Noo... ihan hyvin se sit meni

Eilen alkoi fiiliksen vähän nousta. Kävin länderien kasvattajapäivillä kuuntelemassa oikein mielenkiintoisen luennon epilepsiasta. Tiesittekö, että 10% suomen länderikannasta sairastaa epiä. Aika iso prosentti. Olo oli vähän nuhainen ja heikko. Mireki antoi pienen sinisen lääkkeen, joka paitsi poisti päänsärkyni vähän piristi mieltä. Lisäksi nähtiin Tara omistajineen ja käytiin stemppilenkki tyttöjen kera. Onnia ei voinut ottaa mukaan, että se jaksaa tänään liikkua.

Viime yönä kasasin patjan alle päätyyn kasan tyynyjä, että sain muutettua nukkuma-asennon istuvaksi. Helpotti huomattavasti ja saisnkin nukuttua pitkät ja virkistävät yöunet. Aamulla kävin läpi mitkä ne pelot tulevassa kisass oikein on. Ei hyllyn saaminen, vaan se että pilaan Amandan fiiliksen. Tai Amanda lähtee hiipimään lähdössä ja hermostun siitä. Kelailin läpi pahimmat mitä voi tapahtua ja yhtäkkiä olikin vaihteeksi vähän myöhässä. Napasin nopeasti mukaan Amandan ja Kujeen ja mentiin puoli juoksua bussipysäkille.

Muisku lupautui ketyksi ja en oikeasti olisi selvinnyt päivästä ilman häntä. Hän toi Onnin bussilla vähän myöhemmin ja lisäksi oli ottanut mukaan eväitä ja lisävaatteita. Miljoonat kiitokset muiskulle, maailman parhaalle kämppikselle!

Ilmoitin Amanda kisaan ja ostin samalla kisakirjan. Mittaaminen oli ihan mielenkiintoinen episodi. Annoin Amandan tuomarille ja menin itse piiloon, ettei Amanda ota hirveää häiriötä musta. Pitkän mittailun jälkeen tulos oli muutaman millin verran midi. Koska mittaus meni tiukile, tuli toinenkin tuomari mittamaan Amandan ja taas piilouduin ilmottautumistelttaan. Kaksi mittatulosta lopulta saatiin ja molemmat midijä, joten Amanda on nyt virallisesti midiluokassa. Hiphurraa! Päivän tulos oli saavutettu ja kaikki paineet kaikkosivat.

Törmäsin yhteen podengotuttuun ja jäimme hänen kanssaan seurailemaan ratoja ja höpisemään. Muisku ehti paikalle Onnin kanssa ennen Amandan radan alkua ja Onnikin saatiin ilmoitettua. Jätin rataan tutustumisen ajaksi koirat muiskun hoiviin. Seurasin aluksi miten toiset tutustuivat, mutta hetken päästä tajusin, ettei se toimi Amandalla samoin. Lähdin siis miettimään asiaa Amandan näkökulmasta, ottaen huomioon Amandan tiukan seuraamisen ja sen ettemme ole harjoitelleet juuri medi-korkuista rengasta.

Lähdimme vissiin kolmantena. Amanda jäi vähän varovaisen näköisenä ekan esteen taakse, mutta pysyi siellä odottamassa lupaa. Hurraa! Pelkäämääni varastamista ei tapahtunut. Ilahduin niin, että en muistanut sanoa esteiden nimiä. Vasta Amandan ollessa putkessa tajusin ruveta taas ohjaamaan juuri sopivasti ennen rengasta. Rengas meni ihan ilman ongelmia. Taas hämmennyin niin, että kääntö seuraavalle esteelle meni vähän myöhässä. Tosin vauhdin hiadstuminen ennen keppejä oli oikein hyvä.

Kepit mentiin yksi kerrallaan hitaasti. Ehkä olisi voinut vähän enemmän kannustaa, vaikka muisku totesi myöhemmin, että kimittämiseni kepeillä oli kuulunut pitkälle ja keppien jälkeinen kehuminen vielä pitemmälle. Olin kuulemma oikein pompahtanut ilosta keppien jälkeen. Rata jatkui ja loppuvaiheella alkoi tuntua, että meillähän sujuu homma oikein hyvin. Taas meinasin unohtaa ohjaamisen, mutta sain juuri keskittymiskyvyn takaisin ennenkuin Amanda lähti suunnittelemaan omaa rataansa ja onnistuin suunnittelemassani tavassa heittää Amandan vauhdikkaasti putkeen ja lopun kaksi hyppyäkin menivät ihan oikein. Tuloksena yliaikanolla. Sama mikä Onnin ensimmäisessä kisassa. Tosin Amandalla ei yliaikaa ollut ihan yhtä huomasti kuin Onnilla. Vain vähän alle pari sekuntia.

Ei harmittanut yliaika vaan olo oikein voittoisa. Kaikki mitä pelättiin onnistuttiin voittamaan eli rengas, fiilis ja kepeille ohjaus. Fiilis oli ehkä molemmilla vähän sellainen hämmentynyt, mutta ehdottoman positiivinen ja kivaa oli. Meistä tuli lopulta tällä tuloksella luokan voittajat, vaikka luulin toisten pilailevan kun he kertoivat sijoituksen. No en valita. Käytiin pokkaamassa palkinto ennen Onnin rataa.

Onni oli ilmoitettu agilityrataan, koska se (toisin kuin Amanda) suorittaa kontaktit varmasti. Hämmennyin vähän lähdössä kun en kuullut tuomarin pilliä ja en ollut ihan varma kosk saan lähteä. Onni meinasi sählätessäni lähteä ilman lupaa, mutta onneksi pysähtyi vain pieneen nytkähdykseen. Jotenkin pakka sekosi tästä täysin ja parin hypyn jälkeen meni putkeen ohjaaminen vähän söhlimiseksi. Kumma kyllä Onni ei välittänyt mistään söhlingeistä ja sinkosi helposti putkeen. Siitä hölmistyneenä meinasin ohjata sen ohi seuraavan hypyn. A:lla sain kasattua itseni taas. Kepit mentiin hitaaseen tapaan, mutta olen tyytyväinen siitä, että sain Onin hyvin vedettyä väärältä puolelta kepeille.

Pikkuhiljaa alkoi tuntua, että Onnilta loppuu taas puhti. Puomin se jolkotteli hitaasti. Radalla oli neljänneksi viimeisenä esteenä pussi. Ollaanhan me menty sitä, mutta jostain syystä Onni päätti ohittaa sen. Luulen, että vedin käden vähän liian nopeasti pois pussin vierestä enkä ohjannut Onnia ihan tarpeeksi tarkkaan sinne. Tästä siis vitonen kiellosta. Korjasin pussin hyvin hitaasti ja loppu rata mentiin ihan erilailla kuin suunnittelin. Luulin, että joudun pulaan tällä extempore-tyylillä, mutta koska meillä oli vitonen jo alla niin ei tavallaan ollut mitään menetettävää. Yllättävää kyllä Onni ohjautui varsin näppärästi myös siltä toiselta puolelta ja olenkin loppuun erityisen tyytyväinen. Tuloksena vitonen ja ihan järkyttävän paljon yliaikaa melkein 20 sekuntia.

Yhtä kaikki hauskaa oli Onnin kanssa ja olin tosi tyytyväinen sen menoon ja ohjattavuuteen. Luulen, että Onni saa taas taukoilla hetken tämän jälkeen. Pelaan varman päälle. Onnilla on nyt ollut fiilistä ja pelkään, että jos tahkotaan niin se hukkuu. Pitää katsoa, että jos jossain vaiheessa olisi mukava kisa jonne menisi ja sitä ennen harjoittelisi vähän keppejä, mutta harjoituksiin en taida poikaa vähän aikaan raahata. Meillä ei kuitenkaan ole Onnin kanssa tavoitteita. Se on niin hidas, että aikarajat tuntuvat liian vaikeilta saavuttaa. Ehkä ensi vuoden tavoitteeksi voidaan miettiä itsenäisiä keppejä, mutta tänä vuonna ei pidetä tavoitteena muuta kuin hauskanpito ja ohjaajan kehittyminen ohjauksen suhteen.