Ihmistapaamisia ja agilitytreenejä

Eilinen piti sisällä paljon uusia ihmisiä Kujeelle ja agitreenit Onnilla ja Amandalle. Lähdimme Kujeen kanssa ihan kaksin seikkailemaan ulos. Tarkoitus oli väsyttää neitokainen ennen agitreenejä, että se voi huoletta jäädä kotiin. Väsymystä ei näkynytkään, mutta uusia ihmisiä sen sijaan tuli joka puolelta. Jumituimme monta kertaa juttelemaan ja silitettäväksi. Kuje siis oli silitettävänä, en minä.

Onni oli aivan ihastuksissaan päästessään mukaan treeneihin. Kun otin repun ja laitoin sillekin hihnan kaulaan, se ei ollut uskoa onneaan. Säntäsi autoonkin niin innokkaasti, että harvoin näkee Onnilta sellaista autoonmenonopeutta.

Minulla oli mukana kaksi ohjausharjoitusta, mutta lopulta päädyimme tekemään niistä vaan toisen. Siinä oli neljä hyppyä jota vastapäätä oli kaksi putkea ja tarkoitus oli oppia ajoissa ohjaamaan putkesta tullessa oikeaan suuntaan. Harjoitus osoittautui helpommaksi kuin luulin. Amanda kuunteli hyvin ja se seuraa minua niin tiiviisti, että oli varsin helppo saada se oikeaan suuntaan. Onni taas oli niin hidas, että sen ohjaaminen oli helppoa. Sillä oli kyllä virtaa niin paljon, että rimat vähän kolisivat kun se säntäsi vauhdilla menemään katsomatta lainkaan, että meneekö esteen yli vai läpi.

Otimme myös möllikisa radan lopun. Vaihdoimme vain puomin tilalle A:n. Ohjasin sen samaan tapaan kuin kisoissa. Tarkoitus oli ohjata eri tavoin, mutta ajauduin aina ohjaamaan samoin. Muutimme lopuksi rataa niin, että ensin tuli A ja hyppy. Hypyn jälkeen oli kolme hyppyä peräkkäin 90 asteen kulmassa kahteen ekaan esteeseen ja niitä vastapäätä oli kepit. Kolmen hypyn pujottele puolelta toiselle oli yllättävän vaikea ohjata. Ensimmäisessä harjoituksessa se oli paljon helpompaa, mutta nyt A:n ja hypyn jälkeen oli tullut enemmän vauhtia ja niin Amanda kuin Onni olivat luikahtaa jatkamaan suoraa juoksua hyppyjen ja keppien välistä.

Oli vähän hömelö olo kun mukana oli kaksi koiraa. Amandan ohjaus sujui, mutta Onni oli aluksi kankea ohjata. Lisäksi oli vaikea muistaa, että Onnia ei hypyillä ohjata niin pienin liikkein kuin Amandaa jos tarkoitus on saada se esteen yli eikä läpi. Onni on hidas ja kääntyäkseen tarvitsee tilaa ja sitten se saattaakin yllättää pistämällä yhtäkkiä vauhtia töppösiin ja viuhahtamalla ohi esteen ennen kuin huomaan reagoida ja ohjata oikeaan suuntaan. Oli ihana nähdä kuinka se nautti päästessään tekemään.

Harkkojen jälkeen lähdimme vielä ystäväni kanssa iltalenkille neljän koiran kera. Taas tuli Kujeelle uusi ihminen. Pikkuneiti oli vieraskorea eikä pureskellut ystäväni sylissä juuri lainkaan, mutta minun sylissäni se yritti rei'ittää naskaleillaan sitäkin tehokkaammin kaiken suuhunsa osuvan minun sormistani Amandan häntään.
Kiitoksia lenkkiseurasta ;)