Eilen pystytin kuusi oksan pätkää riviin ja ajattelin vähän harjoitella itsekseni keppien suoritusta. Ensin vuorossa oli Onni. Hitaasti mentiin ja Onnin mielestä oksakepit on ihan erikeppejä kuin agilitykepit. Se päätti rouhaista viimeisen kepin matkaansa ja katosi pureskelemaan sitä hetken matkan päähän. Ovelasti huokutin korvat takaisin päähän. Lahjonta ja kieroilu tehosi, sillä sain kepinkin takaisin. Palautin kepin rivin päähän ja otin kepit vielä pariin kertaan. Jätettiin touhu onnistuneeseen suoritukseen ja mentiin kotiin.
Vaihdoin Amandan lenkkiseuraksi ja otimme keppirivin vähän nopeammalla vauhdilla. Amanda kuumui touhusta ja panosti ehkä enemmän pomppimiseen ja juoksuhepuleihin. Toisaalta keppien suorituksessa oli harvinaisesti vähän intoa ja vauhtia. Teknisesti ei mennyt kovin kummosiesti, mutta asenne oli parempi kuin mitä yleensä.
Saapa nähdä opitaanko me koskaan hienoa itsennäistä kepinsuoritusta... Vika on varmasti mussa eikä koirissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti