KeTyn kertomukset: Avoimet otukset matkalla pentujen luo

Mistä koirat tietävät että matkustetaan? Siitä, että olen kireä, paiskon tavaroita reppuun ja etenemme juoksujalkaa asemalle. Nukuin pommiin ja tuli aavistuksen kiireinen lähtö. Näin on käynyt ennenkin. Pääsia on kuitenkin, että junaan ehdittiin.

Länderi on huomattavasti tunnetumpi rotu kuin glenni. Junassa Amandan avoimuutta hämmästeltiin. "Sehän tulee tervehtimään! Eikös tuo kuitenkin ole kromfohrländer? Olen tavannut vain varautuneita." Hmmm... jossain pitäisi olla käsikirja mistä saisi vastauksia näihin kysymyksiin. Tällä kertaa vastasin, että Onni on opettanut Amandaa. Joskus tuntuu vähän tyhmältä inttää, että kyllä se minun mielestäni on varautunut, kun koira istuu suurinpiirtein vieraan sylissä. Amanda on sellainen, että haluaa itse lähestyä ihmistä. Onni taas haluaa tavata aina kaikki.

Kipalassa minut otettiin vastaan avosylin. Cello tuli ensimmäisenä vastaan leikkien kumipalloa. Joskus se osaa olla niin pikkupoika, ettei ole tosikaan. AaskuPaasku-rakkaani oli niin innoissaan, että ei olisi halunnut päästää minua lainkaan Chiliä katsomaan vaan kiskaisi lahkeesta. Chilpurainen laimeasti heilautti häntäänsä tervehdykseksi ja keskittyi syöttämään lapsiaan. Tuli hetken päästä iloisesti rapsuteltavaksi. Se on ihana otus. Jasmina ei varmaan pistäisi pahakseen, jos varastaisin sen. *viheltelee*

Pennut ovat kasvaneet ihan hirveän paljon. Niillä on silmät auki ja osa liikkuu jo melkoista vauhtia. Sainpa kuulla aikamoisen valikoiman erilaisia ääninäytteitäkin. Saatanpa päästä syöttämään niille kiinteää ruokaakin...