Olen seuraillut keskustelua pennun perheen sopeuttamisesta ja pennun kasvattamisesta aikuiseksi koiraksi. Koiran asema ja olo erilaisissa perheissä on erilaista. Pennuista yleensä kasvaa perheensä tai omistajansa näköisiä. Mutta myös aikuisina perheeseen muuttaneista koirista tulee perheensä näköisiä.
Olen saanut kuulla pikkusiskoiltani (,jotka eivät epäröi sanoa suoraan... ) että ilmeeni on aivan samanlainen kuin Onnin. Itse huomaan Amandassa usein pelottavan paljon samaa kuin mitä huomaan itsestäni. Olen puoliksi leikilläni kutsunut Amandaa sielunpuolikkaakseni. Huolimatta siitä, että molemmat koirat muistuttavat enemmän tai vähemmän minua, niillä on varsin erilainen asema kuin ihmisillä. Tällä hetkellähän meillä on uusiolauma, joka pitää sisällään muiskun (ihminen), muiskun koiran Leelan ja meidät.
Onnin kanssa päätimme aluksi exäni kanssa hyvin tarkat säännöt. Osasta niistä on lipsuttu (koirat saavat olla sängyllä), mutta varsin moni on pysynyt (minä menen ovesta ensin). Säännöt päätettiin Onnin kanssa ja se on pennusta asti tottunut noudattamaan niitä. Amanda tuli vuoden ikäisenä ja oli tottunut erilaisiin sääntöihin. Se oppi kuitenkin aikaa myöden missä menevät meidän perheen säännöt, ja noudattaa minun kanssani samoja sääntöjä myös ollessaan Kipalassa. (Huom. minun kanssani.. )
Koska meidän laumamme tällä hetkellä koostuu kahdesta erillisistä laumasta voisi luulla, että siitä tulisi sekaannusta, mutta onneksi sekä muiskun että minun sääntömme noudattavat suurinpiirtein samaa linjaa. (Minä sorrun meistä kahdesta ehkä enemmän hemmotteluun ja leväperäisyyteen.) Koirat oppivat nopeasti, että minun sängylläni saa olla, mutta muiskun sängylle ei parane mennä.
Oulussa koirat eivät saa mennä olohuoneeseen. Ne menivät sinne alunperin, mutta Onnin ollessa ensin porukoillani hoidossa, se oppi olemaan menemättä olohuoneeseen, kun äitini kyllästyi kynnen jälkiin parketilla. Hetken aikaa Amanda meni olkohuoneeseen, mutta Onni pysähtyi kynnykselle. Amandan ollessa viime kerralla hoidossa, sekin oppi Oulun säännön ja ei mene enää olohuoneen puolelle. Meillä kotona koirilla ei ole kiellettyä aluetta.
On mielenkiintoista seurata niin omista koirista kuin muiden koirista perheen ja ohjaavan ihmisen vaikutusta. Minulla on sääntö, että koirat odottavat lupaa ennen kuin menevät ovesta. Cello on ulkoillut paljon Amandan ja Onnin kanssa ja päästäessäni koirat ovesta oletan myös Cellon noudattavan sääntöä. Se noudattaa sitä. Minun kanssani.
1 kommentti:
Jep. Meillä Hugo sai ennen oleskella joka paikassa myös. Nyt se ei saa tulla enää keittiöön. Opeteltuaan asiaa vähän, Hugo tietää nyt tismalleen, missä keittiön raja menee. Kynnet kynnystä vasten ja kuono kynnyksellä on aika tarkka raja. :) IHANIA kuvia ja tarinoita pentusista. Tuo pilaantunut ruoka oli kyllä ihan paras! :))
Lähetä kommentti