maanantaina, maaliskuuta 12, 2007

Lenkkeilyn ihanuus (ja p*skuus)

Käydessäni Amandan kanssa pitkällä iltalenkillä mietiskelin mielessäni, että blogiin voisi kirjoitella viime päivien nautinnollisista lenkeistä. Lauantaina tuli tarvottua ensin päivällä ja sitten puoli yötä koirien kanssa erillisillä lenkeillä. Joka paikka oli sohjossa ja Onnin mahanalunen oli varsin järkyttävän näköinen, mutta sää ei haitannut tippakaan. Leela vähän protestoi alkuun märkää ja kylmää maata, mutta tallustipa sekin kiltisti mukanani.

Jokainen oli omalla tavallaan hyvin kiitollinen lenkkikaveri. Amandan pidin vapaana ja se pysytteli lähellä sekä tuli luokse pienimmästäkin viitteestä. Amanda ei ole läheskään niin mukava hihnalenkeillä kuin mitä Onni osaa olla. Neidillä on tapana pyöriä ympärilläni samanlaista kehää kuin ollessaan vapaana. Ei laisinkaan kivaa kun hihna kiertää ympäri. Käskystä Amanda menee eteen ja kävele reunassa, mutta joskus tuntuu että saa vähän väliä olla käskemässä. Vapaana Onni taas ei ole aina lainkaan mukava, vaan yleensä korvaton ääliö. Osaa Onni hihnassakin ääliöidä vetämällä kuin hinaaja. Sitä tapahtuu silloin kun Onnilla on hätä tai olen käyttänyt sillä fleksiä liian kauan. Leela osaa halutessaan olla täydellinen hihnassa kulkija ja kulkea vapaana upeasti lähellä. Mutta vain halutessaan. Eilen se halusi kävellä moitteettomasti hihnassa ja oli jopa suhteellisen hiljainen. Minulla kun sen kanssa on vähän ongelmaa tuon haukkumisen suhteen.

Vaan nyt meillä on koko viikonlopun jatkunut onnistuneiden lenkkien putki. Aamuisin olen aika äreä aamulenkillä, mutta pitkään nukuttujen öiden jälkeen ei tullut edes aamulla tiuskittua. Eivätkä koirat antaneet pienintäkään syytä miksi olisin kiukunnut.

Mutta tämä ihana onnellisuuden tunne kesti noin puoleen väliin Onnin iltalenkkiä. Kun koira syö jotain maasta, mitä pitää tehdä? En tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta minä isken käteni koiran kurkkuun ja pengon kaiken mahdollisen suusta ulos. Onni syö tosinaan kaikkea ällöä maastosta ja pelkään, että se vielä joskus syö jotain vaarallista. Tällä kertaa suu oli täynnä p*skaa. Ihmisen jätökset sievästi vessapaperiin pyyhittynä. Tajusin sen siinä vaiheessa kun käteni oli Onnin kurkussa ja haju iski tajuntaani. Hyi hemmetti. Oksettaa vieläkin. Miksi suotta käyttää vessaa kun puun juurenkin voi asiansa tehdä...

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Yök yök, mitä sikoja ihmiset ovatkaan, ja kehtaavat valittaa koirien jätöksistä (joista niistäkin ovat ihmiset vastuussa)... Yök!

Sari G