Iltalenkkeilyä

Tarkoitus oli eilen kertoilla meidän sunnuntaisesta lenkkeilystä Kutin kanssa ja liittää joukon jatkoksi kuva Kutista ja Kujeesta, mutta eipäs onnistukaan. En saa kameraa tyhjennettyä koneelle, koska koneen muisti on yhä vain täynnä. Joskos sitä saisi jossain vaiheessa ostettua armadan cd-levyjä ja poltettua varmuuskopiot niin voisi poistaa vanahat kuvat koneelta ja saisi uusia tilalle. Ehkä jossain vaiheessa...

Sunnuntaina olimme siis Kujeen kanssa naapurin Kutin ja Kutin emännän kanssa lenkillä. Kivaa oli, vaikka olen täynnä kutisevia hyttysenpistoja. Nyt sai Kuti olla irtikin kun Kuje on hitusen enemmän kerännyt kokoa kuin viime kerralla. Yllättävän pikkuinen oli silti meidän neiti saksanpaimenkoiran rinnalla, vaikka Kutikin on pienikokoinen. Kiitokset lenkkiseuralle mukavasta illasta ;)



Eilen menimme pitkän lenkin sijaan illalla heittelemään koirille keppejä. Onpas taas tyhjää kun Leela on hoidossa. Kolme koiraa kepin perässä tuntui vähäiseltä määrältä. Amanda toi yllättävän näppärästi kepin takaisin heitettäväksi. Piti vain ensin löytä keppi joka ei parilla puraisulla hajonnut.

Onni löysi kaikkein hienoimman kepin. Muovisen putkenpätkän. Heitin Amandalle puukeppiä ja Onnille muovista. Kun vaihdoin kepit toisin päin, jäi muovikeppi siihen mihin sen heitin. Eihän -herttinen sentään, hieno länderineito nyt voi noutaa ällöttävää muoviputkiloa. Kuje lopulta kävi hakemassa muovikepin ja raahasi sen luokseni erittäin tyytyväisen näköisenä. Se raukka kun ei ehtinyt isompien perässä keppien luo tarpeeksi nopeasti ja sai aina tyytyä viimeisen koiran osaan. Kuje tosin piti ääntä kaikkien meidän puolesta haukkumalla keppin kanssa kiitävälle Amandalle.


(muoks. lisätty kuva jälkikäteen ja kuva on seuraavalta lenkiltä otettu)