Hyvien lenkkien putki jatkuu. Päivälenkillä keksin, että voisi laittaa kepit oksista pystyyn tuonne lähipusikkoon. Onni olisi oikein mielellään auttanut keppien syömisessä. Lopulta tyydyin Onnin ja Leelan kanssa heittelemään sopivan näköisiä keppejä kasaan ja nostin ne pystyyn vasta kun vaihdoin lenkkiseuran Amandaan. Saapa nähdä ovatko huomenna vielä pystyssä.
Amanda on pikkuhiljaa oppinut paikka-käskyn. Tein nimittäin erilaisia paikallaan pysymisharjoituksia. Vähän on vielä neidissä hiipijän vikaa. Mutta mikäs kiire tässä olisi sen suhteen. Onnikaan ei ole mikään satavarma paikoillaan olija. Tärkeämpää on osata odottaa rauhassa kuin pysyä hievahtamatta paikoillaan.
Olen julma ihminen ja vaadin monenmoista. Tänään päätin, että on Amandan vuoro joutua hissitestiin. Neiti hissiin, käskyksi odota, joka antaa mahdollisuuden liikkua kunhan pysyy oikeassa tilassa. Ovi kiinni koiran nenän edestä ja kipin kapin rappuset alas. Tilasin hissin (onneksi kukaan muu ei ehtinyt tilata sitä, vaikka kuuntelin kyllä tarkasti ettei ketään ole liikkeellä). Amanda odotteli nätisti ja rauhallisesti hississä ja tuli sieltä ulos vasta saatuaan luvan. Odottelu liikkuvassa kohteessa läpäisty.
Meinattiin muuten mennä vahingossa Onnin ja Leelan kanssa naapurin ovesta sisään. Olin jo ottanut koirat irti ja avaamassa ovea kun tajusin, ettei kyltissä lue nimeäni. Väärä kerros.. Onneksi ei tullut ihmisiä, sillä Onni sai päähänsä lähteä alaspäin vaikka piti mennä kerros ylöspäin. Joskus se on niin ...Onni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti