Lauman touhuja

Mikä on mukavampaa kuin viettää rentoa lauantaiaamua yhdessä koirien kanssa. Herätys tosin ei ollut niin kiva. Leelalla on valeraskaus ja se on ihan hirveä narttu. Aloitti aamun hyökkäämällä Kujeen niskaan. Leela on nyt kurmoottanut jokaista koiraa, sillä eilen se hyökkäili ulkona jopa Onnin päälle. Saisi jo loppua mokoma mukaraskaus. Alkaa mennä totaalisesti hermot tohon otukseen.

Leela poistettiin hyökkäyksen jälkeen huoneesta. Kuje ja Amanda päättivät että vastapainoksi on hellyyden aika. Amanda putsasi Kujeen silmät ja Kuje vastaavasti nuoleskeli mun nenää. Onnikin kävi hetken aikaa torkkumassa sängyssä. Osaa ne otukset olla niin suloisia halutessaan. Olen ollut koko aamun ihan muikealla mielellä ja sydän on tulvillaan rakkautta noita älykääpiöitä kohtaan. Jopa Leelaa. Eipä se mitään noille hormoonivaihteluille voi.



Yleensä meillä koko lauma tulee hyvin toimeen keskenään. Kujekin on oppinut, että meillä tavallaan kaksi erillistä laumaa yhdessä: Leela ja muisku sekä minä, Onni, Ama ja Kuje. Hyvin harvoin Kuikkeli yrittää saadakaan Leelaa leikkimään kanssaan. Se kääntyy ensin Amandan puoleen ja sitten Onnin. Löllis harvemmin leikkii ja silloinkin mieluiten Onnin kanssa.



Normaalisti meillä on rento fiilis. Koirat löytää usein nukkumasta vierekkäin. Nartuilla on tapana ajautua jonkun kylkeen. Leela makoilee useimmiten Onnin kyljessä ja länderit milloin kenenkin vieressä. Jos Amanda ja Kuje makoilevat vierekkäin, voi hetken päästä huomata Amandan hoivaavan Kujetta nuoleskelmalla korvia tai silmiä.



Onni on karski äijä ja ei tietenkään voi pehmoilla millään hoivailemisilla. Mutta silläkin on pehmeämpi puoli. Onni leikkii leluilla vain Kujeen kanssa. Se antaa Kujeen ottaa kepeistä kiinni ja leikkii hetken aikaa repimisleikkejä. Amanda sen sijaan yleensä haalii kepit itselleen ja juoksee vain Kujetta pakoon. Aikuiset eivät yleensä keskenään leiki leluilla.