Eilen oli taasen harkkapäivä. Meidän oli tarkoitus mennä tiistaina Onnin kanssa näyttelyharkoihin, mutta simahdin ja harkat jäivät väliin. Koska Onnin harkat menivät mönkää ajattelin, että otan sen Amandan harkkoihin mukaan. Siellä olisi voinut olla koiraton tyttö, joka olisi voinut ohjata Onnia.
Harkoissa oli vain viisi koiraa tällä kertaa. Ohjasin sekä Amandaa, että Onnia, joten olin vähän väliä radalla juoksemassa. Ihan hyvä idea ottaa 1,5 litraa vettä mukaan sen tavallisen puolen litran sijaan. Aurinko ei porottanut, mutta oli silti turhan kuuma.
Amandan kanssa harkat sujuivat huonosti. Sen keskittymiskyky oli ihan poissa ja oli vaikeaa saada sitä hyppäämään aitojen yli. Radan keskellä oli yksi hyppy, jonka yli Amanda ei millään olisi halunnut mennä. En oikein tiedä mikä siinä tökkäsi, kaikki muu sujui ihan hyvin.
Ratapiirros : Kaksi keltaista hyppyä, punainen hyppy, sininen hyppy, sinisen ja vihreän välistä vihreälle hypylle, puomi, kepit, putkeen ykkös päästä, punainen hyppy, muuri
Punainen hyppy oli Amandan kiusana. Takuttiin kauan aikaa keltainen, keltainen, punaisen ohi, keltainen, keltainen, punaisen ali... Olisiko mennyt peräti kahdesti oikein. Sitten jatkettiin ihan ongelmitta, kunnes putkestä pitimennä punaisen yli. Siis piti mennä yli, ei ohi tai ali. Sitäkin sitten takuttiin, mutta se saatiin kuntoon loppujen lopuksi. Puomin alkukontaktit meni ensimmäisellä kerralla lentäen yli. Lopuille kerroilla se sujui, mutta siihen pitäisi kyllä keksiä jotain.
Onni taasen... Voi rakkaus, se oli mahtava! Kerta kaikkiaan upea. Miten se voikin olla noin uskomaton? Sillä oli intoa ja vauhtia. Yhden kerran se jäi nuuhkimaan jotain radalle. Ihan mun mokaa, en tajunnu palkata tarpeeksi usein. Rimat tipahteli muutaman kerran, mutta muuten kaikki sujui leikiten. Onnin ohjaaminen oli helppoa. Se meni sinne minne pitiki ja liikkui innostuneesti.
Onnin ohjaaminen on edellisillä kerroilla tuntunut aavistuksen raskaalta. Sitä on vaikeempi kääntää. Se on vähän niinkuin jyrä, joka etenee tasaista tahtia päättäväisesti eteenpäin. Amanda on siihen verrattuna sähikäinen. Eilen Onnin ohjaaminen tuntui paljon kevyemmältä. Tajusin ehkä sanoa seuraavan esteen aikaisemmin kuin mitä ennen. (Minulla on paha vika sanoa seuraavat liian myöhään.) Joka tapauksessa olen hyvin, hyvin tyytyväinen Onniin.
Kentän laidalla odottamisessa Onni sen sijaan on paljon parannettavaa. Se oli ihan mahdoton. Ja tietysti unohdin suihkupullon kotiin... Amanda oli aluksi fiksu, mutta Onni innosti sen pahoille teille. Odottaminen sujuu mahtavasti melkein missä vain, mutta kun mennään kentälle.. Siellä Onnin pitää vinkua ja vonkua. Siihenkin pitäisi keksiä jotain. Namien piilottaminen toimi jossain määrin Onnilla, Amandalle ei toiminut lainkaan. Amandalla toimii kyllä vesisuihku, joka Onnilla ei vaikuta mitenkään. Jaa'a pitääpä miettiä. Jotain asialle on kuitenkin tehtävä.
Onni treffasi illan päätteeksi suloisen nelikuisen kääpiösnautserin pennun. Oih.. Pentukuume vaan kasvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti