Formulakuski seikkailulla

Tänään päätin kävellä Kujeen kanssa vähän eri reitin kun tavallisesti. Ajattelin, että mennään vähän lähikaduille seikkailemaan, mutta ei mennä ison tien varteen, jossa on paljon kaikkea outoa ja meluisaa. No osoittautui, että lähikatu olikin paljon pelottavampi ja oudompi kuin mitä ison tien varsi ja lopulta koukkasimme sion tien jalkakäytävälle rentoutumaan.

Lähikadulla saimme ensin ohittaa koiran, mikä olikin ihan hyvää harjoitusta. Kävelimme juuri pysähtyneen auton ohi ja autosta tullut mies huikkasia, että älä säikähdä. Ehdin hämmentyä ja sitten sydämeni hyppäsi kurkkuun kun auto räjähti. Siellä oli takaluukussa iso koira, joka Kujeen nähdessään hyppäsi takalasia vasten haukkuen. Kujekin säikähti, mutta suostui silti tulemaan auton ohi, vaikka kävelikin jäykin jaloin.

Ehdimme toipua säikähdyksestä vain joutuaksemme rakennustyömaan meteliin. Törmäsimme vielä kolmanteen koiraan. Kuje nosti sen nähdessään karvansa pystyyn. Koira oli onneksi leppoisa, eikä haukkunut. Kujekin laski ohituksen jälkeen karvansa ja keskittyi kävelemiseen.

Eräs Kujetta silittänyt nainen naurekeli, että lenkimme taitavat olla aika hitaita, mutta pitää myöntää, että asia ei kyllä ole niin. Kuje kävelee nopeasti. Se on tottunut menemään samaa vauhtia kuin isot ja kävelee yhtä nopeasti myös silloin, kun olemme kahden lenkillä. Eipä Kujeelta koskaan ole vauhtia puuttunut ;)