Koskaan, ei pitäisi sanoa koskaan... Taasen tuli todettua. Mun koirat ei koskaan tuhoile 
Mitä nyt Amanda vähän testaili hampaitaan tuolin kulmaan ja nojatuolin käsinojaan. No tästä selvittiin ku tajusin tuoda enemmän luita koirille. Onni oli nimittäin haalinut kaikki luut itselleen ja Amanda sitten puhdisti hampaitaan vähän muihin pintoihin. Ajattelin, että ne se oli sitten siinä. Hurraa, olemme selvinneet epämääräisistä askarteluista.
Tällä viikolla neiti oli löytänyt korvatulpat ja ottanut ne paketista. Juu'u, varmaan Onni on pitänyt hirveetä mekkalaa ja Amandan oli yritettävä tukkia korvansa. Vaan kumpikaan korvatulpista ei mennyt rikki. Tämä tapahtui muistaakseni tiistaina. Eilen kotona odotti taitelija-Amanda, joka oli päättänyt syödä mustepatruunaa sängyllä. Tokihan mustepatruunoiden oikea paikka on rappusella. Ehkä tämä voisi aavistuksen olla minun vikani? Yllättävän vähäiset vahingot. Muutama mustetarha löytyi sängystä, mutta onneksi siellä oli huonoimmat lakanat, joten ei niin paha juttu. Amanda oli saanut päällensä vain yhden pienen mustetahran. Juu, ei meillä tuhoilla. 
Olen myös väittänyt sijoituskasvattajalle, että Amanda ei varasta pöydästä. Joo no.. Se ei varastanutkaan ennen keskiviikkoa. Keskiviikkona kasa puruluita oli mystisesti kadonnut pöydältä. Joko olen antanut ne koirille ja unohtanut koko jutun (täysin mahdollista) tai sitten neiti Laiheliini on päättänyt ruokkia itsensä. Onni se ei ole ollut, sillä se ei yllä pöydälle.
(Hymiöt sivulta http://www.cosgan.de/ ja idea hymiön käyttämiseen on Kipalta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti