Jotta elämä ei kävisi tylsäksi, niin Kipalassa keksitään aina pientä puuhaa. Ensinnäkin pentujen kanssa voi harjoitella autolla ajoa, uusien ihmisten kohtaamista, eräänlaista suunharjausta jne. Meillä oli siis sirutuspäivä.
Pennuista on tullut aika pörrääjiä. Ne seikkailevat jo pitkän matkaa pesästä. Muutama pentu on tullut ongittua Chilin korin vierestä matkalla korin taakse. Eräs seikkaili takan vieressä tutkailemassa puukorin sisältöä. Suurimmaksi osaksi ne kuitenkin nukkuvat ja leikkivät pesässä ja kipittävät sanomalehtien päälle toimittamaan asioita.
Päivällä pennut pääsivät uuteen ympäristöön. Kantokoppaan, joka oli pehmustettu ja jossa oli pari lämpöpulloa. Chili ja pennut pakattiin autoon ja suristettiin kohti eläinlääkäriä. Tutkailin matkalla pentujen puuhia korissa. Yksi ulvoi melkein koko matkan, suurin osa kiljui jossain vaiheessa, kaikki pyörivät ja hyörivät, paitsi eräs joka kävi tyynesti nokosille nurkkaan. Nopeasti me olimmekin lääkärissä.
Pentujen koppa kannettiin sisään ja Chili sai käydä tarkistamassa paikan. Chili vietiin takaisin autoon, ettei se hermostuisi pentujen äänistä. Pennuilta otettiin kaksi näytettä suusta. Sen jälkeen ne sirutettiin ja siru tarkistettiin. Kaikki pennut olivat tosi reippaita. Muutama vähän protestoi näytteenottoa. Suun sisäpintaa piti harjata viitisentoista sekuntia ja siinä ajassa pennut ehtivät kyllästyä mokomaan toimenpiteeseen. Sirut laitettiin näpsäkästi pentujen niskaan ja jokainen pääsi pörräilemään tyytyväisen oloisena takaisin koppaan.
Kun pennuilta oli näytteetotettu ja sirut laitettu, kävin hakemassa Chilin autosta. Chililtäkin otettiin kaksi näytettä suusta. Se oli reipas, mutta vähän huolestunut. Chili nimittäin näki kuinka namit laskettiin pöydälle ja se ehti jo vähän huolestua siitä, että kuka ne namit saa. Varsin tyytyväisenä rouva luvan saatuaan mussutti frolicit napaansa. Chililtä tarkistettiin oma tunnistumerkintänsä ja sitten taidettiinkin olla valmista. Chili tosin olisi voinut ihan hyvin jäädä vielä lääkäriin tarkistamaan, että jos jossain muuallakin siellä olisi ollut nameja.
Kotimatkalla tyytyväinen Chili rotkotti päälläni kuin pitkänkin päivän uurtanut työläinen. Pennut nukkuivat hiirenhiljaa kopassa. Perillä pennut laitettiin Chilin viereen ja kaikki sirutetut pennut säntäsivät tisseille. Maitoa saatuaan alkoi tavalliseen tapaan pörräys ja hetken päästä kaikki simahtivat.
Kukaan muu ei ollut moineskaan matkasta, paitsi Finaali jolla tuntui olevan kaksi kertaa enemmän energiaa kuin tavallisesti. Se terrorisoi nukkuvia sisaruksiaan ja lopulta päätyi olohuoneeseen syliini. Kävin hakemassa keittiöstä kahvia ja näytin samalla Finaalia keittiön porukalle. Amanda ja Cello olivat laimean kiinnostuneita, mutta Onni oli kaikkein hauskin. Se tuli innoissaan luokseni. "Jee, sulla on jotain kivaa. Onko se marsu tai joku muu syötävä?" Onnin ilme muuttui hetkessä kun se tajusi mikä sylissäni on. "Yök! Se on pentu." Nopeasti se peruutti takaisin ja jäi katselemaan. "No, aiotko laskea sen kimppuuni?"
Onni on oikeasti hyvä pentujen kanssa. Se on kiltti ja rauhallinen. Se ei kuitenkaan Arskan tapaan pidä pentuja ominaan tai äärettömän mielenkiintoisina. Se tutustuu pikemminkin kohtaloonsa alistuneen näköisenä. Onni ensin haisteleen pennun ja jättää sen sitten rauhaan antaen pennun tutkailla omaan tahtiinsa. Toivottavasti saammekin nähdä viimeisimmän pentuna tavatun koiran perjantaina. Tarpukasta on kasvanut jo iso tyttö. :)
Ps. Kipan sivuilla on kuvia DNA:n keräys reissusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti