Ei menty treeneihin Onninkaan kanssa. Tästä lähtien inhoan ihan virallisesti pakkaamista! Mahtui eiliseen kyllä valopilkkukin. Näin matkalla töistä kotiin Esko-glennin emäntineen. Voi, että se on hurmaava poika. Ihanan glennimäinen hännänheiluttaja. Eskolla oli oikeen kauniin punainen turkki kasvanut sitten viime näkemän. Oli todella mukava nähdä pitkästä aikaa.
Napsautin eilen pakastimen pois päältä. Sen kunniaksi harjoittelimme pöydällä seisomista molempien koirien kanssa. (Tai pakastimella seisomista.) Amanda seisoskelee luonnollisesti oikein hyvässä asenossa, mutta Onni... En tiedä pitäisikö sen pitää takajalat suhteellisen takana vai edempänä. Jos se seisoo jalat pepun alle, sen selkä näyttää lyhyemmältä ja jalat pidemmiltä. Toisaalta sen selkälinja on parempi silloin kun jalat ovat taaempana. Tähän asti olen vaatinut jaljojen taakse laittamisen ennen palkintoa, mutta pitäisiköhän sen sittenkin antaa seistä jalat allaan. Juustot tekivät kauppansa ja molemmat olivat pettyneitä liian lyhyeen opettelutuokioon. Piti jatkaa pakkaamista...
Kaksi iltaa aikaa saada kamat pakattua.... Yhtään kaappia ei ole vielä tyhjänä, yhtään huonekalua ei ole vielä purettu osiin,
yhtään ei ole paniikinpoikasta ilmassa, eiPÄ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti