Agilitytreeneihin mukaan lähti pitkästä aikaa vain Amanda. Ajattelin, että keskitytäänpä pitkästä aikaan vain neitiin. Jossain vaiheessa fiilikset laski. Meillä oli kaksi ihan älyttömän helppoa rataa. Kun itselle ei tullut mitään haastetta niin ei tullut sen kummemmin edes yritettyä. Ratapätkät menivät hitaasti ja virheettömästi. Amanda liikkui sellaisella Onni-vauhdilla. Oli jotenkin tuhottoman turhauttavaa ja oikeastaan mitään ei irronnut. Ei edes hyvää mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti