Herätyskello taisi soida siinä viiden aikaan. Ylös vain kahvia keittämään ja karttaa tulostamaan. Vähän kamppeita kaseen, kevythäkki ja koirat mukaan ja hyvin ehdittiin puoli kahdeksaksi juna-asemalle. Kymmenisen minuuttia ehdittiin istuskella lähijunassa ja jo oltiin Lempäälässä.
Tulostamani kartan avulla sitten yritin suunnistaa kohti Levekin kenttää, jossa agilitypäivä oli tarkoitus pitää. Kartta vaan oli vähän huono kun siitä puuttuivat teiden nimet. No hienoisen hapuilun jälkeen löydettiin oikealle tielle, jonka jälkeen oli vähän paremmat ohjeet. Suunnistustaitoni on joko käsittämättömän hyvä tai meillä on vain aina kauheasti onnea. Lopulta ei tarvinnut edes kävellä ihan kentälle asti, sillä Harjun Jari joka oli tulossa kouluttamaan kakkos- ja kolmosryhmäläisiä, nappasi meidät kyytiin ajaessaan ohi.
Oltiin paikalla tunnin verran liian aikaisin, mutta eipä oltua ainoat aikaiset, sillä 7 kuukautta vanha Palpa pentu ihmisineen tuli myös yhdeksäksi paikalle. Kuje ja Palpa päästettiin leikkimään ja me ihmiset höpöttelimme ländereistä. Amanda sai itselleen ihailijan, joka itseasiassa pitikin Amasta huolta koko loppupäivän. Varsin kätevää. :D
Pikkuhiljaa alkoi porukkaa valumaan paikalle. Ensin kentälle otettiin pennut, joita olikin paikalla aika paljon. Harjoiteltiin vähän suoraa putkea ja hyppyjä ilman rimoja. Lähinnä siis ohjaamista, sillä pennuista yli puolet osasivat jo putken. Hauskaa oli. Kujeen perässä oli tosi vaikea pysyä, se karkasi hanskasta kun silmäänsä räpäytti. Vähän kuin olisi yrittänyt pitää rakettia oikealla radalla. Kujeen sisko Flii meni aikas saman näköisesti, mutta Jaanalla oli Flii ihan eri malliin hanskassa kuin mulla Kuje. Pieniä chiliraketteja. Mä en tajua miten Jasmina saa Chilin pysymään niin hyvin siellä minne sen pitää mennä. Pennut väsyivät aika nopeasti ja rata muokattiin ykkösluokkalaisille.
Mentiin Amandan kanssa tällä kertaa midiluokan esteillä. Virallista mittaa neidistä ei vielä ole, joten en vieläkään tiedä, että onko se midi vai maxi. Radassa oli muutamia jippo kohtia. Tuli aika paljon kaikkea hyvää esille. Sekä Amanda, että yllättäen Onni seuraa aika tarkasti mun liikkeitä ja kun mä pysähdyn tai hidastan niin tekevät nekin. Pitäisi siis miettiä omat liikkeet niin, ettei tule itselle pysähdyksiä tai sitten opetella hölkkäämään paikallaan. Meidän ongelmat kepeillä ja kontakteilla näkyi hyvin. Niille pitäisi tehdä jotain... Mutta positiivinen huomio oli, että Amanda osaa sännätä ekaan keppiväliin. Sen jälkeen se ei osaa jatkaa, mutta löytää ekan välin itsenäisesti. Askel oikeaan suuntaan.
Kaiken kaikkiaan oli ihania vääntämiskohtia. Kaikki opetus ei mennyt ihan mun aivoihin asti, mutta tuli paljon mietittävää ja oli erittäin antoisa tunti. Kiitokset Anulle hyvästä opetuksesta!
Jäimme seuraamaan toka- ja kolmasluokkalaisten harjoituksia. Oli aika hienon näköistä menoa. Vau! Päästäänköhän me koskaan noin pitkälle. Agilityharjoitusten jälkeen otettiin vielä jäljelle jääneille pennuille näyttelyharkat. Erittäin länderipitoinen päivä ja kivaa oli. Kiitokset kaikille hyvästä seurasta ja vinkeistä! Sekä Pekalle kiitokset kyydistä bussipysäkille!
Koirat oli ihan naatteja bussissa. Kun oltiin kävelty kotiin, niin jopa Kuje meni ensimmäisenä etsimään hyvän paikan mihin kääriytyi nukkumaan. Nyt tietää miten sen saa väsytettyä. Itse sain jatkaa tästä suoraan töihin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti