Vuoden ekat möllikisat

Tänään meillä oli Tamskin keskiviikon ryhmän järjestämät harjoituskisat. Otin Onninkin mukaan, vaikka sen kanssa ei ole harjoiteltu agia kesän jälkeen. Amanda oli varsin hölmistynyt kun puin sille agipannan ja otin treeni repun selkääni, mutta mukaan lähti lisäksi Onni.

Onnin ilmoitin möllin mini luokkaan ja Amandan makseihin. Pitäisi varmaan mitata Onni, sillä en tiedä mihin luokkaan se oikeasti kuuluu. Amanda oli hallissa selvästi hermostuneempi kun Onni oli mukana. Onni oli ensimmäistä kertaa hallissa, mutta ei se ollut moksiskaan. Katseli tyytyväisenä menoa ja olisi oikein mielellään tutustunut ihaniin narttuihin.

Ratapiirros

Minit olivat ensin. Rata oli vaikeampi kuin ennen joulua olleissa tiistairyhmä kisoissa. Kun rataantutustuminen päättyi tuntui etten muistanut radasta mitään. Onni oli vuorossa toisena. Kun menimme radalle, olin ihan varma, ettei Onni suostu tekemään mitään. Säntää vaan yleisöön. Se haisteli innokkaana maata. Näytin kädessä olevia nameja ja yritin saada sen keskittymään niihin. Heittäessäni hihnan Onnin viereen odotin puoliksi, että se nousee saman tien istumasta ja säntää jonnekin. Onneksi siinä vaiheessa Onni suostui keskittymään minuun.

Ensimmäinen este oli pituus. Onni kiersi sen häntäänsä heiluttaen. Sai sen takaisin esteen toiselle puolella ja se tallusti iloisesti sen yli. Puomille Onni meni iloisesti ja siinä vaiheessa alkoi tuntua, että tämähän voi sujua. Ohjasin Onnin parin esteen ohi ja se päätti putkessa tulla samaa tietä takaisin. Muuri meni kävelen yli, mutta olin iloinen ja ylpeä meidän ensimmäisestä mölliradastamme. Onni kuunteli käskyä ja nautti touhusta ja minulla oli valtavan hauskaa.

Amanda oli kuulemma odottanut Onnin radan ajan suhteellisen rauhallisesta. Se oli kyllä aikas sätkylä, kun tulimme sen luo. Pomppi länderimäiseen tapaan ja läähätti. Yritin rauhoittaa sitä kävelyttämällä ja neiti lopettikin läähättämisen. Menin uudelleen tutustumaan rataan. Olimme taas toisena vuorossa.

Amanda oli kovin pomppiva kun ensimmäinen kilpailija oli radalla ja mietiskelin, että mahtaakohan neiti pysyä lainkaan paikoillaan kun me pääsemme radalle. Kun asetin sen oikeaan kohtaan odottamaan kaikki stressi tuntui virtaa van siitä pois ja se oli aivan rauhallinen. Se odotti kiltisti lähtölupaa ja loikkasi kauniisti pituuden yli ja suuntaisi siitä puomille. Ohjasin sen oikein näppärästi putken ohi ja yhden aidan ohi. Seuraava putkeen meno sujui ongelmitta, mutta Amandan karkasi A:lle, vaikka meidän oli tarkoitus mennä hypyn kautta toiseen putkeen. Kun vihdoin pääsimme oikeasti A:lle, niin loppu sujuikin nätisti ja muuri meni lentäen yli. Amandaan olin oikein tyytyväinen. Jos vielä oppisin itse ohjaamaan.. Mahtava fiilis jäi silti näistä mölleistä. Yhteys koiriin oli hyvä, vaikka itse ohjaus välillä vähän horjui.

Illalla Leela sai vielä omat näyttelytreeninsä ja sekin mennä viipotti oikein nätisti. Sääli, että muutamat muut ulkona olevat koirat saivat neidin räksyttämään. Emme ehtineet ulkona kovin kauaa viipyä, koska ilma oli turhan viileä ja Leelalla ei ollut talvikerrastoa päällä.

Kiva päivä. Nyt voi hyvillä mielin mennä nukkumaan.