Jestas kun sitä voikin väsyttää. Koiratkin ovat vähän naatteina. Tällä päivälle on puuhaa piisannut ihan kiitettävästi. Jospa sitä nyt vetäisi vähän henkeä ja lösähtäisi tähän kirjoittamisen ääreen.
Aamulla pari Kipazin-koiran omistajaa kävivät kurkkaamassa pentuja. Huomasi, että kotoa löytyy länderi. He antoivat koirien itse tulla tutustumaan. Chili oli aluksi vähän epäluuloinen vieraita kohtaan, mutta nameilla se suli ja antoi vieraiden kurkkia nukkuvia pentuja. Muista koirista ei ollut lainkaan kummallista pölähtää ulkoa keittiöön ja huomata, että siellä oli kaksi vierasta ihmistä.
Haukkuminen oli kyllä päivän sana. Jokaisella koiralla oli jokin painava sana sanottavana. Onni-ääliökin päätti esitellä äänialaansa, vaikka se haukkuu todella harvoin. Waldo-kissa oli ulkona aitauksessaan ja pahviaivoinen koirantolvanani meni aitaukseen viereen tuijottamaan kissaa ja haukkumaan. Onni on valitettavan kissavastainen otus.
Ihanat ihmiset suostuivat ennen lähtöään tutkimaan Amandaa pöydällä. Miljoonasti kiitoksia teille! :) Ama seistä pönötti kuin seipään niellyt, mutta ei sentään tällä kertaa tärissyt kuin haavanlehti. Jos tätä tajuaisi useamminkin harrastaa, niin ehkä jossain vaiheessa pääsisimme pöydällä olon suhteen taas siihen mukavaan suolapatsasoloon, ja kenties jopa jossain vaiheessa siihen tilaan mikä oli ennen lääkärissä käyntiä. Vaan eipä sitä taideta sitten taas tarvita kuin yksi lääkärireissu kaatamaan kaikki tehty työ viemäriin. Joskus herkkä koira on "vähän" ärsyttävä.
Päivällä tuli pennunkatsojia. Chili oli vielä epäluuloisempi näitä kohtaan, mutta namien avulla se hyväksyi nämäkin vieraat. Alku oli aika kakofoninen, sillä keittiössä ollut Amanda päätti lisätä vähän pökköä pesään ja yltyi haukkumaan. Karjaisin niin kovaa, että hyvä, ettei kattolasti rapissut päähän. KePolta piti vieraiden lähdettyä tarkistaa, etten kai kiroillut hirveästi. Vähän nolotti jos olisi lapsen edessä päästellyt komeat kirouslitaniat suustani. Sitä kun tulee ensin toimittua... En ollut kuulemma kiroillut. Amandakin vaikeni huomatessaan, että olen oikeasti paikalla, vaikkei minua pystykään näkemään. Okei, ihmisetkin vaikenivat siinä vaiheessa kun karjaisin.
Tulipa todettua, että minun ollessani paikalla neiti osaa olla niin herranenkeli, mutta jos olen poissa se on pirunlapsi. Olen saanut ennenkin samanlaista kommenttia Amandasta, mutta nyt sain ihan itse nähdä sen. Päästessään itse päättämään asioita Amanda ei toimi ihan niiden minun ohjesääntöjeni mukaan. (Joissa lukee mm. haukkuminen kielletty.)
Onnista oli ihan katkeraa, että kylässä oli lapsi ja kukaan ei tullut sitä moikkaamaan keittiöön. Se ilmaisi sujuvasti epätoivoaan vinkumalla lohduttomana. Olipa kaksikko taas parhaimmillaan.
Tässä eivät suinkaan olleet kaikki vieraat, mutta näistä viimeisistä kävijöistä Onni ja varmaan Amandakin tykkäsivät eniten, sillä nyt nekin saivat huomiota. Onni olisi kuulemma viety saman tien kotiin. (Siivoamaan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti