Viime lauantaina näyttelyn jälkeen tuli kaverini 2-vuotias siskonpoika katsomaan koiria. Meillä oli oikein hauskaa ulkona. Ystävieni kotitalon takapiha on oikea salainen puutarha tulvillaan marjoja ja omenoita. Koirien silittäminen oli vähän ujostuttavaa, mutta omenoiden heittäminen Amandalle ja marjojen syöttäminen Onnille oli hauskaa. (Onni innostui syömään marjoja myös suoraan puskista. Miksi suotta odottaa, että annetaan, kun niitä voi poimia itsekin...)
Koirat osasivat olla nätisti pienen lapsen kanssa. Onnin ottaessa marjoja pojan kädestä, me kaikki aikuiset vetäisimme yhtä aikaa syvään henkeä. Se oli pelottavan näköistä, koska tiedämme, että Onni tuppaa syömään kädetkin nameja ottaessaan. Onni otti marjan nätisti, se osaa olla varovainen halutessaan. Amanda taasen juoksi aika hurjaa vauhtia pojan ohi innostuessaan leikkimään omenoiden kanssa. Koskaan se ei juossut liian läheltä, mutta hurjan näköistä meno oli. Onniin luotan lasten kanssa, mutta Amandaan en luota satavarmasti. Se oli tällä kertaa hyvin käyttäytyvä. Antoi silittää itseään, otti nätisti marjoja kädestä (ja sylkäisi maahan), juoksi pojan heittämienkin omenien luo, ei pahastunut vaikka sai vahingossa omenan kylkeensä (kaksivuotiaan tähtäys ei ole vielä kovin tarkkaa) ja ennen kaikkea se oli rauhallinen ja tyytyväinen tilanteeseen. Sellainen kuin Onni, voisi sanoa.
En ole juurikaan kiinnittänyt huomiota koirien sosiaalisuuspuoleen ennen Amandan tuloa. Länderit eivät usein ole niitä sosiaalisimpia koiria. Kehoitan yleensä kaikkia sosiaalistamaan omat koiransa mahdollisimman hyvin, mutta en oikeastaan näe itse kovin paljon vaivaa omien koirieni eteen. En ole tehnyt juuri mitään ylimääräistä Amandakaan kanssa. Me elämme liikkuvaista elämää, jossa tulee eteen paljon erilaisia ihmisiä ja erilaisia tilanteita, joten sosiaalistuminen tapahtuu ihan huomaamatta. Annan yleensä kysyjille luvan silittää koiria ja lisäksi ohikulkijat silittelevät niitä kysymättäkin.
Sinänsä mielenkiintoista, että kaikesta vaivannäöttömyydestä huolimatta Amandastakin kuoriutuu esiin sosiaalisempi päivä päivältä. Onni nyt on sosiaalinen ihan luonnostaan. Glennit ovat avoimia ja sitä kautta myös niistä tulee helpommin sosiaalisia. Länderit taas ovat varautuneita. Ländereille tosin on luonteenomaista olla sosiaalisia ensimmäisen vuoden tai pari, mutta aikuistuessaan, ne muuttuvat hyvin varautuneiksi ja niistä tulee epäsosiaalisempia. Niiden kanssa kehotetaankin panostamaan sosiaalistamiseen ensimmäiset kolme vuotta. Amanda täyttää pian kaksi. Tähän asti se on tuntunut muuttuvan sosiaallisempaan suuntaan, mutta on mahdollista, että sille iskee jossain vaiheessa mörkökausi. Toivon toki, ettei iskisi. Silloin joutuisin varmaan panostamaan tähänkin asiaan enemmän.
Minun mielestäni Amanda on varautunut. Se on avoin ja ystävällinen tutuille ihmisille. Se kiipeää ystävieni kainaloon sohvalle katsomaan telkkaria. Se ei hyväksy ihmisiä kovin usein ensi silmäyksellä, mutta antaa silittää itseään hetken tarkastelun jälkeen. Amanda haluaa itse lähestyä ihmistä, sen mielestä on huonoa käytöstä, jos ihminen lähestyy sitä. Erityisen huonoa käytöstä on jos ihminen lähestyy riehakkaaasti. Onni taas kuitaa tälläiset vain iloiselle hännän heilutuksella. Amanda muuttuu varovaiseksi ja mököttäväksi. Onneksi Amanda on kuitenkin anteeksiantavainen ja leppyy nopeasti huomatessaa, että väärin lähestynyt ihminen olikin vaaraton. Tämän vuoksi on helpompaa antaa ihmisten silittää koiria silloin kun molemmat koirat ovat mukana. Onni tunkee itsensä ihmisen luokse ensimmäisenä ja tällöin Amandalle jää mahdollisuus valita haluaako se lähestyä vai ei. Yleensä Amanda tämän jälkeen menee silitettäväksi, mutta ei aina. Esimerkiksi kohdatessamme erään juopon, Onni oli silitettävänä, mutta Amanda siirtyi kauemmas katselemaan.
Sanon, että Amanda on varautunut, mutta se on mielestäni myös sosiaalinen. Se ei ole sosiaalinen sillä kaikille avoimella tavalla, jolla Onni on vaan omalla varautuneella tavallaan. Ajattelen, että varaunut ja avoin ovat saman janan eri päissä ja sosiaalinen ja epäsosiaalinen toisen janan eri päissä. Eli Amanda on varautunut ja sosiaalinen, Onni avoin ja sosiaalinen, ja esimerkiksi Tessa oli varautunut ja epäsosiaalinen. Tessa ei välittänyt muista ihmisistä.
Usein kun puhutaan varautuneesta ihmiset tahtovat sotkea mukaan arkuuden, tai vastaavasti kun puhutaan arkuudesta mukaan on vedettävä varautuneisuus. Minun mielestäni sanat tarkoittavat varsin eri asioita. Arka koira pelkää. Se voi pelätä ihmistä tai jotain muuta. Varautunut koira ei pelkää. Joten puhuessani varautuneesta koirasta en tarkoita pelkäävää koiraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti