Ei ollakaan hetkeen päästy Amandan kanssa yhdessä treenaamaan agia ja se kyllä tuntui heti alussa pienenä kankeutena. Suunniteltiin Even kanssa yhteensä neljä erilaista pätkää. Kamera oli mukana ja saimme kuvattua ensimmäiset radat. Valitettavasti kannettavani on tiltannut, joten en saa suurinta osaa radoista muistikortilta ulos. Lisäksi tila loppui siinä vaiheessa, kun onnistuin oikeasti tekemään virheettömän radan... Tyypillistä.
Ratapiirros Mietittiin alkulämmittelylenkillä, että ongelmia meillä on pitkillä hyppysuorilla ja keppejä olisi hyvä vähän rankuttaa läpi. Yllättäen ensimmäisen kerran ongelmaksi tulikin putki. Renkaalla neiti ei harkinnutkaan sen ohittamista vaan tuli vauhdilla läpi. Hyppysuora meni lentäen. Amanda ei suunnitellutkaan karkaamista putkeen, joka oli hämyksi jätetty tyrkylle. Käännyimme hypylle ja siinä olisi suoraan edessä ollut putken suu. Eipä neitiä olisi siihenkään putkeen kiinnostanut mennä. Tai sitten huidoin vika suuntiin, sillä ensin Amanda suuntaisi putkeen suun ohi toiselta puolelta ja seuraavalla kerralla toiselta. Kolmannella kerralla se meni.
Pääsimme seuraavan hypyn yli, mutta seuraava menikin ohi ja palasimme takaisin putkelle. (Olimme ensimmäisellä kerralla asettaneet hypyt niin, että toista hyppyä ei meinannut millään saada mukaan, jokainen koira oikaisi sen ohi puomille. Korjasimme hypyn eriasentoon seuraavalle kokeilu kerralle.) Palattuamme uudelleen putken luo sain pidettyä vauhdin vielä ensimmäisen hypyn jälkeen niin hitaana, että hirveällä huitomisella ja käsittämättömällä ohjeistuksella sain Amandan hoksaamaan, että tarkoitus on ylittää vielä toinen hyppy ennen puomia.
Toinen kierros samaisella radalla onnistui hyvin. Nyt Amanda meni putkeen ongelmitta. Ei tarvinnut tanssahdella putken jälkeisillä hypyilläkään käsittämättömiä askelia ja neuvoa Onni-tyyliin: "Aita. Hyppää tuo TOINEN AITA tuoss noin näetkö siitä mene Yli".
Ratapiirros Muutimme rataa vähän toiselle kierrokselle. Rengas ja kontakti este sen takana on aiheuttanut pientä renkaan ohittelua aikaisemmilla kerroilla. Amanda ei siinä vaiheessa taitanut rengasta järin kummoisesti, joten me takkusimme pelkästään renkaan läpi menossa. Nyt tuntuu este olevan paremmin hallussa, mutta palkkaan tytön silti aina esteen jälkeen. A:n alkukontaktit ovat karmeat. Yhä. Ensimmäisellä kerralla keskityin renkaaseen. A meni hipoen ja Amanda rykäisi keinun läpi lentäen. Mahtoiko tassut edes osua keinuun, tuntui ainakin, että se lensi suoraan yli. Otin sen takaisin A:n luo. Palkkasin A:n loppukontaktin oikein hitaasti ja hidastin vielä keinulle menolla vauhtia. Vähän Amanda selvästi keinulla arpoi, että edetäkö vai, ei mutta meni päähän asti. Huh helpotus. Keinu on niitä meille vaikeita esteitä juuri tästä syystä. Amanda säntää vauhdilla keinun päähän asti ja pomppaa vauhdissa alas. Sitten kuunnellaan ryminää.
Loppuosuudella sain sen ohjettua kepeille paremmin kuin seuraavalla kerralla. A:n alkukontakteissa näkyy hyvin meidän ongelma, mutta keinu sujuu tässä.
Otimme radan vielä kerran ja sen onnistuin tietysti tekemään virheettömästi...
Ratapiirros Lopussa otimme vähän kepeille tuloa. Sujui hyvin.
Ratapiirros Ehdimme vetää myös kierroksen johon saatii hyppysuora. Unohdin ihan viimeisen hypyn. Tajusin sen olevan edessä vasta siinä vaiheessa kun olin melkein juossut sitä päin. Ei ihan siinä vaiheessa enää pystynyt kelaamaan Amandaa takaisin, vaan se oli jo viipottanut ohi. Uusinnalla sain muistettua viimeisenkin esteen.
Kivaa oli. Sain harjoiteltua vähän pussia sillä aikaa kun toiset olivat radalla. Se on vähän murheenkryyni meillä. Tuntuma Amandan ohjaamiseen palasi kierros kierrokselta. Oli muutamia sellaisia kohtia missä tajusi jälkeen päin, että Onnin kanssa noin olisi voinut mennä, mutta Amandan kanssa tapa ei ole oikea. Esim. kontaktien alut... Niihin pitää muistaa panostaa. Samoin keinussa pitää muistaa hidastaa vauhti ennen estettä. Mutta kaiken kaikkiaan kivaa. Onnin jälkeen Amanda on niin kevyt ohjattava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti