni ;) )

Päivä oli muutenkin mukava. Auringonpaistetta, ystäviä ja koiria. Rentoa menoa ja kaikki huolet sai heittää hetkeksi nurkkaan. Erittäin miellyttävä tapa viettää kesäpäivää.