Tänään koulupäivä venähti siihen malliin, että olin ihan varma etten ehdi harkkoihin. Kyytikin sanoi, ettei ehdi koukata meidän kautta. Olin jo vaipua epätoivoon, kun tajusin, että olin katsonut aikaa väärin ja meillä olikin vielä tunti aikaa. Pääsimme siis bussilla Amandan kanssa kyyditsijän luo ja siitä autolla Navetalle.
Valmentaja oli tänään vetämässä harkoja ja lupasi ottaa mittatikun jossain vaiheessa matkaan niin saa Amandan koon tarkistettua. Harjoittelimme ihan lyhyitä pätkiä, jossa keskityttiin tiiviisiin käännöksiin ja koiran hallintaan. Tosin Amandan kanssa harjoittelu meni enemmänkin ihan este tasolle.
Ratapiirros Ensimmäiseksi harjoittelimme ihan pelkkää renkas ja kaksi vierekkäistä aitaa yhdistelmää. Tarkoitus oli saada hyppyjen jälkeinen kaarros pieneksi. Ensin lähdin liikkeelle renkaan jälkeen, mutta olin auttamattoman hidas ja käännöksistä tuli tosi kömpelöt, kun yritin valssata toiselta aidalta kolmannelle. Jätin Amandan renkaan ja aidan taakse. Uskomatonta! Sieltä se lähti nätisti renkaan läpi, aidan yli ja sain sen käännettyä kolmannelle aidalla vain liikkumalla pari askelta. Eipä siitä ole kauaa kun pelkkä renkaan läpi meno oli suuri saavutus. Olin aikas ylpeä tytöstä.
Putkelle ohjaaminen hypyn jälkeen sujui ihan kivutta, mutta puomi... Amanda keksi, että kyseessä on joku uusi ihmeellinen este, joka on varmasti sellainen, että se keikkaa. Se piti puomia vähän keinun tapaisena esteenä ja ei olisi millään halunnut mennä sille. "Sun koiras ajattelee aivan liikaa!" Olen samaa mieltä. Kun sain Amandan namipolkua pitkin puomin päälle, se tajusi että kyseessä olikin vanha kunnon puomi ja vilisti sen jälkeen esteen yli ihan ongelmitta. Jos pitää etsiä positiivinen puoli, niin kontaktit osuivat ihan kohdalleen.
Viimeisellä pätkällä oli pussi. Rakas ongelmaesteemme. Pysäytin Aman suosioolla esteen eteen ja kävin nostamassa pussin suun ennen kuin käskin sen tulla läpi. Ei pätkässä muutenkaan ollut kehumista. Kepit menivät hyvin ja kontaktit olivat kohdallaan, mutta itse ohjaaminen ontui. Sitä pätkää olisi tehnyt mieli hioa kauemminkin, mutta aika loppui kesken.
Tänään jotenkin korostui Amandan herkkyys sekä sen tapa ajatella liikaa. Toisaalta Amanda saadessaan oikean vahvistuksen pääsee asioiden yli. Kumma mörköpuomi muuttui kivaksi. Vaan toisaalta ongelmakohdat voivat paisua isommiksi. Pussiongelma jatkuu yhä vain. Pienen epäröinnin kohdalla Amanda tarvitsee nopeasti hyvän positiivisen palautteen samasta kohdasta oikein tehtynä, mutta toisaalta ongelmakohtaan ei saisi kiinnittää liikaa huomiota tai se muuttuu suuremmaksi möröksi. Aikamoista taiteilua välillä. Toisaalta on ilo ohjata koiraa joka on älykäs ja oppii nopeasti sekä hakee itse kontaktia. Amanda on siinä mielessä niin kevyt ohjattava verratessa, vaikka Onnin jonka kanssa joutuu tekemään työtä pelkstään pitääkseen sen käsissä ja kontaktissa.
Hyvät harkat. Tuli opittua ja sai ajattelemisen aihetta. Vaikka ongelmia on, niin oli kiva huomata, että myös edistystä tapahtuu. Jos kerran rengas ja kepit alkaa olla hallinnassa, niin kyllä me vielä joskus pussikin voitetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti