Muuttopuuhia

Uusi päivä, uudet kujeet. Tänään olisi agitreenit. Mutta Amandalla on juoksut. Ja pitäisi pakata. Mutta haluaisin niin mennä. Vaan pitäisi ehdottomasti PAKATA. No pitää katsoa miltä näyttää siinä vaiheessa, kun kotiin pääsee. Onnille voisi tehdä ihan hyvää päästä purkamaan energiaa. Ei ole ihan helppoa olla juoksuisen nartun kanssa samoissa tiloissa. Sitä paitsi tämä saattaa olla viimeinen mahdollisuus päästä kentälle pitkään aikaan...

Käytiin Onnin kanssa ostamassa maalarinteippiä, että saan suljettua laatikot. Iski pienoinen paniikki, kun huomasin, että viikonlopuksi pitäisi kamat olla kasassa. Tässä ei ole kuin yksi, kaksi, kolme iltaa aikaa. Täytettyjä laatikoita on kertynyt ainakin parikymmentä. Tyhjiä laatikoita ei eilen, mennessäni nukkumaan, ollut jäljellä kuin kolme. Tavaraa sen sijaan riittää kaapeissa yhä vain. Puhumattakaan kaikesta siitä tavarasta joka on ympäriämpäri kämppää.

Olisin eilen purkanut tyhjentyneen kirjahyllyn osiksi. Vaan en purkanut, sillä sitä ei saanutkaan osiksi. Harmittava takaisku. Vaihdoin sen sijaan lampun. Ihan vain näyttääkseni itselleni, että osaan tehdä sentään jotain.

Amandan kanssa kävimme pienellä seikkailulla pimeässä metsässä. Todella lämpimästi suosittelen valitsemaan vaatetukseksi sandaalit ja hameen. Erittäin miellyttävä asuvalinta, kun metsä on täynnä typeriä oksanpätkiä ja ärsyttäviä korsia ja kaikkea takertuvaa, puhumattakaan epätasaisesta maasta.

Kävin ensin lenkillä Amandan kanssa ja kuljin sen jälkeen lähes saman lenkin Onnin kanssa. Olipa fiksua... Jotenkin sitä luulisi, oppivansa jossain vaiheessa, tehdessään saman virheen niin monta kertaa, että tämä ei todellakaan ole oikea tapa valita lenkkijärjestys jos haluaa Onnin liikkuvan. Sehän jämähti jokaisen Amandan lätäkön kohdalle. Amanda on vielä merkkava narttu, joten jämähdimme usein.

Tänään menen ensin Onnin kanssa lenkille ja sitten vasta Amandan.

Ja pakkaan monta laatikkoa.