Putkisäikähdys

Katselin tyytyväisenä miten neljä koiraa leikkii keskenään. Leelakin suvaitsee jo leikkiä Kujeen kanssa. Kolme tyttöä kiskoi innoissaan pehmolelun riekaleita, kunnes "pupu" päätyi Onnin suuhun. Leluille tuppaa tässä taloudessa aina käymään niin. Silmäilin Amandan leikkiä tyytyväisenä ja leikin hetken itsekin sen ja Kujeen kanssa. Siinä leikkiessäni pohdin, että miksi en onnistu innostamaan Amandaa koskaan agikentällä leikkimään.





Agikenttä?
Hetkinen. Mitäs kello on?
Mikä päivä nyt on?
Oi kääk, meillähän on harkat puolen tunnin kuluttua!

Pikainen tavaroiden pakkaus ja päätös ottaa mukaan vain Amanda. Ehdittiin vallan mainiosti lopulta treeneihin.

Tänään harjoiteltiin ohjaamaan selkäesteeseen hyppyesteeseen päin. Varsin mielenkiintoinen harjoitus. Tarkoitus oli kai, että koira olisi mennyt seuraavalle esteelle vielä selän takaa, mutta minä pyörähdin joka kerran ympäri, sillä Amanda olisi huidellut ihan vika suuntaan ilman ohjausta. Tällä tavoin ohjaten pätkä sujui tosi hyvin. Radalla oli vinosti ensimmäinen hyppy, toinen hyppy suoraan putkelle, U:n muotoinen putki putki ja putkesta kaksi hyppyä takaisin päin. Neljännelle hypylle piti ohjata peruuttaen selkä esteeseen päin ja sen hypyn jälkeen koiran piti hypätä selän takaa ensimmäinen vinossa ollut hyppy.

Amandan ongelmahan on ollut pussi ja myös putki tuotti muutamaan otteeseen ongelmia. Tänään sitten koitti sellainen tilanne, jota ei tämän neiti ongelmaisen kanssa olisi välttämättä kaivattu. Olimme suorittamassa rataa ja Amanda syöksyi putkeen, joka oli siihen asti sujunut ihan ilman ongelmia. Valitettavasti treenikaverini koira karkasi käsistä ja koska sen intohimona ovat putket, se syöksyi samaan putkeen kuin Amanda, toisesta päästä vain ja koirat törmäsivät keskellä. Ei hyvä. Otimme Amandan kanssa ensin putkeen menon siitä päästä mistä karannut koira oli tullut, ja kun se tuntui menevän, niin toisesta päästä.

Toivottavasti selvittiin vain tällä eikä tuo herkkis keksi mitään omia kauhistuksiaan. Olin ihan positiivisesti yllättynyt, että törmäys oli minusta huolestuttavampi kuin Amandasta. Kun vain muistaa antaa hyvän, oikean positiivisen kokemuksen jostain säikähdyksestä, niin Amanda palautuu yllättävän nopeasti.

Meillä oli pari muutakin radan pätkää. Toisessa oli putki ja toisessa putki ja pussi. Molemmat menivät ongelmitta. Kuulemma meidän pitäisi ilmoittautua kisoihin. Jaa'a.. katsotaan. Lisäksi Amandasta saisi paljon enemmän irti jos vähän innostaisi. Otimme ensin ratapätkän tavalliseen, rauhalliseen tapaan ja heti perään innostaen. Kuulemma ero oli valtava. En kyllä tiedä mitä teen vauhdilla, jos en saa koiraa ohjattua. Siinä se sitten sinkoilee ohi esteiden.