Viime päivien teemana on ollut ihanat, kamalat koirat. Lauantaina poltin hermoni koiriin. Kujeeseen, joka pissasi jalkojeni juureen aina kun olin lähdössä lenkille ja Amandaan, joka yritti rähistä vastaantulevalle koiralle ja karkasi kissan perään. Amanda koki palautuksen maan pinnalle, sillä nappasin sen parrasta kiinni ja pidimme puhuttelun siitä miten niiden vieraiden koirien ohi taas mentiinkään. Lopulta mölyt siis pysyivät mahassa ja pääsin kehumaan iloisesti Aman hienoa tottelemista. Oli selvästi liian pitkä hihna taas neidillä kun piti ottaa ohjata omiin käsiin. Kissan perässä Amanda ehti juosta kuutisen metriä ennen kuin räjähdykseni otti sen korviin, mutta kaarsi kyllä tosi nätisti takaisin. Illan kruunasi Kujeen sänkyyn pissaaminen, kun olimme menneet nukkumaan. Onni oli oikea enkeli.
Sunnuntaina päätin, että kiikutan Kujeen ulos ennen kuin sillä on niin kauhea hätä, ettei se jaksa pidättää. Vain kaksi jalkojen juureen pissaamista. Edistystä lauantain neljästä kerrasta. Menimme yhdessä leikkimään ja harjoittelemaan viereiselle kentälle. Lähinnä se oli yhdessäoloa. Kuje harjoitteli seisomista, Amanda keppien hakemista ja Onni namien nappaamista ilmasta. Tarkoitus oli alunperin käydä vain lyhyehkö lenkki, mutta meillä oli niin hauskaa lenkillä, että jätin koirat ulos odottamaan ja kävin hakemassa kameran ja pussillisen nameja. Taka-ajatuksena oli ottaa Kujeesta seisomiskuvia pitkästä aikaa.
Amandan kepin takaisin tuominen senkun paranee. Onni-ihanainenkin palautti niin nätisti kepin käteeni, että olin pillahtaa itkuun ilosta. Meillä kun Onnin kanssa on ollut vähän ongelmia keppien ja vapaana pidon suhteen. Onnin mielestä siinä vaiheessa, kun vapaana saa kepin suuhunsa, voi heittää korvat metsikköön ja painaltaa jonnekin piiloon järsimään keppiä. Kuje toi yhden kerran onnistuneesti kepin takaisin, mutta kyllästyi sitten puuhaan, joten harjoittelimme sen sijaan seisomista pari kertaa. Yllättävän vaikeaa ottaa kuva juuri siitä sekunnista kun tyttönen seisoo nätisti. Toisaalta Kujeesta edes saa kuvia, Amandasta saa vain sellaisia seisomiskuvia, että se on kääntynyt minuun päin.
Valitettavasti sunnuntaikin kruunautui sänkyyn pissaamisella. Arvatkaa olenko ottanut Annariinan vinkistä vielä vaaria.... Viikonlopun aikana pyykkikone taisi pyörähtää iloisesti kuutisen kertaa ja yhtään vaatteita en pessyt.
Eilen oli sentään pissaamisten suhteen hyvä päivä. Ensinnäkin Kuje oli jaksanut pidättää koko töissä oloni ajan. Sääli, että siinä vaiheessa kun avasin oven niin hanat aukesivat. Onhan se niin ihana nähdä minua. Vaan siihenpä pissimiset sitten jäivätkin. Positiivinen juttu.
Eilinen meni muuten lähinnä nukkuessa. Olin niin kuollut, että töiden jälkeen oli pakko rohjahtaa sänkyyn. Onneksi olin laittanut kännykkään herätyksen, sillä olisin muuten nukkunut aamuun asti. Koirat olivat ihania kääriytymällä vaan viereeni. Jopa Kuje malttoi olla riekkumatta ja viettää koko päivän yhdessä nukkuen. Illalla päästin ne purkamaan energiaa ulkona. Päivittäisestä kepinheittelystä alkaa tulla tapa. On jotenkin niin hauskaa katsoa miten länderit painaltavat yhdessä. Kuje ei vielä pysy Amandan perässä, mutta siitä on tullut ovela. Amandan kaartaessa, Kuje katsoo mihin päin se on kääntymässä ja tekee paljon pienemmän kaaren. Näin se ehtii Amandan viereen ja pääsee tekemään yllätyshyökkäyksen, sen kylkeen. Liekkö ottanut Onnista mallia, sillä Onnilla on taipumus tehdä samanlaisia oikaisuja.
Kuje, ärsyttävästä pissarumbasta huolimatta, on saanut aikaan ilahduttavia huomioita. Sunnuntaina korvateipit aukesivat ja Kujeen korvat eivät ihan samantien nousseet pystyyn. Voisiko niistä vielä tulla jotain? Näin hampaiden vaihtumisen aikaan, ne eivät tähän mennessä ole sekuntiakaan hyvin korvateippien irrottua, ennen edellispäivää. Toivotaan, tuumin ja teippasin korvat uudelleen. Palautti se ainakin mieliin sen miltä Kuje näyttäisi, jos sen korvat olisivat taittuneet oikein.
Yksinjääminen tyttöseltä sujuu varsin kivasti. Se on jäänyt niin ihan yksin kuin yhdessä muiden kanssa. Lähinnä viime aikoina olen jättänyt sen yksin. Tänään se saa kokeilla kylppäriin jäämistä. Jospa olisi helpompaa siivota ne pissat kotiintullessa vain huuhtelemalla lattia ;) Kylppäri on muutettu pentuturvalliseksi, nyt virikkeet ja Kuje huoneeseen ja kohti töitä.
2 kommenttia:
Sun pitää hankkia ne muovit! :D Suosittelen... Mulla on siis lakanoiden alla ja sitten päiväpeitteen päällä siinä kohtaa sängyn päässä jossa Bella aina makoilee. On kyllä kätevät kun ei tarvitse kaikkea aina pestä :P Tosin näin kesällä se on helppoa kun pyykit kuivuvat suh'koht nopeasti, mutta talvella...
Ei muuta kuin mars kangaskauppaan ja ostat metritavarana Finlaysonin pissamuovia! :D
On niin ihanaa lukea täältä kuinka muillakin menee aina välillä hermot omiin koiriinsa. Välillä todellakin tuntuu, että olen ainoa (ainakin näiden blogien selailujen jälkeen).
Meillä sitten asustaa koira jolla ei taida olla sukupuoliviettiä ollenkaan :P Duon kanssa sitten palataan kisakentille syksyllä. Bellan kanssa pitäisi mennä hammaskiven poistoon, mutta kun se on niin pupu etten hentoisi sitä lekuriin viedä. Raasu joudutaan nukuttamaan. No samalla otetaan hammaskivet ja vasta-aineet sekä se epi-näyte. Tämä tosin voidaan tehdä sitten syyskuussa vasta kun piirinmestaruudet on kisattu. Nukutuksesta kun pamahtaa se kuukauden karenssi...
Niin mun kyllä pitäis hankkia. Toisaalta elättelen toivoa, että jahka Kuje oppii pidättämään niin sänkyyn pissimiset ois ohi. Kuje ei tee sitä protestina toisinkin kun Leela, silloin kun se päättää käyttää sänkyäni mielenilmaisuun.
Mulla menee säännöllisesti hermot noin parina päivänä kuussa. *viheltelee* Siinä vaiheessa ku oon napsahtanu koirille tiedän alkaa pälyillä kaupassa sideosastoa ;) PMS = Pahuksen Murret Sikailee
Voihan nenä Duoa :( Jospa se vielä syttyisi?
Ootko muuten kokeillut ite rapsia hammaskiviä? Niitähän saa ostaa niitä rapsuttimia. Jos Bella antaisi sun tehdä toimenpiteen. Ei siitä ihan niin hyvää jälkeä tule kuin eläinlääkärillä, mutta saisi vähän siirrettyä nukutusta.
Lähetä kommentti