Jästipää näyttelyissä

Pompputassu on ravannut näyttelyissä ihan alusta asti. Se kuulemma aloitti jo aikaisemmassa laumassaan touhun ja muuttaessaan meille, se innosti emännän mukaan siihen hömpötykseen. Ne lähtivät puoleksi päiväksi jonnekin ja palasivat ihan väsyneinä takaisin. Pompputassu kertoi, että se juoksi ympyrän ja seison hetken pöydällä. Miten sellainen muka voi väsyttää? Laiskoja ne on.

Jästipää

Jästipään mielestä näyttelyissä käyminen oli ihan turhaa. Mutta sitten mami keksi, että se voi ottaa Jästipäänkin mukaan. Me mentiin koko lauma näyttelyyn ja Jästipää oli ihan onnessaan saadessaan tutustua tuomariin ja muihin koiriin.

Pompputassu

No, me mentiin sitten koko lauman kanssa kattoon mistä tässä näyttelytouhussa on kyse ja mä vaan sanon, että Pompputassu on selittänyt koko homman ihan väärin. Ei se ollut vaan ympyrän juoksemista ja pöydällä seisomista. Ensinnäkin mä en seissyt pöydällä vaan sain tutustua tosi kivaan mieheen. Ja lisäksi koko paikka oli täynnä hajuja, koiria, ruokaa ja elämää. Se oli vähän kuin piknikki. Meillä oli teltta ja nameja. Aurinko paistoi ja namien eteen ei tarvinnut tehdä muuta kun pieni kierros seuraamista. Siistiä!

Jästipää

Jästipää oli ekan kerran ulkonäyttelyssä ja ne ovat ihan erilaisia kuin hallinäyttelyt. Ulkona on paljon hauskempaa.

Pompputassu

Oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun siirryimme sisälle harrastamaan tätä näyttelyjuttua, aloin tajuta koko homman idean. Kaikki ihmiset kerääntyvät sinne ihailemaan mua. Paitsi, että emäntä kehuu kokoajan kuinka komea olen, niin muut ihmiset seisovat siinä kehän ympärillä katsomassa kuinka uljaasti osaan astella. Paikoillaan seisominen on vähän tylsähköä, mutta toisaalta mitä sitä ei fanien eteen tekisi.

Jästipää