Lähdin aamulla lenkille Leelan ja Onnin kanssa. Hyvä on, kyse oli ehkä enneminkin päivästä. Katsellessani miten koirat tutkivat routaista maata, tunsin miten onnellisuus purskahteli ja loiskui sisälläni. Onnen kultaiset pisarat räjähtelivät ja levittivät sisälleni kultaisen humun ja lämmön.
Aamu, jolloin ei ole kiirettä minnekään. Ei haittaa, vaikka on nukkunut myöhään. Kahvin voi laittaa tippumaan kaikessa rauhassa ja sen voi nauttia verkkaisin siemauksin, nauttien lämmöstä ja mausta. Kaunis ilma ja koirien ilo uusista tuoksuista ulkona. Mikään ei voisi helpommin tuoda onnen tunnetta minulle.
Olen varmasti perusluonteeltani onnellinen, mutta syvä onnentunne osaa joka kerta hätkähdyttää ja ilahduttaa. Katsoessani kuinka Amanda nautti leikkiessään aamulenkillä kepillä ja kuinka se suorastaan nauroi ilosta nauttiessaan juoksemisen vapauttavasta tunteesta, en voinut mikään olla naurattamatta ääneen siitä kaikesta ilosta mitä aamu toi mukanaan.
On päiviä, jolloin ei voi kuin ihmetellä miten onnekas sitä voikaan olla, kun on saanut kaiken tämän ilon ja onnen itselleen. Tänään on sellainen päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti