Olikin aikas monta kertaa ollut niin huippukivaa, että piti sen olla oletettavissa, ettei se joka kerran niin hauskaa voi olla. Tiedä johtuiku siitä, ettei itse tajunnut syödä päivällä tarpeeksi ja oli niin nälkäisen väsynyt vai mistä, mutta eilisen treenit eivät menneet ihan putkeen.
Otin Onnin mukaan ja rakensimme pari pätkää Nasun ja Sipan omistajan kanssa ennen varsinaisen tunni alkua. Otin ensiksi Onnin ohjattavaksi. Se liikkui yllättävän hyvin ja olin oikein tyytyväinen siihen miten hyvin se kaikki esteet muisti.
Ratapiirros kepit ovat rajaamassa, niin, että halliin tuli kaksi erillistä pätkää. Vasen puoli: Aita, pussi, aita, A, aita, rengas, aita. Oikea puoli: Aita, pussi, aita, puomi, pussi, aita, kepit, pussi, puomi, aita
Onni oli helppo ohjata puomin vieressä olevaan putkeen ja hypyn kautta uudelleen puomille. Amanda pyrki samassa kohdassa heti puomille, vaikka yritin ohjata sen putkeen olemalla esteiden oikeilla puolella ihan putken vieressä.
Onnin kanssa pahin virhe oli se, että sain aikaan tappelun. Väinö ei piittaa juuri toisista uroksista. Onni meni Väinön selän taakse nuuhkimaan peppua ja minä nappasin sen niskasta kiinni. Miksi, oi miksi, en tajunnut siirtää sen huomiota itseeni? Pitikö mennä ottamaan kiinni niskasta, kun tiedän, että Onni rähähtää satavarmasti jos niin tekee. Eipä muuta kuin urokset irti toisistaan ja Onni puoleksi tunniksi jäähylle. Harmittaa, että aiheutin tilanteen ihan omalla tyhmyydelläni. Joskus reaktiot ovat liian syvällä ja ei ehdi ajatella.
Jos ei rähinää ota huomioon, niin Onnin kanssa muuten kaikki sujui hyvin. Se osasi jopa mennä renkaan, vaikka sitä ei ole kokeiltu yli kolmeen vuoteen. A:n ylitykseen pitää Onnilla saada paljon vauhtia, sillä muuten se ei pääse millään sen yli. Putkien jälkeen pitäisi muistaa palta. Huomasin kun otin lopputunnista Onnin uudelleen radalle, että en ollut alun alkaen muistanut palkata tarpeeksi usein ja Onnin motivaatio vähän laski. Onni kun kiinnostaa palkka paljon enemmän kuin kehut eli päin avstoin kuin Amalla.
Amandalla ongelmaksi muodostui pussi. Se meni vielä huonommin kuin edellisellä kerralla. Pussi pitää ottaa tehoharjoitteluun. Kepeissä ja varsinkin renkaassa oli lopputuntia kohden havaittavissa parannusta. Varsin viimeiset renkaan läpäisyt sujuivat mielestäni jo hyvin iloisella mielellä ja Amandan saattoi käskyttää aavistuksen kaempaa renkaalle, niin, että se itse yritti kohdistaa renkaan muotoa. Jos pussin suhteen ei olisi ollut niin paljon takapakkia olisin todella tyytyväinen tuntiin, nyt jäi siitä vähän tylsä mieli. Toisaalta tietääpä mitä kerrata ensi kerralla. Kontaktit osuivat kohdalleen, mutta aikas yläreunaan.
Ohjaamiseni ei ollut mitään kovin hyvää. Amandan kanssa siinä on helpompi tehdä virheitä, sillä Amanda on niin nopea ja tarkkailee minua paljon tiiviimmin kuin Onni. Toisaalta pystyn luottamaan Amandan radalla ihan erilailla kuin Onniin. Onnia on vaikea saada kääntymään, mutta sen ehtii helpommin ohjaamaan oikeaan suuntaan ja sen vierellä pysyy juostessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti