Matkustamisen iloa osa älä ota liikaa tavaraa

Eilen aamulla tultiin junalla takaisin Tampereelle. Aamu alkoi hyvin, kun Onni ja Amanda päättivät karata pihasta. Avonaisella portilla saattaa olla jotain syytä livohkaan lähtemiseen. Valitettavasti olimme juuri lähdössä junalla ja aikataulu muuttui koirien metsästämisen vuoksi todella tiukaksi. Ehdimme onneksi junaan. Matka meni nukkuen.

Tampereen asemalta matka jatkui kävellen kotiin. Tavaramäärä oli menomatkaan verrattuna vain tuplaantunut. Mukana oli nimittäin mm. kolme häkkiä. Sorto painoi kun synti. Kaiken lisäksi jouduin kantamaan Kujeen, sillä sen tassu ei vielä ollut parantunut. Mitäpä sitä muuta kuin reppu selkään, Kuje paidan taskuun, Sorto käteen, Onnin ja Amandan hihnat ympärilleni ja menoksi.

Matkaan meni vaatimattomasti tunti. Jouduin valitsemaan kierto reitin sillä en halunnut mennä rapullista reittiä. Yllättävän helposti tälläisen tavararöykkiön ja koiramäärän kanssa. Aikuiset osaavat kävellä nätisti mikä helpottaa asiaa. Amandakin tyytyi vaan pomppimaan kun ohitimme koiran. Jos vielä sen pyörimisen ja pomppimisen saisi, opetettua pois, niin olisin tyytyväinen. Seuraavalla kerralla otan kyllä vähän vähemmän tavaraa. Sen kuljettaminen ei ollut ongelma, muuten kuin, että painoa oli aivan liikaa. Käteni ovat vieläkin ihan jumissa.



Ja toivottavasti Kuje seuraavalla kerralla voisi osan matkaa kävellä ihan omin jaloin. Toivottavasti se paranisi pian.