Eilen lähdettiin jo aikaisin takaisin Tampereelle. Asemalla ehdittiin ihan pikaisesti moikata ihanainen Paavo-länderi ja sujauttaa 2 vuotta täyttäneelle herralle lahjakin. Paavo on kyllä yksi mun lempparipojistani, aina yhtä iloinen ja valmis jakamaan suukkoja jokaiselle. Onnittelut vielä kerran miehen ikään päässeelle komistukselle!
Junassa oli Oulusta lähdettäessä pari hassua koiraa. Ihmettelin vähän, että miksi mulle oli annettu käytäväpaikka, mutta olin tyytyväinen, että se oli sellaisessa paikassa mihin sai laitettua kevythäkin hyvin. IC-junissa on joko neljän paikka, jossa on vastakkain kaksi penkkiä tai yksittäisiä paikkoja. Yksittäisiin paikkoihin ei mahdu edes Onni yksinään kunnolla jalkatilaan sillä se valuu vääjäämättä keskikäytävälle. (Kun on pitkä selkä, niin minkäs teet.) Meillä oli siis reunapaikka tälläisestä neljän rykelmästä. Penkkien väliin mahtui juuri sopivasti kevythäkki ja sen eteen jäi Onnille hyvin tilaa.
Etelää kohti mentäessä porukka alkoi lisääntyä. Seinäjoella meitä vastapäätä tuli matkustajia ja viereenkin olisi tullut tyttö kissan kanssa, mutta hän etsi toisen paikan todettuaan, että häkkini oli vienyt kaiken jalkatilan ja kissaa olisi pitänyt pitää sylissä kokoajan. Vaunuun tuli niin paljon ihmisiä ja lemmikkejä, että kaikille ei edes riittänyt paikkoja. Olinpa varsin tyytyväinen siitä, että tytöt saivat olla häkissä, jossa oli oma rauha. Onni nyt rentoutuu missä vaan.
Matka meni kaiken kaikkiaan ihan kivasti ruuhkasta huolimatta. Matkatavaraakin oli sen verran vähän, ettei selkä katkennut tavaroiden painosta. Suhteellisen rentouttava viikonloppu kaiken kaikkiaan. Töihin ei silti olisi illalla yhtään huvittanut lähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti