Perjantaina
Ladoin loppuja tavaroita laatikoihin. Vanhemmat ja kotiorja-sisko tulivat yöllä muuttoavuksi.
Lauantaina
Lastasimme lähes kaiken kämpästä perävaunuun. Koirat katselivat ulkona raahaamistamme. Onni makasai onnimaiseen tapaan maailmaan kyllästyneen näköisenä. Se tietää mistä on kyse, sillä tätä ollaan tehty niin monta kertaa ennenkin. Amanda oli hämmentynyt. Se joutui lisäksi olemaan kaukana Onnista (juoksun vuoksi). Molemmat vaikuttivat tyytyväisiltä näköala paikkoihinsa.
Hurautimme uuden sijaiskämpän luo ja raahasimme tavarat kerrostalon ylimpään kerrokseen. Onneksi siellä oli hissi. Valitettavasti se oli niin pieni, ettei sänky eikä ruokapöytä mahtuneet sinne. Koirat saivat odottaa keittiössä ja makkarissa, kun toimme tavaroita. Onnista järjestely oli ihan mätä. Se ei laisinkaan pidä siitä, että ei saa olla mukana osallistumassa. Se vinkui oven takana. Amanda sen sijaan osasi odottaa hiljaa ja kiltisti. Kun saimme tavarat raahattua ylös, lähdimme käymään kaupassa ja katsastamassa vanhempieni hotellihuoneen. Koirat saivat jäädä ensimmäistä kertaa yksin uuteen kämppään.
Palattuani shoppailun ja viikinki-illallisen parista, vieitn loppu illan purkaen tavaroita ja siirrellen huonekaluja paikoilleen. Sain kiinnitettyä sänkyyn jalat ja pääsin lopulta myöhään yöllä nukkumaan. Koirat kömpivät molemmat viereeni. Ensimmäinen yömme uudessa sijaiskämpässä.
Sunnuntaina
Nukuimme kaikki puolikuolleina muutaman tunnin ja heräsimme ennen kuutta aamulenkkeilemään. Lenkillä Onni taas muisti, että Amandalla on juoksut. Se oli muutto tohinassa täysin unohtanut, että neidistä oli tullut tuoksuva nainen. Törmäsimme mieheen, joka kyseli missäpäin on hotelli. Hän sattui kysymään juuri sitä samaa hotellia minne vanhempani olivat menneen, joten sitä luulisi, että osaisin neuvoa helposti tien... Jos mies seurasi ohjeita hän taatusti eksyi. Kävellessäni itse myöhemmin hotellille, jouduin toteamaan, että olin käskenyt häntä kääntymään ihan vääriin suuntiin..
Lenkin jälkeen laitoin vielä hetken tavaroita paikoilleen. Jätin koirat eri huoneisiin ja jäin kuuntelemaan ennen lähtöäni. Ei pihahdustakaan. Ei Onni enää kiinnostanut vinkua, sillä eihän oven toisella puolella ollut mitään toimintaa. Kyllä huomaa, että Onni on yleensä aina mukana touhuissa, kun se ei osaa olla yhtään eristettynä. Onnin mielestä joko sen pitää olla mukana pippaloissa tai olla ihan yksin talossa, mutta ajatus, että se odottaisi toisessa huoneessa, kun toisessa on selvästi pippalot menossa on ihan mahdoton. Olisi ehkä ollut ihan fiksua opettaa sille aikoinaan tuollainenkin.
Aamiaisen jälkeen ajoimme Huvilan kautta ja pakkasimme perävaunuun taas jotain tavaroita. Jatkettiin takaisin vanhalle kämpälle. Amanda ja minä jäimme kyydistä ja Onni jatkoi vanhempien ja siskon mukana Ouluun. Se pääsi sinne hoitoon siksi aikaan, kun Amandan juoksut vielä jatkuvat. Menimme vanhaan kämppään ja katselimme tyhjää huoneistoa. Aika kolkkoa ilman tavaroita. Siellä näytti siltä ettemme olisi siellä asuneetkaan. Saimme illalla piristävän vieraan, muuten olisin ollut liian ankeaa. Torstaihin asti majailemme Amandan kanssa vanhassa kämpäässä ja sitten siirrämme patjan ja pari astiaa uuteen kämppään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti