Herra Houdini ja Neiti Näppärätassu seikkailevat

Sunnuntai-aamu. Heräilimme koirien kanssa. Käytin koirat lenkillä pyjamahousuissa. Join ensimmäistä kahvikupillista. Amanda paukahtaa aamiaspöydän ääreen. "Voit vitsit miten kiva nähdä sua. Arvaa mitä me tehtiin. Arvaa missä me oltiin. Tosi kivaa. Ootko ylpee ku tulin takaisin? "
MISSÄ ON ONNI???
Pienen selvittelyn jälkeen, meillä oli koossa tiedot: Amanda on selvästi ollut ulkona, ulko-ovi on kiinni, Onni ei ole talossa.Siispä Herra houdini ja Neiti Näppärätassu ovat murtautuneet ovesta ja lähteneet ominpäin seikkailemaan ja sulkeneet vielä oven perässään. Ne olivat lähteneet aikaisintaan puolisen tuntia ennenkuin Amanda tuli takaisin. Epäilen, että Amanda on mennyt ensimmäisenä ulos ja Onni on seurannut sitä. Meidän sääntömme, ettei ovesta mennä ilman lupaa, ei vielä ole hioutunut Amandan päähän. Ja jos Amanda saa tehdä, niin Onninkin pitää saada tehdä.

Ystäväni ja minä lähdimme etsimään Onnia. Lähimmiltä kaduilta ei löytynyt koiraa. Otettiin käyttöön pyörät. Hajaannuimme etsimään kolmella pöyrällä ja yksi ystävistäni jäi päivystämään taloon. Ystäväni J huomasi väkijoukon ja meni sinne kyselemään , että onko näkynyt jästipäistä terrieriä. Kukas se siellä istui väkijoukon ja poliisien keskellä ellei Onni. Ne olivat Amandan kanssa seikkaileet ihmisten pihalle. Kukaan ei ollut tunnistanut koiria, joten poliisit oli soitettu paikalle. Amanda oli lähtenyt takaisin huomatessaan, että ihmisiä on paikalla ennemmän kuin tarpeeksi. Onni sen sijaan oli tyytyväisenä jäänyt silitettäväksi. Se oli juuri menossa poliisien matkaan, kun J saapui paikalle.

Uskomattoman nopeaa toimintaa poliiseilta ja todella ystävällistä ihmisiltä, ottaa Onni kiinni. Tuhannet kiitokset J:lle, joka löysi Onnin ja muille ystävilleni, jotka auttoivat etsinnöissä.

Kävimme myöhemmin päivällä Turun Linnassa, koirat olivat talossa vielä takaisin tullessamme.