Tulimme eilen taas vähän aikaisemmin Navetalle. Olimme juuri palaamassa takaisin lämmittelylenkiltä, kun huomasimme, että pihaan oli ajanut pari outoa autoa. Miehet katkaisivat sähkön, mutta lupasivat laittaa sen takaisin ennen tunnin alkua. Navetta oli aivan pimeä. Avasimme oven sepposen selälleen saadaksemme valoa edes hiukkasen ja tarkastelimme tilannetta. Ovea lähinnä olevat esteet näkyivät joten kuten. Onni ja Nasu pääsivät kokeilemaan rengasta ja keinua.
Hetken päästä loput ryhmäläiset saapuivat, mutta valo puuttui yhä. Tässä vaiheessa vaihdoin Onnin Amandaan ja harjoittelin sen kanssa keppejä. Miehet jatkoivat työtään ja me ihmettelimme pimeässä, että ehdimmekö oikeasti harjoitella lainkaan. Kepit alkoivat sujua Amandan kanssa aika hyvin, joten aloitin odotteluharjoitukset. Onni nimittäin vinkui kentän laidalla haluaan päästä myös radalle. Erittäin raivostuttavaa. Sijoittelin Amandaa ympäri pimeää kenttää odottelemaan ja se osasi olla ihan hiljaa ja nätisti. Ihanaa, että se ei kertaakaan koko treenitunnin aikana lähtenyt mukaan Onnin ininään. Olen tytöstä ylpeä :)
Lopulta saimme valot ja totesimme, että että puolisen tuntia olisi vielä aikaa harjoitella. Teimme kolme vierekkäistä radan pätkää. Ratapiirros
Aloitimme Amandan kanssa harjoittelemalla keinua ja siirryimme sitten rataan 1, jossa jäimme harjoittelemaan pussia. Jep, jep. Pussiongelma on tullut takaisin ja neidistä on nii'in paljon mukavampaa liukahtaa samasta reiästä pois pussista kuin kulkea sen läpi. No eipä muuta kuin pussin harjoittelu jatkuu.
Rata 2 sujui paljon paremmin. Kepit menivät yllättävän hyvin. Putkeen ohjaus oli vähän konstikasta, mutta kyllä Amanda sinne meni kun sen juoksutti tarpeeksi lähelle. Otimme tunnin lopulla Onnin kanssa saman radan ja Onni oli huomattavasti vaikeampi saada menemään putkeen. Poika kyllä tuntui olevan innoissaan päästessään vihdoin tekemään jotain.
Viimeinen rata sujui Amandan kanssa kaikkein parhaiten ja olen tosi tyytyväinen siihen. Ensimmäisellä yrityksellä Amanda taas yritti luikahtaa renkaan ohi, mutta kun muistin hidastaa sen ajoissa ennen rengasta ja pidettyä seuraamassa ihan vieressä niin rengas meni todella hienosti. Puomin alkukontaktit menivät ensimmäisellä kerralla sen verran hipoen, että otin Amandan takaisin renkaan eteen ja lähdimme siitä uudestaan. Sillä kertaa niin rengas kuin kontaktit menivät hyvin. Takaisin tullessa sain Amandan ohjattua putkeen ja se tuli putkesta upeasti suoraan renkaan läpi. Olin niin, niin iloinen. Olemme harjoitelleet rengasta vain aidan jälkeen ja nyt se osasi ihan itse tulla putkelta renkaan läpi. Otimme radan muutamaan otteeseen ja vauhti kiihtyi joka kerta. Upea fiilis, kun koira menee oikein ja saa itse pinkoa perässä minkä jaloistaan pääsee! :D
Tähän olikin hyvä lopettaa Amandan kanssa. Jäi pussiongelmasta huolimatta todella hyvä mieli tunnista. Kyllä me vielä saadaan se pussikin kuntoon, kun kerran rengaskin alkaa pikkuhiljaa olla hanskassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti