Onni-poika sairastaa sitä hellikäämme... Onni söi puolet Amandan luusta ja onnistui sekin saamaan mahansa sekaisin. Siinä kun Amanda toipui puolessa päivässä niin Onni on ollut kipeä jo puolitoista päivää. Reppana.
Onni ei vähän aikaan ole ollut kipeänä. Itseasiassa edellisestä kerrasta on reippaasti yli vuosi aikaa. Olenkin ehtinyt unohtaa, että jos poika saa mahansa sekaisin, niin se onkin kunnolla sekaisin. Pikkuhiljaa alkaa vesi pysyä sisällä. Kohta voidaan kokeilla riisi-jauhelihaa ja toivoa, että Onni ei oksenna sitä. Tänään Onni ei enää ole ollut niin apaattinen kuin eilen, joten toivon sen olevan paranemaan päin.
Leela ei saanut luuta, joten sen piti keksiä joku muu kaino saada mahansa sekaisin. Jos muut ovat kipeinä ja saavat herkkuruokaa, niin tokihan senkin pitää saada. Leela vetäisi siis puoli pussillista sängylle jääneitä lakritseja kitusiinsa. Ei oksentanut, mutta meni ripulille. Hmph!
Jotenkin taas autuaasti unohdin, että ruokaa ei jätetä esille enää. Amanda ja Onni eivät olisi uskaltaneet koskea niihin. Tarkistin varmuuden vuoksi kaikkien suut ja vain Leelan suu oli mustana lakritsista.
Miksi kummassa aina minä olen syyllinen jos koirien mahat ovat sekaisin? Minä annoin luut, minä unohdin lakritsit. Epäreilua...
2 kommenttia:
Masupipit ei oo mukavia. Mullakin on joskus ollu masu pipi ja toisenkin kerran ja kolmannen! Mutta ainakin on mukavaa, kun kamutkin on sairaina ja voi olla yhdessä surmeana! Toivottavasti kaikki paranee pian!
Näyttää siltä, että kaikkien koirien mahakivut on voitettu :) Onneksi!
Lähetä kommentti