sunnuntaina, joulukuuta 31, 2006

Iloista Uutta Vuotta 2007

Kivaa uutta vuotta 2007!

Huomen aamulla seitsemältä pitäisi hypätä junaan ja suhauttaa kohti keskeistä Suomea. Jaa'a pitäneepä kai pakatakin ennen sitä. Miten kummassa pakkaaminen aina tuppaa jäämään viime tippaan?

Vaan tämä jäänee tämän vuoden viimeiseksi viestiksi, joten toivottelen kaikille lukijoille mukavat vuoden vaihteet. Palaan näppiksen ääreen taas ensi vuonna. Toivon mukaan meille tulee kauan kaivattu nettikin kotiin jossain vaiheessa ja pääsee kirjoittelemaan vähän useammin.

Uuden vuoden lupaukseksi ajattelin, että ensi vuonna päivittäisin blogia useammin, vähintään kerran viikossa. Katsotaan toteutuuko ;)

lauantaina, joulukuuta 30, 2006

Vastaanotto-komitea

Kotikotona parasta on ehkä lenkit viereisessä metsässä. Amanda paahtaa siellä täyttä vauhtia edes takaisin. Ei haittaa, vaikka maa on aivan jäässä. Onnikin tallusteli siellä vapaana. Jopa se sai jalat alleen huomatessaan minun olevan jo kovin kaukana. Molempien juostua itsensä väsyksiin tulimme sisälle ja mitä koirat tekivät. Alkoivat leikkiä.. Että niin väsyttävä lenkki se oli.

Meillä kävi tänään äidin ystäviä lapsineen kylässä sekä lauma pikkusiskon kavereita ja vanhin pikkusisko poikaystävineen. Koirat ottavat vieraat vastaan varsin eri tavoin. Onni säntää häntää heiluttaen ovelle ja lähes punkee kaikkien syliin. Amanda taas odottaa vähän epäluuloisen näköisenä kauempana ja miettii, että pitäisikö nyt haukahtaa. Se kiertää varovasti haistelemaan ja tutkii vieraat ensin hyvin tarkkaan ennenkuin päättää, että saavatko ne silittää sitä. Hetken päästä kun katsoo mitä koirat puuhaavat, Onni makaa jossain lattialla ja Amanda istuu jonkun vieressä silitettävänä.

Huomenna aamulla lähtee juna kohti Keski-Suomea. Siinäpä sitä meneekin päivä matkustaessa... ;)

perjantaina, joulukuuta 29, 2006

Uuden vuoden suunnitelmat

Tarkoitus on lähteä uuden vuoden viettoon Keski-Suomeen. Olemme aikaisemminkin olleet samassa paikassa kylässä ja Onni tuppaa siellä viemään kaikki pehmolelut itselleen. (Ei kovin yllättävää..)

Viimeksi koirat ovat olleet bileissä meillä kotona kun vietimme tupareita. Kaikki kolme käyttäyivät ihan moitteettomasti. Leela siirtyi sylistä syliin, Amanda heilui porukan liepeillä kerjäämässä rapsuja ja Onni pyrki nuolemaan jokaisen miehen naaman. Onni on vähän miesten perään...

Tässä vielä uusivuosi-kortti ihanaiselle Kampille

Kortti Kampille

Pikavisiitti Raahessa

Lähdimme koirien kanssa keskiviikkona bussilla kohti Raahea. Menimme moikkaamaan Vikinää, Santtea ja Taraa sekä tietenkin koirien emäntää. Taralla ja Amandalla oli taas omaa hauskaa leikkiessä. Varsinkin ennen takaisin Ouluun lähtöä ne innostuivat säntäilemään pitkin taloa.

Torstaina kävimme pitkällä lenkillä metsässä. Vaikka ulkona on hirveän liukasta koirat halusivat painaltaa aivan täyttä vauhtia. Onneksi ei kenellekään sattunut mitään. Pääsimme autokyydillä takaisin Ouluun, kun Tara ja sen emäntä tulivat meille syömään pikkusiskoni tekemää synttärikakkuani, joka muuten oli aivan uskomattoman herkullista. Tara ei olekaan vieraillut kotikodissani kuin viimeksi aivan pienen pienenä pentuna. Se on kasvanut niin paljon, että pikkusiskoni erehtyi aluksi luulemaan sitä Vikinäksi. Vaikka sitä sattuu muillekin. Minä luulin taannoin ystäväni narttua urokseksi ja urosta nartuksi. Muistin, että uros oli vielä pentu, mutta se olikin kasvanut jo aikaa sitten narttua kookkaammaksi. (Terkkuja vaan Nucalle ja Kaapolle ;) )

keskiviikkona, joulukuuta 27, 2006

Uninen joulu

Koulussa meillä oli viime viikolla projektin näyttely ja kaikki energia on mennyt sen parissa. Joulukin tuli aika yllätyksenä. Muistin vasta perjantaina, että olisi ehkä syytä ostaa junalippu, jos aikoo päästä jouluksi kotiin. Jep, olisi ehkä voinut havahtua vähän aikaisemmin. Saimme lipun yö-junaan, joka lähti 23. päivä ja oli aattoaamuna viiden aikaan Oulussa. No, pääsimme sentään aatoksi kotikotiin, joten siinä mielessä kaikki meni hyvin.

Jouluaatto ja loput joulupäivät menivät vähän nukkuessa. Koirat saivat lahjansa. Onni repi omansa innoissaan. Amandakin suostui avaamaan toisen lahjoistaan, mutta toiselle se vaan tuhahti. Aman toinen lahja on vieläkin avaamattomana olohuoneessa.

Joulupäivänä kävimme lenkillä ja minä tipahdin ojaan. Tai oikeastaan kenkäni tipahti. Tulimme juuri metsästä ja ajattelin oikaista ojan yli takaisin tielle. Amandan meni ensimmäisenä ja hypähti nätisti yli. Minun oli tarkoitus mennä seuraavana. Otin askeleen ja Onni kiskaisi vähän hihnasta. Ojanreuna oli liukas ja vauhti muuttui vähän hallitsemattomaksi. Pääsin kyllä loikkaamaan ojan yli, mutta kaikessa hötäkässä kenkäni käsittämättömästi irtosi ja tipahti keskelle ojaa. Siinä sitten seisoskelin yhdellä jalalla, tuijottaen kenkää, kun Onnikin loikkasi yllättävän sulavasti ojan yli. Naureskellen koukin kenkäni ojasta ja loiskuttelin takaisin kotiin. Virkistävä lenkki...

sunnuntaina, joulukuuta 24, 2006

torstaina, joulukuuta 14, 2006

Tiistain möllikisat

Meillä oli tiistaina harkkojen sijaan pienet harjoituskisat. Ratoja oli kaksi toinen mölleille ja toinen kilpaileville. Meidän ryhmä oli järjestämässä kisaa, mutta ehdimme kaikki kokeilla myös radalla juoksemista.

Olin aika tyytyväinen Amandan ja minun ensimmäiseen "kisaan". Okei, me saimme kaksi hyllyä ja neljä kertaa viisi virhepistettä ja yliaikaa oli ihan hirveästi, mutta onnistuin valssaamisessa ja Amanda kesti paineen ilman ongelmia. Kiva päivä. Oltiin aika poikki kun päästiin lopulta kotiin, mutta taisimme olla molemmat ihan tyytyväisiä. :)

maanantaina, joulukuuta 11, 2006

Jälkimaininkeja

Eilen raahattiin kaamea tavara röykkiö juna-asemalta kotiin. Otin mukaan pienen harrastusrepun ja kangaskassin, jossa oli matkaeväät ja teetä länderiyhdistykselle. Takaisin tullessa kantamusten määrä oli kaksinkertaistunut. Piti shoppailla Amandalle joululahja Messarista ja ne antoivat siellä vielä monenmoisia ilmaisnäytteitä ja palkintoja. Simahdimme varsin nopeasti.

Jos kiinnostaa, niin Kipa on ottanut Amandasta ja Onnista kuvia. Amandan kuva löytyy Kipazin.netin uutiset-sivulta ja Onnin kuva löytyy Kipazin-blogista.

sunnuntaina, joulukuuta 10, 2006

Menestystä Messarissa

Olipa mahtava näyttely. Näin paljon tuttuja ja tapasin muutaman nettitutun ensimmäistä kertaa livenä. Olin kyllä sen verran omissa maailmoissani, että kaikkia niitä jotka oli tarkoitus bongata en sitten tavannutkaan.

Päästyämme Messukeskukseen kävimme ensimmäisenä ihailemassa suloista Tarpukkaa. Siellä se viiletti heelerikehässä iloisena ja antoi hurjat määrät pusuja kehän jälkeen. Glennejä vilisi paikalla runsain määrin ja niitä saattoi nähdä joka kulman takana. Oli aika mahtava fiilis nähdä oma rotu niin suurissa määrin edustettuna.

Amandan kehä oli aikaisemmin. Pyörimme länderikehän vieressä ja minä hermoilin, että ehdinkö esittämään Onnia lainkaan, kun kehät olivat sen verran lähekkäin. Onneksi Taran omistaja lupautui esittämään Onnin, jos en ajoissa pääse kehästä. Juuri ennen kehän alkua selvisi, että glennit on siirretty toisen tuomarin arvosteltaviksi ja ovat sen verran myöhään, että ehdin kuin ehdinkin itse Onnin kanssa kehään. Kiitokset kenneltytölle! En olisi selvinnyt ilman sinua!

Ennen Amandan kehää pyysin muutamia kopeloimaan sen vielä läpi. Muistissa oli hyvin Jyväskylän pöytäepisodi. Erityisesti kiitos jirpsille kopeloinnista. Siitä oli hyötyä :) Amanda oli pöydällä aika varautunut, mutta pysyi paikallaan ja antoituomarin tutkia itsensä. Amandan suhteen siis tavoite saavutettiin. Hienon pöytäkäytöksen jälkeen olikin niin huumaantunut, että loppu kehästä on mennyt vähän sinnepäin. Olen hyvin, hyvin tyytyväinen pikkuneitiin.

Onnittelut kaikille menestyneille ländereille! Erityisesti Aasalle, joka oli ROP veteraani ja PN2 ja jonka näin viipeltävän niin kauniisti isossa kehässä.

Kehän jälkeen nappasin kenneltyttöni (Taran omistaja) ja koirat mukaan, ja rynnistin kohti glennikehää. Siellä oli toinen rotu vielä arvosteltavana eli ehdin vallan hyvin. Glenni-ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja niinpä me siinä juttelimme ennen kehän alkua. Kampailin vähän Onnia ja harjoittelimme vähän seisomista ja kävelyä.

Kehässä Onni oli unelma. Se on niin ihana, kun se on täysillä mukana touhussa. Ensimmäisellä kierroksella kävely meni vähän maan haisteluksi, mutta muuten kaikki sujui ihan nappiin. Onni suorastaan loisti kehässä. Tai siltä se minusta tuntui.

Esiintymisen olemme itse hioneet, mutta Onnin menestyksestä saamme kiittää Gleann-kennelin Ann-Mari "Tiina" Assista, sillä hän neuvoi Turun näyttelyssä miten glennit kuuluu nyppiä ja sen jälkeen Onni onkin saanut kaksi Eriä. Kiitokset Tiinalle! En olisi uskonut, että Onnin turkin alla on komea poika, mutta sinä uskoit, että sieltä jotain löytyy ja menestyksemme on ihan puhtaasti sinun ansiotasi. :)

Onnin kehän loputtua häivyin paikalta pokaaleja hakemaan ja Kipan KePo otti vastaan onnitteluja "isukin" ominaisuudessa. Kiitokset kaikille onnitteluista :) Ne lämmittivät. Upea fiilis jäi messarista ja taas kerran myös glenni-ihmisten ystävällisyydestä.

perjantaina, joulukuuta 08, 2006

Matkalla Messariin

Niin sitä tuli tänäkin aamuna herättyä viideltä pakkamaan reppua. Koirat vain mulkoilivat sängystä kun vääntäydyin ylös. Mitäs en pakannut eilen illalla. Suurinpiirtein kaikki taisi tulla mukaan muistitikuista teepaketteihin. Onnin kampa tosin saattoi jäädä sängyn päälle.

Kävelimme Onnin ja Amandan kanssa ensimmäistä kertaa uudelta kämpältä juna-asemalle. Luulin myöhästyväni junasta, mutta olimmekin liki puoli tuntia ennen junan lähtöä perillä. Kerrankin näin päin. Suhautimme kohti etelää.

Kipalassa oli taas ihana vastaanotto. Aaskupaasku-rakas ei olisi millään malttanut rauhoittua, mutta Cello veti riekkumisen vielä pidemmäksi. Cello kai tuumi, että jos sitä ei moikata ensimmäisenä niin ainakin sitä sitten moikataan kaikista pisimpään. Aasa-kultakin tuli heti pusuttelemaan. Mikään ei voi piristää päivää paremmin kuin tämän lauman tervetulo-toivotus :)

Amanda on ihan kypsänä täällä oloon. Sitä harmittaa suunnattomasti, että vaikka sylissäni on länderi vähän väliä niin sylissäolija ei olekaan se. Nyt pitäisi varmaan tutkailla saisiko Onnin turkin edustuskuntoon ja ihmetellä miten sen saisi pysymään joten kuten puhtaana huomiseen asti.

torstaina, joulukuuta 07, 2006

Urheilua kerrakseen

Halloo uusi elämä. Täältä tullaan! Olen jo muutaman viikon uhkaillut aloittaa juoksemisen, kunhan ensin olemme muuttaneet. Maanantaina tunsin itseni niin energiseksi, että päätin kokeilla tuleeko juoksulenkistä yhtään mitään. Yksin juokseminen on tylsää, joten nappasin Amandan mukaani ja hölkkäilimme pienen lenkin. Kyllä on tämän ihmisen kunto rapistunut...

Maanantain spurttailun jälkeen oli tiistaina mukava mennä raskain jaloin agi-harkkoihin. Ohjaaminen oli vähän kankeaa tällä kertaa. Valssaaminen ei tunnu menevän aivoihini niin millään. Rengas ja kepit eivät suju vauhdissa ja Amanda keksi jostain syystä kiertää yhden aidan lähes joka kerta kun ohjasin sen sitä kohti. Suuria onnistumisia ei tullut, mutta valssirata sujui ihan mukiin menevästi viimeisellä kerralla. Messaria silmällä pitäen treenikaverini tutki Amandan tasolla ja se sujui hyvin, ihan ilman hermoilua.

Keskiviikkona tutkailimme karttaa ja suunnistimme kohti Kaupin metsiä. Koirat nauttivat juoksentelusta. Amanda loisti ja veti hirveitä spurttirinkejä pitkin metsää. Se on tainnut VÄHÄN kaivata vapaana juoksemista. Onni nautti keppien syömisestä ja Leelastakin oli mukava tipsuttaa pitkin pehmeää sammalta. Onni tiputti Leela ojaan, mutta onneksi neiti ei kastunut kovin pahasti.

Molemmat koirat on ilmoitettu Messariin. Kummankaan turkki ei ole mitenkään erityisen priimakunnossa. Onni imee kaiken hiekan ja lian itseensä ja näyttää lähinnä kaatopaikalta. Amanda juoksi eilen päin puuta ja sillä on silmän alla kiva naarmu. Eipä meidän kaksikko ole parhaimmillaan, mutta meidän tavoitteemme ovat kaikki siellä käyttäymisen puolella. Tällä hetkellä Onnin heikoin lenkki taitaa olla kehässä liikkuminen ja Amandan pöytäkäytös, jos molemmat selviytyvät niistä moitteettomasti ja osaavat sen lisäksi seistä nätisti olen hyvin tyytyväinen. Lauantaina nähdään, että ehdinkö edes itse esittämään kummankin...

maanantaina, joulukuuta 04, 2006

Tavarat alkavat löytää paikoilleen

Kiitos asennuspartion alkavat tavarat ajautua pikkuhiljaa paikoilleen. Kaikki huonekalut ovat nyt suurinpiirtein niillä paikoilla mihin ne tulevat jäämään. Lattiat ovat vielä laatikoiden peitossa, mutta sinne on tullut kulkuväyliä. Jopa minun sänkyni on käännetty normaaliin asentoon ja siinä voi jo nukkua.

Koirat ovat sopeutuneet uuteen asuntoon yllättävän mutkattomasti. Varmasti se, että ne saivat olla hoidossa suurimman häslingin ajan auttoi. Edellisessä asunnossa Onni ja Amandan jäivät molemmat koulupäivän ajaksi minun huoneeseeni ja Leela jäi keittiöön. Uudessa asunnossa Amandalla on oma huoneensa häkissä (eteisessä), Onni jää minun huoneeseeni ja Leela asuttaa muiskun huonetta. Onnia ja Amandaa ei ole häirinnyt, etteivät ne saa enää olla samassa huoneessa. Amanda on ominut häkin aivan itselleen ja viihtyy siellä todella hyvin.

Ensimmäisellä lenkillä löysimme kakkapussiautomaatin. Eli asuinpaikka on täydellinen :D Ihan talon vierestä alkaa kiinnostavan näköisiä polkuja. Mukavaa, ettei tarvitse ensin kävelle korttelin verran jalkakäytäviä ennenkuin löytää ensimmäisen ruohotuppaan. Meillä on ihan pihassa nurmikko. Koiria liikkuu ympäristössä enemmän kuin ennen.

Uusi kämppämme on ihana :)

perjantaina, joulukuuta 01, 2006

Laatikkoja, raahaamista, huonekaluja, kantamista.... Ohi on!

Hurraa tavarat ovat uudella kämpällä!

Aamupäivällä vielä osa tavaroista oli pakkaamatta, mutta suurin osa saatiin muuttoauton tullessa kasaan. Onneksi meillä oli ihania vapaaehtoisia auttajia koulusta ja muiskun työkaveri lupautui kuskiksi. Koirat aiheuttivat vähän päänvaivaa. Onni on ajan myötä ruvennut stressaamaan muuttamisesta. Se ei lainkaan pidä siitä, että näkee tavaroiden katoavan. Leelakin oli viime muutossa osoittanut samanlaisia stressin merkkejä.

Samassa projektissa oleva koulukaveri ehdotti, että voisi ottaa koirat luokseen hoitoon. Mikäs sen kätempää, jos vain koirat lähtisivät vieraan matkaan. Hän tuli käymään. Onni syöksyi ensimmäisenä pusuttelemaan. (Tietysti... ) Amanda oli vähän varautuneempi, mutta pyöri hetken päästä silitettävänä. Leelaa epäilytti touhu ja se kävi vain muutaman kerran nuuhkimassa. Kun toisille koirille laitettiin hihnat, tuli Leelakin lähemmäs tutkailemaan. Saatuaan hihnan se luikahti nopeasti mukaan. Koirat olivat kuulemma käyttäytyneet ihan moitteettomasti koko hoidon ajan. Miljoonat kiitokset koiranhoitajallemme! Emme olisi varmaan selvinneet ilman sinua.

Kämppään raahattiin kolme pkaetti autollista tavaraa. Miten vanhalta kämpältä voi lähteä kolme autollista kun sinne vietiin vain kaksi? Onneksi pojat tulivat apuun. Emme olisi ikinä muiskun kanssa saaneet puolikaan tavaroista liikkeelle. Kiitokset myös kantoavulle! Erityisesti sänkyjen raahaamisesta. Ja pakastin on tosiaan kevyt niiden rinnalla... :D

Siellä on kämpässä röykkiöittäin laatikoita ja kasassa olevia huonekaluja. Ihan kiva, että tänään saapuvat sitten asennusjoukot.... Tervetuloa vain ;)