Kujeen ensi tutustuminen mölliagiin

Pitikin sanoa haukkumisesta. Eikös seuraavalla lenkillä Kuje haukkunut lapsille. No käytiin tutustumassa pelottaviin tyttöihin ja Kuje sai todeta, että eipä niille olisi haukku tarvinnutkaan. Yhtään eivät olleet pelottavia kun lähemmin pääsi suukottelemaan.

Meillä oli tänään möllikisat Niihamassa. Otin omat koirat mukaan ja vain Leela jäi pitämään kotia pystyssä. Onni oli minien ainoa osanottaja ja sai aloittaa. Ratapiirros Rata oli vaikea meille ja koirat teki omiaan, puhumattakaan surkeasta ohjaajasta. Mutta oli silti kivaa ja Kujeella oli ainakin paljon kokemista.



Onnin ensimmäinen rata meni. No kauheasti. Sain pysäyttää koiran käsin kun se meinasi lähteä omille teilleen ja en uskonut, että se olisi tullut takaisin. Toisella kerralla Onni jaksoi keskittyä mikä oli oikein positiivista. Itse rata kusi moneen otteeseen, mutta mitäs siitä.

Amanda päätti että ei aio mennä rengasta A:n jälkeen. Niinpä se sitten livahti molemmilla kierroksilla renkaan ali. Putkesta tultaessa se sen sijaan suoritti renkaan. Ensimmäisellä radalla Amanda päätti keppien sijaan tehdä hienon kunniakierroksen ja veti ihan täysillä ison ympyrän. Se oli ihan tavattoman hupaisaa, varmaan jäin katsomaan suu auki. Amanda harvemmin keksii omiaan. Ekalla keirroksella keinusta tuli lentokeinu, mutta toisella kierroksella saatiin paikattua keinu oikein hyvin. Loppu rata meni ihan täysin päin honkia, enkä millään saanut Amandaa kahdelle viimeiselle hypylle. Yiritin ensin A:n toiselta puolelta ja toisella kierroksella toiselta, mutta kumpikaan ei toiminut. Eteenlähetys voisi olla ihan opettelemisen arvoinen suoritus. Eka rata oli kaiken kaikkiaan hirveän hupaisa kaikkine kunniakierroksineen ja lentokeinuineen. Kun menee pieleen, niin menköön sitten kunnolla. Järkyttävää kyllä me vissiin saatiin tältä radalta tulos -15 ja aikaa meni melkoisesti. Vaikea uskoa.


Kuje sai odottaa kisan ajan boksissa.

Kisan jälkeen Kuje pääsi tutustumaan ihmisiin, lapsiin ja koiriin. Erityisesti pikkulapsiin tutustuminen oli hyvä juttu. Aluksi Kujetta vähän jännitti, mutta ei mennyt kauaa kun pikkuinen sai jo halata Kujetta.



Nyt porukka makaa luita syöden ja kaikkensa antaneen näköisenä. Kuje on näemmä oppinut hyppäämään sänkyyn ja puuhailee siellä kiellettyä eli järsii tyytyväisen näköisenä luuta. On se kyllä upea pikkuinen. Niin helposti kulki mukana. Onni tosin taas ehti opettaa pahan tavan eli vinkumisen kentän vierellä. Että turhan äänekäs siitä voi kasvaa, mutta toivottavasti pysyy yhtä rohkea kuin mitä nyt on. Reippaasti se heti oli juoksemassa muiden koirien perässä ja tutustumassa ihmisiin.