Onnillinen päivä

Eilinen päivä menikin pääasiassa Onnin kanssa puuhatessa. Amanda sai lepäillä tämän päivän agituntia varten ja harjoitella kotona yksinoloa. Meillä oli Onnille aika lääkäriin. Käytiin näyttämässä posken haavaa ja ottamassa pojalle rokotukset. Pääsimme lääkäriin ystäväni kyydissä. (Kiitoksia! ) Kävimme Länsi-rannikon eläinklinikalla, joka on mielestäni oikein mukava lääkäriasema ja siellä koiria on aina hyvin hoidettu. Höpisimme niitä näitä ja Onni sai huomaamatta piikit niskaansa, hampaat ja korvat kurkattiin sekä tarkistettiinpa vielä, että toimiiko siru. Hyvin toimi. Lääkärireissu meni oikein miellyttävästi ja eikä siinä aikaakaan kauaa kulunut.

Lähdimme seikkailemaan kohti agilitykenttää, jossa ystäväni oli Romin kanssa treenaamassa. Olen asunut Vaasassa jo ehkä kymmenisen vuotta, mutta en silti osaa suunnistaa juuri keskustaa kauempana. Kentälle pääsi kuulemma oikein helposti rantaa pitkin jäähallin ohi mentäessä ja se on jossain pesäpallokentän takana. Olen joskus ollut jossain rannassa, jäähallillakin olen käynyt, samoin kuin pelaamassa kerran pesäpallos sillä kentällä ja katsomassa agikisoja treenikentällä, mutta...

Me lähdimme sinne suuntaan missä oletin meren olevan. Kävelin vähän epäillen, koska tie näytti joltain mökkitieltä lähinnä. Onni meni rehvakkaasti edellä. "Tästä näin, eteenpäin!" Välillä se jäi katsomaan, että seuraanko ollenkaan. Uskomatonta kyllä olimme valinneet edes vähän oikein tien sillä puiden välistä pilkotti jäähalli. Kävelimme siis eteenpäin. Odotin vähän, että päädymme jonkun pihaan, mutta löysimmekin sen sijaan itsemme rannasta. Onni pujahti kahlaamaan.

Jatkoimme rantatietä eteenpäin. Alkoi jo vähän tuntua siltä, että reitti on oikea. Saavuimme jonkun museon luo. Näin sellaisen keltaisen rakennuksen minkä tiedän nähneeni joskus, mutta en osannut yhtään paikallistaa missä olimme. Onni lähti suunnistamaan museon ohi ja sillan ali, ja minä seurasin perässä. Löysimme pallo kentän. Valitettavasti kenttä oli tennispallokenttä, ei pesäpallokenttä. Tuijottelimme Onnin kanssa hetken toisiamme ja totesimme äänettömästi, että tästä tuli _taas_ tälläinen reissu. Ei ihan eka kerta, kun ollaan eksyksissä.

Kävelimme keltaisen talon luo, jonka muistin nähneeni ja jatkoimme siitä epäilemvästi rantaa myöden eteenpäin. Jostain kuului koiran haukun ja lähdimme suunnistamaan ääntä kohden. Löysimme pitkospuut, joita pitkin Onni käveli ja uuden rannan, jossa Onni kävi kahlaamassa uudelleen. Lopulta näimme myös pesäpallokentän ja tajusimme suunnistaan sen takana olevalle kentälle. Aika hyvin. Vain kerran lähdettiin väärään suuntaan ja jouduttiin kääntymään.

Katseltiin treenejä ja Onni vähän harmitti, kun se ei päässyt mukaan, mutta se pääsi lenkille Romin kanssa treenien jälkeen. Takaisin kotiin pääsimme autolla. Oli hauska reissu. Olimme oikein tyytyväisiä kotiin päästessämme ja vielä tyytyväisemmäksi muutuin, kun huomasin, että yläkerran naapuri on muutto-aikeissa.