Arkea pukkaa

Kotona taas. Kyllä oli mälsää lähteä Kipalasta. Se on niin mukava paikka että jämähdän sinne. Ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa kun sieltä on tullut lähdettyä pikkaisen myöhemmin kuin alun perin oli tarkoitus.

Eilen istuttiin illalla junassa. Samassa vaunussa oli pari naista ja koirilla riittikin rapsutuksia koko matkan ajaksi ja mulla juttuseuraa. Loppujen lopuksi aika harvoin osuu noin mukavaa matkaseuraa. Jossain vaiheessa alkoi vähän hymyilyttää omien koirien touhut. Onni istui oven vieressä tympääntyneen näköisenä ja Amanda oli suurinpiirteinen toisen naisen sylissä. Kumpis nyt olikaan sosiaalinen ja kumpi varautunut. :D

Onnihan se ensin meni naisia häntä heiluen tervehtimään ja Amanda tuli perässä todettuaan etteivät ihmiset ole vaarallisia. Jossain vaiheessa Onni kyllästyi ja meni kauemmas, mutta Amanda jäi rapsuteltavaksi. Niin siinä yleensä tuppaa käymään.

Tuli matkalla opittua uuttakin. En ollut tajunnut kuinka paljon Amanda hakee minusta ohjeita. Mutta naisen puhellessa asiasta tajusin, että Amanda tosiaan vilkaisi välillä minua tarkistaakseen, että se on ihan ok, että se on toisen penkin luona rapsuteltavana. Katse kiersi ensin minuun, sitten Onniin ja takaisin rapsuttelijaan. Vähän ajan päästä uusi kierros.

Tällä viikolla olisikin tiedossa kouluprojektia, agilitya, kouluprojektia, kouluprojektia, ooppera, kouluprojektia... Ei laisinkaan pentuja ohjelmassa. :/


Tälläisiä ne oli kun lähdin.