perjantaina, toukokuuta 04, 2007

Pikkuonni ja Iso-onni

Jos eilen valitin, että Kuje menee koirien jäädessä yksin Onnin kanssa samalle puolelle, niin se kyllä tekee kaikkensa päästäkseen porttien läpi myös silloin, kun me ihmiset olemme paikalla. Onneksi kyseessä on portti sellaisessa paikassa, että portin sijaan voi laittaa oven kiinni. Ovi sentään pitää pienen länderinalun toisella puolella.

Amandan kanssa korkattiin eilen pöyräilykausi. Me etenemme hidasta ravia. Amanda tosin haluaisi pinkoa niin kovaa kuin tassuista lähtee. En varmasti pysyisi sen vauhdissa kovin kauaa, sillä olen hidas pyöräilijä. Tälläinen mummovauhti sopii minulle.

Onnikin pääsi taas yksityislenkille ja Kuje luonnollisesti myös omalleen. Olen yrittänyt tarkkailla eroaako Kujeen käytös kovasti silloin kun se liikkuu yksin minun kanssani. En ole oikeastaan huomannut mitään eroa. Se painaltaa tyytyväisenä menemään ja välillä jää vähäksi aikaa tuijottelemaan maailman ihmeellisyyksiä. Tuntuu kovin uskomattomalta, että Kuje täyttää huomenna vasta kymmenen viikkoa, sillä se tuntuu niin itsevarmalta.

Jollain tavalla Kuje on kovin onnimainen. En tarkoita sitä, kun se matkii kaikkea mitä Onni tekee. Jos Onni ottaa kepin suuhunsa lenkillä, niin eikös kohta vähän pienempi keppi ole Kujeen suussa. Onni oli pentuna itsenäinen, itsepäinen ja pikkuvanha ja Kujeessa näkyy noita samoja ominaisuuksia. Läpi mennään, mitä siitä jos siinä edessä on seinä. Saapa nähdä, että onko minulla kohta kaksi Onnia.

Suurin ero Kujeessa ja Onnissa pentuna on, että Kuje on selvästi leimautunut minuun. Onni oli jo pentuna kaikkien ihmisten koira. Kuje taasen selvästi on minun koirani. Se suhtautuu vielä avoimesti kaikkiin ihmisiin ja muiskusta on nopeasti tullut toiseksi ihanin ihminen, mutta meidän välinen suhteemme on erityisen vahva. Sääli, ettei kiintymys vaikuta itsepäisyyteen.

"Jee, kiva kukka. Syönpä sitä vähän..."
"Argh! Kuje irti siitä hemmetin kukasta!"
.
.
.
"Jee, kukka. Jospa maistaisin sitä vähän..."
"Ei!"
.
.
"Oi kukka! Jos vähän kokeilisin siihen hampaitani.."

5 kommenttia:

Kipa kirjoitti...

Ei Kuje oo itsepäinen, sillä on vaan lyhyt muisti, kuten kaikilla uteliailla ja reippailla pennuilla ;o) Voishan se tietty olla nysvä, joka pelkää varjoaakin ja sitten se uskois sua kerrasta :oP

Kuje on horoskoopissa kalat, se on siis vanha sielu nuoressa kehossa ja sehän tietty näkyy. Oisit vaan kysynyt, kyllä kalat kalat tuntee ;o)

nimimerkki kaksjalkakalat

Adeina kirjoitti...

On se itsepäinen. Usko pois :D *täysin vakuuttunut olevansa oikeassa*

No ei ehkä ihan yhtä itsepäinen kuin Onni (vielä), mutta suuri tahto kyllä löytyy pienestä koirasta. Sehän näkyi jo ihan pienenä. Ei voi väittää, että olisi tullut yllätyksenä. ;D

Kuje on kyllä niin uskomattoman täydellinen <3
Jos sille vielä kasvaisi aivot.....

n-elikot blogi kirjoitti...

Meillä asustaa yhtä itsepäinen ja lyhytmuistinen koiran alku. Kohde vaan on eri, nimittäin kengät. Huomaa, että samasta puusta ovat veistetyt noi kakarat :D.

Onneksi en omista kukkia :).

Terkkuja Kujeelle velipojalta!

-Pia-

Kipa kirjoitti...

Ei meillä vaan mitään itsepäisiä koiria asu, vaikka täällä on edellisten veljet Cami ja Totoro.

;o)

Adeina kirjoitti...

No Cami ja Totoro onkin kilttejä veljiä ja Vipu taasen enempi Kujeen tapainen ;D

Kujeellakin on joku intohimo valkoisiin kenkiin ja kengännauhoihin. Jostain syystä se ei saisi mennä eteiseen.. ;)