perjantaina, elokuuta 31, 2007

Iloinen jälleenkohtaaminen

Yöllä käveltiin mielenkiintoisten ihmisesten ohi juna-asemalle. Tulipa jos jonkinlaista kommenttia koirista ja jopa kantamastani kevythäkistä. Kannattaa kävellä puolenyön aikaan keskustassa. Alunperin ajattelin, että ollaan ihan turhan aikaisin paikalla, mutta asemalta olikin viety pois automaatti. Olin tulostanut lipun netistä, mutta koirille sieltä ei lippuja pysty ostamaan. Siispä saimme seikkailla Hämeenkadulla automaattia etsien. Onneksi oli ylimäääräistä aikaa.

Junassa olin kivasti saanut yksittäisen paikan. Siinä ei kyllä mahtunut nukkumaan mitenkään päin. Lopulta päätin nukkua vain suoraan lattialla. Matka meni siis nukkuen. Kuje uinui kevythäkissä ja Onni lattialla häiriköiden välillä yhtä toista matkustajaa silittämään itseään. Kujekin hyppäsi samaisen miehen syliin ensimmäisenä vaunuun astuessaan.

Oulussa seikkailtiin vähän bussipysäkkiä etsiessä. En ollut ihan varma miten oikealle pysäkille mennään, joten seikkailimme pikkuhiukkasen edestakaisin. Yhdissä valoissa satuimme törmäämään hienosti pukeutuneeseen mieheen, joka kumartui silittämään Kujetta. Kuje ilahtui ja hyppäsi miestä vasten pusuttelemaan. Ehkä pitäis harkita sittenkin sitä hyppimättömyyttä... Mutta olen ajatellut, että jahka Kuje vanhenee siitä tulee sen verran varautunut ettei se enää säntää suinpäin kaikki ihmisten luo ja ei tarvitse opettaa, että ihmisiä vasten ei hypitä.

Koti-kotona ei ollut paikalla muita kuin Amanda. Voi sitä riemua! Amanda melkein halkaisi huuleni pomppiessaan syliini. Koirat ovat nyt saaneet juoksennella ja leikkiä pihalla yhdessä. Onnikin innostui spurttailemaan länderien kanssa. Nyt on lauma taas yhdessä koossa. :)

Amanda on viihtynyt Oulussa hyvin ja jopa saanut vähän lihaa kylkiluiden päälle. Jos ei lasketa pienoista angstaamista, se on kuulemma käyttäynytkin oikein hyvin.

torstaina, elokuuta 30, 2007

Kolikkokorva mätsärissä

Päätettiin vähän yllättäen lähteä Kujeen kanssa mätsäriin, kun tuossa ihan lähellä sellainen järjestettiin. Oltiin liikkellä vähän siihen malliin, että näyttelyhihna piti kipaista ostamassa kaupasta ennen kehään menoa ja Kujeen korvien painoina olevat kolikot jätin paikalleen. Ihan kivaa oli, tapasin glennin ja tuttujakin näin.

Kehässä Kuje keskittyi maan nuuhkimiseen. Pöydällä olo sujui hyvin ja se olikin pääasia. Tuomari vähän kommentoi koruista ei koolikoista. Seisominen meni taas vähän häröilyksi. Jouduttiin odottamaan kehän alkua parisen tuntia, joten pahin virta oli Kujeen akuista kulutettu, mutta silti se keksi pariin kertaan hyökkäillä kohti kättä (ja namia) sen sijaan, että olisi seistä tönöttänyt paikoillaan. Ravaaminen meni maan nuuhkimiseksi. Kehässä oli joku äärimmäisen mielenkiintoinen haju juuri siinä kohdalla mistä meidän piti juosta. Sininen nauha tuli, tai oikeastaan se oli väriltään vihreä.

Sinisten kehässä Kuje vähän alkoi taas keskittyä. Tuomarin käsittely maassa sujui hyvin. Seisominen meni välillä hyökkäilyksi, mutta kai Kuje lopulta sen verran seisoi, että pääsi neljän parhaan joukkoon. Ravaaminen meni hyvin siihen asti, että päästiin haju kohtaan ja pää katosi maahan. Joka kierroksella kaikki meni hajuun asti hyvin. Kolmanneksi päästiin näinkin epätasaisella ravilla. Eli tulos oli pienten sinisten(vihreiden) pentujen kolmas. Palkinnoksi tuli pokaali, ruusuke ja kauppakassi.

Kujeen kanssa on mukava olla kaksin liikenteessä. Se on loppujen lopuksi varsin kuuliainen pikkukoira, vaikka tänäänkin meinasi välillä mennä vähän riiviöimisiksi. Se on utelias ja iloinen otus, joka tutkailee innokkaasti maailmaa, mutta jaksaa suurimman osan aikaa keskittyä myös minuun silloin kun puuhailemme. Olen hyvin tyytyväinen tyttösen käytökseen. Ja kauhulla odotan murkkuikää.

Keskiviikon koiratreffit

Kuje kukkanen vaikutti eilen vaihteeksi suhteellisen virtaiselta. Heitteli leluja, kaivoi kaiken näköisiä esineitä pureskeltavaksi mm. vaatteita ja kenkiä. Se osaa löytää ihan käsittämättömiä esineitä. Mun huone on kyllä aika sekamelska, joten ei ihme, että sieltä löytää kivoja korkkeja pikkuneidin leluiksi. Katseltuani hetken puuhailuja, totesin, että taitaa olla yhteislenkin aika ja siirsin työt yömyöhälle.

Lenkille osallistui meille uutena Benny, valkoinen kääpiösnautseri. Tuttuja olivat Nuga, Java ja Laika. Annoimme ensin koirien juosta vapaana ja leikkiä. Vauhdin hidastuttua koirat hihnaan ja menoksi. Olipa mukava taas päästä höpisemään tuttujen kanssa. Kätevä tapa aktivoida niin koiraa kuin emäntääkin. :)

Kotona Kuje ensimmäisenä kaivoi lelun esiin ja innosti Onnin leikkimään kanssaan. Vaan juoksuhepuleita se ei sentään saanut.

keskiviikkona, elokuuta 29, 2007

Goiter Onni möllikisoissa

Takut järjestivät eilen möllikisat Hervannassa ja me matkustiin bussilla Onnin ja kety muiskun kera sinne. Pitkällisen pohdiskelun jälkeen ilmoitin Onnin niin möllikisaan kuin kilpaileviinkin. Ajattelin, että jos ilmoitan sen vain möllikisaan ja kisa onkin varsin helppo, niin harmittaa, ettei tullut kunnon harjoitusta. Toisaalta jos olisin ilmoittanut sen vain kisaaviin ja rata olisi ollut tuskaisen vaikea, niin viikonlopun kisaan olisi kauhean vaikea lähteä. Siispä ilmoitin molempiin jolloin voidaan helpommalla radalla saada hyvä mieli ja kilpailevien radalla harjoitella kepit.

Möllirata oli yllättävän pitkä. Onni oli aivan ihana ja meidän rata meni paljon paremmin kuin uskalsin uneksiakaan. Tein pari ohjaus mokaa. Putken suulla aloin peruuttamaan ennenkuin Onni oli putkessa ja poika kääntyi hölmistyneenä takaisin. Se oli ensimmäinen kielto. Toisen kiellon saimme kun kuvittelin Onnin kanssa harjoitelleeni ohjauskuviota jossa saan sen vedettyä esteeltä luokseni. Katsoessani Onnin ilmettä "siis häh? mitäs sä nyt siinä nainen söpötät", tajusin että Amandan kanssa ollaan kyllä harjoiteltua tälläistä, mutta Onnin kanssa ei oikeastaan olla. Onni siis kiersi esteen ja siitä kielto. Sain sen kiertämään esteen takaisin oikealle puolelle ja hyppäämään oikein yli. Onneksi on hidas koira. Amanda olisi hypännyt esteen jo moneen otteeseen väärin. Yhden riman Onni tiputti kun hyppäsi aivan liian kaukaa. 15 virhepistettä oli saldo. Tulos ja kaiken lisäksi ei mennyt yliaikaa lainkaan. En olisi voinut olla ylpeämpi.

Kilpailevien rata oli haastavampi ja siellä oli lisänä kepit, pituus, rengas ja keinu. Aavistelin jo ennen radalle lähtöä, että poika ei taida kauhean hyvin jaksaa. Toiselta esteeltä tipahti jo rima. Onni oli selkeästi väsynyt. Kepit saatiin harjoiteltua ja ne sujuivatkin ihan kivasti, joskin ohjasin sen keppi kepiltä pujottelemaan oikein. Olen myös tyytyväinen pituuteen, joka meni hypäten eikä yli astellen. Renkaalla sitten mokattiin, ohjasin huonosti ja Onni ei jaksanut enää keskittyä. Olikohan se nyt neljäs vai kolmas yritys kun lopulta Onni meni ihan oikeasta kohdasta rengasta. Loppu rata menikin vähän päivä kävelyksi ja muuten vaan sössimiseksi. Putkilta varmaan napsui kieltoja. Keinu meille sujui hyvin, siihen olen tyytyväinen ja molemmilla radoilla sain tarpeeksi vauhtia A:lle, joten Onni pystyi sen suorittamaan. Kontaktiongelmaa Onnilla ei olekaan.

Olen tyytyväinen päivään. Möllikisa meni hyvin, suorastaan upeasti. Sillä pohjalla on hyvä jatkaa viikonlopun starttiin. Tuli todettua, että Onni ei oikeasti jaksa kahta starttia päivässä, joten olen tyytyväinen, että ilmoitin Onnin vain yhteen starttiin viikonloppuna. Tuli myös harjoiteltua aika hyvin kaikki esteet, joten voin luottaa, että Onni ne osaa suorittaa ja tiedän, että renkaalla on ohjattava tarkkaan.

maanantaina, elokuuta 27, 2007

Hukkaantuva hihna

Kujeella on kiva musta hihna, jossa menee keskellä heijastinraita. Se on parin metrin mittainen ja helppo napsauttaa puolet lyhyemmäksi, koska toisessa päässä on sellainen lenkki. Kyseinen hihna tuli pentupaketin mukana ja on ollut meillä pääasiallisena taluttimena.

Hihnalla on vaan kummallinen tapa hukkaantua. Se on pyörinyt milloin missäkin ja kaikenlaisissa ländereihin liittyvissä tapahtumissa se tuppaa katoamaan. Oulun länderilenkillä hihna katosi, mutta löytyi kun kävimme sitä Onnin kanssa metsästelemässä metsän keskeltä. Länderileirillä samainen hihna katosi yöllä ja sitä metsästettiin yhteistuumin seuraavana päivänä. Taas hihan löytyi. Viikonloppuna hihna katosi matkalla näyttelyyn ja löytyi lopulta Kipan pihalta. Valitettavasti me matkustimme takaisin Tampereelle ja hihna on nyt siis Kipalassa.

Päätin siis ostaa Kujeelle uuden hihnan, jota voidaan käyttää ensi Kipalan vierailuun asti ja siirtää se sitten varahihnaksi. Jospa tämä ei olisi niin seikkailevaista mallia.

sunnuntaina, elokuuta 26, 2007

Viikonlopun näyttelykiertye

Kehän laidalla

Lauantaina käytiin Tervakoskella seuraamassa läntsykehää. Kipalla oli matkassa Cello ja Aasa ja mulla lähti Kuje ja Onni turisteiksi mukaan. Paikan päällä oli ländereitä aika sankka joukko. Vaikka kehän seuraaminen oli mukavaa, niin kyllä olisi tehnyt mieli päästä itse kehään. Ei se katsominen ole läheskään niin hauskaa kuin kehään meno.

Onnittelut ROP Rönnille ja VSP Ruutille sekä muille menestyneille!

Kehässä

Sunnuntaina suunnattiin kohti Helsingin Kaivopuistoa. Tällä kertaa meitä lähtijöitä olikin aika joukko. Onni oli turisti ja ländereitä meni kehään Aasa, Viivi, Cello, Totoro ja Kuje.

Kehän alkaminen kesti ja kesti, vaikka oltiin ensimmäisinä vuorossa. Oma olo alkoi käydä ihan levottamaksi. Padi tuli omistajineen seuraamaan kehää. Poika oli myös ilmoitettu näyttelyyn, mutta ei päässyt mukaan dopingsääntöjen mukaan kun varoaikaa rapsahti niin pitkästi päälle. Kuje olisi Padin huomatessaan halunnut mennä vain leikkimään ja kesti jonkun aikaa saada se taas kiinnostumaan minun kanssa puuhailemisesta. Kehän jälkeen tyttönen pääsi riekkumaan Padin kanssa ja oi sitä riemua.

Vähän levottomissa tunnelmissa mentiin kehään ja siellä levottomuus jatkui. Kujeen mielestä oli ihan extrahauskaa hyökkäillä käteeni ja tempoa hihnaa. Se pysähtyi sekunniksi seisomaan, kyllästyi ja hyökkäsi leikkimään käden kanssa. Jos seisoi, se pomppi länderimäisesti naamani edessä. No onneksi tuomari ei kiinnittänyt huomiota meihin Kujeen pahimman riehumisen aikaan.

Pöydällä olo meni jotenkin tosi nappiin. Kuje seisoi siinä iloisesti. Tuomari oli tosi mukava. Kysyi nimeä ja jutteli koiralle. Kujekin selvästi tykkäsi miehestä. Tosin ei ehkä ihan niin paljon kuin suloinen Roppa, jonka näin jakelevan tuomarille suukkoja. :)



Kauniista Ropasta tuli narttujen pentuluokan voittaja ja myös ROP-pentu. Kuje tuli toiseksi ja sai KP:n. Onnittelut Ropalle!



Oman esiintymisen jälkeen seurailtiin muiden esiintymiset. Olipa aika show :D ja siis ihan positiivisessa mielessä. Kipazin-blogista voi lukea tarkemmin tapahtumat. Onnittelut Aasalle, joka oli ROP ja ROP-veteraani, sertin saaneille Viiville ja Cellolle sekä vara-sertin napanneelle Rekulle. Cellolle serti oli nyt vissiin neljäs ja siitä tuli samalla muotovalio ja olipa Kujeen isäpappa myös VSP.

Kehän jälkeen jäätiin vielä joksikin aikaa hengailemaan, annettiin pentujen riekkua ja nautittiin päivästä ystävien kesken. Kivaa oli :) Kiitokset kaikille seurasta!

lauantaina, elokuuta 25, 2007

Koirien puuhailuja

Jostain suunnalta kun tuli valitusta, että liikaa tekstiä ja liian vähän kuvia, joten tässä nyt ois näitä. Joissa on myös Pipu.... ;)







perjantaina, elokuuta 24, 2007

Agilitykomentti

Tänään tuli Oulun Kasilta viesti, että tervetuloa Onnin kanssa kisailemaan. Se on niinku melkein viikon päästä jo... Oi kääk!!!

Murkkuilua ja matkaväsymystä

Eilen aloitin päivän jo yöllä. Kävin ensin vähän töissä. Oikein pirteänä.. Mätsärin vuoksi jäi yöunet (=iltaunet) pariin tuntiin. Vaan olihan sinne mätsäriin silti mentävä. Aamulla seitsemän aikaan tulin takaisin pakkailemaan kamat kasaan ja yhdeksän junalla suhautettiin taasen kohti Kipalaa. Meni jotenkin loppupäivä nukkuessa. Tai oikeastaan koirilla se meni leikkiessä ja toisten kanssa kuulumisia vaihtaessa ja minulla sohvan nurkassa torkuskellessa ja välillä jonkun sanan sopertaessa.

Kujeella on murkkuilut alkaneet.Keskiviikkona mätsäristä takaisin päin tullessa piti jäädä ihmettelemään miestä, joka purki sinisten liinojen kasaa. Eipä siinä muuta kuin tutustumaan ihmeelliseen liinapinoon ja samalla mieheenkin.

Torstaina asemalle kävellessä törmättiin mieheen (taas mieheen...) ja kottikärryihin. Vallan kummat kapistuksethan ne. Ohiajanut bussi töräytti juuri sopivasti ilmat pihalle siinä kärryjen luona Kujeen päälle. Meni tyttönen vähän hölmistyneen näköiseksi ja sen jälkeen oli pakko kärryihinkin (ja mieheen) tutustua.

Sääli, että miehet olivat vanhoja. Olisipa kätevä keino tutustua... Kuje ei oikein osaa löytää niitä mun makuun sopivia miehiä. Asemallakin bongasi oikein söpön, meni itsekseen tutustumaan, mutta ei tajunnut katsoa sitä vieressä seisovaatyttöystävä. No ainahan mulla on Onni, joka mielellään tutustuisi erityisesti kaikkiin juoppoihin....

Länderimäinen mätsäri

Keskiviikkona lähdettiin Kujeen kanssa vinttikoira-radalle mätsäriin. Tarkoitus oli alunperin ottaa Leelakin matkaan, mutta neidin rokotuspaperia ei löytynyt tavanomaiselta paikaltaan enkä uskaltanut ilman todistusta lähteä. Siirtyipä Lölliksen näyttelyuran aloitus sitten taas muutamalla viikolla. No jospa todistus löytyisi ennen seuraavaa mahdollista mätsäriä. Olisi kiva päästä Leelankin kanssa kokeilemaan esiintymistä.

Kujeen kanssa lähdettiin vaihteeksi vähän myöhään kävelemään kohti Kauppia.Ehdittiin silti juuri oikeaan paikkaan jonottamaan. Kisanumeroksi tuli 53. Hetken päästä selvisi, että pennut jaettiin kahteen ryhmään, koska niitä oli paikalla niin paljon.Toiseen kehään alle viidenkympin numerot ja toiseen yli. Aika hyvä tuuri.

Kehässä Kuje oli vähän vempula. Heilutteli päätään hampaita näyttäessä ja seisomisen sijaan tarjosi istumista. Ravaaminenkin meni vähän nuuhkutteluksi. Ei ollut parhaimmillaan, mutta toisaalta tuskinpa olin minäkään. Sininen nauha saatiin ja liityttiin sen jälkeen muiden läntsypentujen pariin.

Paikalla oli nimittäin hyvin länderit edustettuina. Aikuisista Rekku oli ainoa länderiedustaja, mutta pentuja oli paikalla Kujeen lisäksi kolme muuta: Fozy, Enni ja Toto. Jämähdimme siihen höpisemään ja ihailemaan toisten kehäesiintymistä. Hienosti menivät kaikki. Toto sai pennuista myös sinisen nauhan, mutta pärjäsi silti kaikkein parhaiten, kun pääsi vielä jatkoon sinisistä pennuista. Enni ja Foxy nappasivat punaiset nauhat ja taisivat saada aika paljon kehujakin tuomarilta samalla.

Ihan kivaa oli. Kivempaa tosin kehän laidalla kuin itsekehässä. Kiitokset vain kaikille seuran pitäjille ja Tampereen läntsylenkillä nähdään taas! Tai itseasiassa osa taidetaan tavata jo huomenna. :)

keskiviikkona, elokuuta 22, 2007

Muita kuulumisia

Lauantaina juoksuinen Amanda lähetettiin Ouluun evakkoon. Äiti tuli päiväksi käymään ja nappasi takaisin mennessään Amandan mukaansa. Oli kuulemma käyttäytynyt junassa hyvin. Kiltisti makoili lattialla ja keräsi ihailija/silittejäjoukon ympärilleen. Seurailee äitiä jokapaikkaan siellä nyt. Toivottavasti on oikein kiltisti. Se lähti vähän lennossa, puoliksi suunnittelemattomasti. Meille kannattaa tulla kyläilemään, kun voi noin vain saada koiran matkaansa :D

Sunnuntaina hengailtiin loppulauman kanssa Kutin ja Nugan kera lähimaastossa. Jotenkin sitä vaan taas lenkillä ajauduttiin tilanteeseen, missä koirat päästettiin irti ja annettiin niiden leikkiä keskenään meidän ihmisten vaihdellessa kuulumisia. Vaan kaikki olivat oikein tyytyväisiä tilanteeseen, joten eipä tuosta liene haittaakaan. Nugan lähtiessä omistajineen kotia kohden olisivat Onni ja Kuje liittyneet seuraan. Onni jäi pitkäksi aikaa arpomaan, että lähteäkö tosiaan ihanan tytön matkaan vai jäädä meidän muiden seuraan. Lopulta Kuje kiskoi sen hihnasta meidän luo.

Kuje joten kuten pysyttelee minun matkassani. Eilen illalla käytin Kujeen ensin pissalla ja muisku tuli Onnin ja Leelan kanssa vähän ajan päästä perässä. Minä suuntaisin vähän aikaisemmin kotiin päin. Kuje oli irti ja lähti ensin muiden perään jatkamaan uudelleen lenkkeilyä, mutta tuli lopulta kutsusta mukaan. Onneksi se vielä tottelee edes tuon verran.

Kujeen viimeinen kulmurikin on vihdoin irronnut. Onni sen taisi lopulta irroittaa. Kaksikko riehui leikkien vetoleikkejä. Kuje on keksinyt, miten kivaa se on Amandan poissaollessa kiusata Onnia Amandan sijaan, ja kiskoo Onnin suusta lelua aina iltaisin. Superihanaa että ovat keksineet, miten hauskaa tätä on leikkiä sängyssä juuri, kun pitäisi mennä nukkumaan. Odottelin pari päivää, että löydän hampaan vielä poskestani, kun aamulla herään, mutta eipä sitä ole näkynyt. Eipä nyt sentään tartte enää hampaita miettiä, voisi huoletta tänäänkin mennä mätsäriin.

Agilitykuulumisia

Jaapa jaa, jospa sitä pitkästä aikaa naputtelis vähän kuulumisia. Jotenkin ika on taas ehtinyt vaan hurahtaa käsistä.

Perjantaina meillä oli yleinen agipäivä. Harjoittelin vähän juoksuisen Amandan ja Kujeen kanssa tuossa läheisen kentän vieressä. Täällä on kaadettu puita, joten oksia piisaa. Keräsin muutaman sopivan kokoisen pätkän ja saina ikaan niin kepit kuin muutaman hypyn. Otin vielä matkaan tuon meidän oman putken, joten saatoin harjoitella vähän ohjaamistakin. Amandan kanssa panostettiin keppien harjoitteluun ja Kuje sai vähän leikkiä putkeen menemistä. Ihan kivaa oli.

Myöhemmin otin Onnin mukaan agiharkkoihin. Teemana oli eteenirtoaminen. No... Voin sanoa, että se ei ihan meiltä suju. Onni kun on tuollaista perässä vedettävää mallia. Hyppysuorat on meille vähän muutenkin vaikeita, mutta jos juoksen edelle niin kyllä se silloin sujuu. Oli oikein kiva harkkailla Onnin kanssa. Vähän piti tarkkailla, ettei pojasta lopu puhti kesken, mutta meni oikein kivasti. Koira pysyi kuulolla ja teki iloisesti hommia.

Näistä harkoista ja länderileirin hyvin sujuneista agikokemuksista innostuneena ilmoitin sitten Onnin oikein kisaamaankin. 1.9 olisi ensimmäinen agikisa jonne mennään. Minun ensimmäinen kisani ja Onnin ensimmäinen kisa. Ouluun asti on pakko mennä tämäkin kokemus testamaan. Tai siis tietenkin vain siinä tapauksessa, että ilmoittautumiseni onnistui. Pitääpä pojalle ostaa kisakirjakin. Voidaan käydä mokaamassa glennien maine.... Odotan kauhulla.

Käykääpäs muuten kurkkaamassa Sapliinan kennelin sivuilta Leiri kuvia siellä on lentävä Onnikin. Eikös ole nappiotos :D

perjantaina, elokuuta 17, 2007

Ulkonäkömuutoksia

Kujeella on yläkulmurit olleet paikoillaan, vaikka rautahampaat uskee esiin. Leirillä sillä oli iloisesti suussaan kuusi kulmahammasta. Ajattelin, että eivät irtoa ollenkaan ja soitin eläinlääkärille. Sieltä tuli käsky heilutella hampaita ja leikkiä vetoleikkejä. No niinhän siinä kävi, että veto leikin seurauksena toinen kulmuri irtosi. Toinenkin heiluu, joten eiköhän sekin irtoa tässä piakkoin. Enpä siis stressaile niistä enempiä.

Eilen innostuin vähän nyppimään Amandaa ja jäki oli ihan hirveää. Nyt se on paikoin kalju ja paikoittain sillä on hajanaisia karvatuppoja. Neitokainen näyttää hyvin säälittävältä. Lisätään tähän vielä kalju päälaki yhditettynä pörröiseen häntään, johon en hipaissutkaan. Tarkoitus on kyllä nyppiä tyttönen ihan loppuun asti, vaikka eilen into loppui kesken.

Onnikin pääsi käsittelyyn, mutta siitä ei huomaa eroa. Häntä on vähän kaljun näköinen, mutta se onkin sitten ainoa muutos. Äijän nyppiminen jatkuu myöskin jahka innostun seuraavalla lenkillä taas nyppimään karvan taikka pari.

keskiviikkona, elokuuta 15, 2007

Alkuviikon tottelemattomuudet

Maanantai meni omalta osaltani suurimmaksi osaksi töissä, mutta eilen lähdettiin Onnin ja Kujeen aknssa tokoilemaan. Tottis osuus jäi vähäiseksi ja meni oikeastaan leikkiessä koko pari tuntinen. Onnilla ei ollut korvia ja Kujekin oli ihan korvaton. Väsyneenä ei kannata treenailla.... Eikä itsepäisillä koirilla, jos omat hermot on pinnassa.

Näyttävästi osoitettiin miten jästipäinen terrieri on helppo menettää hallista ja pirun vaikea saada takaisin hallintaan. Ollaan sentään jonkun verran vuosien varrella edistytty sillä lopulta Onni totteli, vaikkakin se kesti kaaaauuuuaaan ennenkuin käsky meni perille aivojen tottelevaisuusosioon. Kuje keksi haukkua ohikulkeville ihmisille. Se leikki Javan ja Tuitun kanssa, mutta ei lopettanut ja tullut luokse käskystä. Mahtavaa... uhmaikä on alkanut...

Leireilyä

Hengissä selvittiin länderileiristä, mutta enpä voi sanoa vielä ihan palautuneeni. Ehkä pikkuhiljaa alkaa taas olo normalisoitua. Sain nimittäin sännätä leiriltä suoraan töihin sunnuntaina ja alkuviikko on taas mennyt töitä tehdessä. Eilen tosin innostuin lähtemään mukaan tokoilu puuhiin ja ilta menikin sitten siinä.

Vaan jospa aloittaisin alusta. Torsti iltana huoasin, että Amanda on vähän outo. Tiivis tarkastelu ja vessapaperi testi näyttivät punaista. Juoksu alkeneet. Ei voi olla, ajttelin. Miten se osaakaan ajoittaa taas noin mahtavasti.. Jatkoin pakkailuja ja perjantaiaamuna tuijottelin taas takapäätä. Jep. Ei ollut unta. Amanda aloitti juoksun eikä päässyt mukaan. Harmitti melkoisesti.

Perjantaiaamulla sitten hypättiin Kujeen veljen Padin omistajien Minnan ja Ossin kyytiin. Onni ja Kuje saivat mennä takaosaan ja Padi istui vieressäni takapenkillä. Matka sujui iloisesti rupatellessa. Kuje vietti ison osan matkasta kiusaamalla Onnia, mutta muuten koirat menivät hyvin näpsäkästi autossa.

Siilinjärven suunnalla käytiin kaupassa ja mentiin hakemaan mökin avaimet. Padin porukat olivat varanneet möin ja me röyhkeästi tungettiin samaan mökkiin hengailemaan. Miljoonat kiitokset Minnalla ja Ossille niin kyydeistä kuin majoituksesta. Ilman teitä ei oltaisi leirille päästy! Kävimme katsahtamassa mökin, joka oli tosi hieno. Kuje ja Padi leikkivät varmaan joka hetken joka mökillä vietettiin paitsi silloin kun ne suljettiin eritilaan nukkumaan. Jestas kun niillä riitti virtaa.. Uskomattomia.

Perjantaina ehdittiin sopivasti leirille syömään. Osa porukasta oli tuttua, osa vierasta. Oli tosi hienoa saada kasvot monelle netin kautta tutuksi tulleelle. Terkut vaan kaikille meidänkin blogia seuraaville leiriläisille! ;) Leirin ohjelmasta naputtelin juuri jutun läntsylehteen, että sieltä voipi sitten lukea jos sattuu yhdistykseen kuulumaan. En viitsi sen kummemmin siitä kirjoitella.

Perjantaina me osallistuimme kotitottikseen, joka tosin meni meidän osalta vähän sinnepäin. Matkan jälkeinen väsymys alkoi painaa, enkä jaksanut kovin kummoisesti keskittyä. Näyttelytrimmauskin oli vähän... no Kujeessa kun ei kovin paljon nypittävää ole. Mutta sain muutaman vinkin, jotka laitoin kyllä korvan taakse. Liiketreenissä tulikin sitten hyviä vinkkejä ja otin häntävinkistä heti vaarin. Katsotaan sen toimivuutta tulevaisuudessa. Ainakin Kuje on ryhtynyt tiputtamaan seisoessaan automaattisesti hännän alemmas eikä vedä sitä kokoajan siansaparoksi.

Lauantai oli Onnille aika voittoisa päivä :D Poika taisi voittaa möllikisoissa miniluokan. Joo, osanottajia oli kaksi ja Onni teki puhtaan radan. Mutta voitto kun voitto. Joku sanoi, että kun on kerran möllikisat voittanut on valmis kisaamaan. Eli pitänee ruveta kasaamaan pojalle kisakalenteria. Mitä siitä jos ei muurit ja pituudet suju..... ;D Iltasella Onni sitten palkittiin leirin symppiskoirana. Nyt jokainen leirillä ollut tietää miksi Onni tarinoihin on nimetty JästiPääksi.

Sunnnuntain leirinäyttely meni kivasti. Kuje oli nätisti pöydällä, liikkui eteenpäin ja seisoi paikoillaan. Onnikin sallistui muut-luokkaan. Herra oli hurmannut tuomarin jo paljon aikaisemmin ja nappasi glennimäisellä olemuksellaan sen luokan voiton. Leirinäyttely oli kyllä mukava seurata. Vitsit länderit on sitten nättejä!

Mökillä ollessa käytiin katsomassa aamulenkillä lehmiä. Padille ja Kujeelle oli moiset elikot ihmetyksen aihe. Onni ois tietenkin ahlunnut mennä syömään ne. Se näytti jopa fiksusti mallia, että niiden päälle voisi hyökkäillä ja jos ei pääse tarpeeksi lähelle niin turhautneena voi yrittää haukkuen komentaa. Kuje otti samantien mallia ja alkoi haukkumaan. Onneksi Padi sentään oli fiksumpi. Jänniä lehmät olivat pentujen mielestä ja hurjan kiinnostavia. Ihan kosketus etäisyydelle ei pennut päässeet, mutta molemmat olivat rohkeasti haistelemassa lehmiä ihan toisin kuin Amanda joka lehmät nähdessään säntäsi ensimmäisenä pakoon. Tosin silloin lehmät kyllä laukkasivat hirveällä ryminälle meidän luo ja nämä taasen lönköttelivät hitaasti kohti.

Mökki oli järven rannassa, joen saunasta käytiin uimassa. Onni uiskenteli kepin perässä ja Kujekin sitten uskaltautui vähän kastelemaan mahakarvoja. Uimaan ei sentään neiti ryhtynyt. Tiedä sitten jos vähän useammin kävisi kaksikon kanssa rannassa, saattaisi tuo pikkuneitikin alkaa uimaan. Amandaa ei paranisi ottaa mukaan, sillä se näyttäisi esimerkkiä siitä, että vesi on ihan ällöä, jos mahaan asti osuu.

Mökillä olo oli tosi rentouttavaa. Koirilla oli tietenkin vähän rankkaa kun taukomatta piti leikkiä. Sunnuntaina tultiin Kuopiosta junalla kotiin ja kyllä oli muuten väsynyttä sakkia junassa. Vetelin itse unia vähintään yhtä makeasti kuin koirat. Tajusin sentään laittaa kännykkään herätyksen niin ei jäänyt vaihto väliin ja Tampereellakin hypättiin pois junasta. Asemalta käveltiin kotiin ja olin ihan varma, että Kuje kotona nukkuu. Mitä vielä, kiskoi Amandaa parrasta ja yritti innostaa leikkiin....

keskiviikkona, elokuuta 08, 2007

Arkiaktivointia

Alkuviikko on ollut työpainotteista. Ajattelin, että jääpä koirilta kaikenmoiset aktivoinnin väliin ja joutuvat reppanat tyytymään pelkkiin tylsiin lenkkeihin. Vaan kyllähän sitä pätkälenkkeihin näemmä saa actionia.

Maanantaina Amandan ja Kujeen kanssa törmättiin Nugaan ja johonkin russelipoikaan. Olin ihan puoliunessa kun oli pakko vetäistä työkohteiden väliin nokoset. Sängystä kampesin suoraan lenkille ja hädintuskin olin silmäni aukaissut, kun russeli pamahti eteemme.

Positiivista: Kuje ei haukkunut. Onneksi ei ollut koko lauma matkassa. Siinä olisi saattanut tulla aika rähinä jos ykskaks yllättäen olisi karkulainen paukkaissut lauman eteen. Tytöt sen sijaan tyytyivät nuuhkimaan nätisti. Nuga emäntineen oli hetken matkan päässä juttelemassa karkulaisrusselin omistajan kanssa. Laahauduimme heidän seuraansa ja päästin Kujeen vapaaksi. Pentu säntäsi heti leikkimään Nugan luo.

Russelipoika yritti kovin kosiskella Amandaa, mutta neiti ei lämmennyt sulhoehdokkaalle. Käski vain painua suolle. Kohteliaasti ilmoitin, että meillähän vain minä käsken ja Amanda jäi sen jälkeen surkea istuskelemaan ja tuijotti minua ahdistuneena herraseuran kierrellessä liian lähellä. Katseltuani hetken aikaa, tuumin, että paras päästää Amakin vapauteen niin pääsee juoksemaan, jos russeli ahdistelee. Naps ja Amanda kaikkosi. Russeli joutui tyytymään Nugan ahdisteluun.

Hetken päästä jäimme vain tyttöjen kesken ja Kuje innostui leikkimään Nugan kanssa kepillä. Olivatpa suloisen näköisiä ja kyllä harmitti ettei ollut kameraa matkassa. Amandaa ei keppileikki "vieraan" koiran kanssa kinnostanut. Se kävi vain kerran tarkistamassa, että millä toiset leikkivät ja meni sitten kauemmas. Oli jotenkin rentouttavan leppoisa fiilis katsella koirien leikkejä.

Eilen päivälenkki meni myös leikiksi, mutta avin oman lauman kesken. Menimme makoilemaan nurmialueella ja koirat saivat peuhata muutaman tunnin keskenään. Peuhaaminen lähinnä koostui ruohon syömisestä ja makoilusta, mutta tulipa oltua ulkona.

Pentunäyttely kuvin

Ansku jo näitä taisi kaipailla... :D

Pentunäyttelyreissu
Junamatkailua ja tällä kertaa matkatavaroita on vähän.

Pentunäyttelyreissu
Junassa oli hyvin tylsää...

Pentunäyttelyreissu
Tässä seison kuin tatti.

Pentunäyttelyreissu
Ja ravaan kun kerran käsketään.

Pentunäyttelyreissu
Kaunis Flii poseeraa voittojen kera. <3

Pentunäyttelyreissu
Ja sitten koittaa kaikki hauskuus eli peuhaaminen sisarusten kanssa.

Pentunäyttelyreissu
Neljä pentua jotka olivat reissussa mukana:
pojat Padi ja Totoro sekä
tytöt Kuje ja Flii

Pentunäyttelyreissu
Kotimatkalla oli mukana vähän rauhallisempi tyttönen.

Pentunäyttelyreissu
Matkaseuraakin löytyi.

sunnuntaina, elokuuta 05, 2007

Hörisjengi pentunäyttelyssä

Kujeen kanssa siis aamusella suhautettiin kohti Tikkurilaa, josta matka jatkoi Kipan kyydillä pentunäyttelyyn. Olipas mielenkiintoista olla neiti Energiapakkauksen kanssa liikenteessä ihan kahden. Enpäs sitten olekaan tajunnut miten paljon muut koirat helpottavat matkustamista pitämällä Kujeen ajoissa. Matka sujui kivasti juna-asemalle asti jonne saavuttiin puoli tuntia ennen junan lähtöä. Odottaminen ei totisesti ole Kujeen paras puoli. Onneksi asemalla riitti jonkun verran silittelijöitä, joten Kuje ei ihan koko aikaa mankunut jotain tekemistä. Junassa vaan oli vielä vähemmän tekemistä kuin asemalla. Noin viisi minuuttia ennen Tikkurilan asemaa, Kuje lopulta asettui makoilemaan rauhassa.

Näyttelyssä tyttönen sitten käyttäytyi ihan mallikelpoisesti, joten siinä ei ole valittamista. Meillä oli rutkasti aikaa ennen kehän alkua ja paikalla oli koko joukko M-pentuelaisia. Oikein sukukokous :) Veikon väellä ei ollut koiria mukana, sillä molemmat reppanat olivat kotona potemassa. Molemmille vielä tätäkin kautta paranemista ja kiva, että pikkuinen on parempana. Ländereistä mukana oli Chili-emä ja pennut Flii, Padi, Totoro ja Kuje, mukana oli myös ei-länderi Roosa. Ihan mukava porukka siis paikalla koirien kanssa ja koirattomia länderistejä oli vielä muutama muu lisäksi ja auringonpaisteessa olikin hyvä piknikoida. Erityisesti Padin väellä oli mukanaan aivan suussa sulavia herkkuja. Kiitokset vain kaikille kivasta päivästä ja pitää kyllä ottaa sama uusiksi. :)

Kehä meni ihan kivasti. Ei nyt erityisen loisteliaasti, mutta ei myöskään mitenkään huonosti. Olin tyytyväinen Kujeen esiintymiseen. Kaunis Flii voitti luokan ja Kuje tuli toiseksi. Siinä vaiheessa kun tuomari jäi katselemaan, että kelle jaetaan KP, Kuje onnistui seistä tönöttämään niin loistavasti, ettei tuomari hennonut jättää meitäkään ilman ruusuketta. Seisoi siinä vaiheessa paljon nätimmin kuin arvostelun aikana, jolloin tuppasi olemaan vähän levoton. Kivaa oli kehässä ja menestystä tuli enemmän kuin uskalsin toivoa. Eli ei huono päivä siinäkään suhteessa. Onnittelut vielä Fliille, sekä Chilille ja Jasminalle eilisestä agimenestyksestä!

Aikamoista sosiaalistamista nuo pentunäyttelyt. Me kun ei hirveän paljon tavata lapsia, niin teki Kujeelle hyvää, kun kävi monet pikkutytöt silittelemässä. Pääsipä Kuje kuviinkin :) Kehän jälkeen mentiin päästämään pennut valloilleen ja annettiin niiden leikkiä keskenään. Vielä tulevat pikkuiset hyvin toimeen keskenään ja hauskaa piisasi.

Pikku hiljaa alettiin valumaan kohti koteja. Tikkurilan asemalla oli huomattavasti rauhallisempi koiranpentu narun päässä kuin se riiviö, joka oli seurassani Tampereen asemalla. Meillä sattui juna tulemaan juuri sopivasti ja sinne nukahdettiin molemmat. Onneksi pääteasema oli Tampere, niin ei ajettu ohi. Kotona piti ensimmäiseksi riekkua Amandan kanssa ja vetää vähän rallia ympäri taloa. Simahtihan tuo lopulta nojatuoliin ja nukkuu nyt.

Kuvia pitää lisäillä myöhemmin, sillä nyt on pakko kiiruhtaa töihin.

Pudonnut pallo

Otin Amandan eilen mukaan töihin. Innostus töihin lähtöön oli olematon, joten ajattelin matkaseuran piristävän ja nappasin sitten neidin siihen pyörän vierelle jolkottelemaan. Puolessa välissä matkaa törmäsimme outoon näkyyn. Kuumailmapallo oli laskeutunut maahan. Kauempaa näytti siltä, että se oli keskellä tietä, mutta ihan nätisti oli pallo tien reunassa. Paikalle oli kerääntynyt joukko ihmisiä. Vähän matkan päässä oli koiranulkoiluttajakin, jonka koira ei suostunut lähestymään palloa. Reppana pelkäsi. Amanda ei tainnut edes huomata palloa, sillä se keskittyi harmittelemaan, että siinä vaiheessa kävelimme, sillä olisi pitänyt päästä kovaaaaaaa.

Takaisin tullessa annoin sitten neitisen revitellä hetken matkaa. Oi mikä riemu olikaan juosta niin kovaa kuin tassuista irtoaa. Sen jälkeen Amanda ehdottelikin vähän joka välissä, että eikös vaihdettaisi taas ravi juoksuksi. Kotona se meni ensimmäisenä tökkimään Kujeen leikkimään kanssaan. Länderit ovat niin käsittämättömiä. Luulisi, että tuollaisen juoksemisen jälkeen neiti olisi ollut poikki ja halunnut mahdollisesti nukkua.

Pakkailen samalla tässä kasaan Kujeen näyttelyvermeitä. Olisi tämänkin voinut eilen tehdä, mutta yllättäen jätin pakkailut vähän viime tinkaan. Vaan eipä tuossa nyt muuta pakattavaa ollut kuin eväät, paperit ja hihna. Ei ollakaan matkustettu junalla Kujeen kanssa kaksin sitten sen hakumatkan. Aikuiset koirat ja kahvikuppi on ulkoilutettu. Lue päästin koirat irti ja kuljeskelin perässä kahvia siemaillen. Länderit opettavat uusia ulkoilutyylejä. Tulee pidettyä vähän enemmän porukkaa vapaana. Pesin paitani mätsärilapun kera ja jouduin vähän teippailemaan vihreästä paidasta punaista paperimössöä irti. Ei ihan kaikki lähtenyt, mutta pian olen yltäpäältä koirat karvoissa, joten pientä punakkuutta tuskin edes huomaa.

Nyt Kuje kainaloon ja kohti asemaa.

lauantaina, elokuuta 04, 2007

Huonot harkat

Ratapiirros. Perjantain agitreenit menivät jotenkin ihan poskelleen. Rata oli kyllä mukavan näköinen, mutta oma fiilis oli pohjalukemissa. Ensimmäisellä kokeilulla oltiin niin minä kuin koirakin ihan hukassa. Kummallakaan ei ollut vauhtia eikä fiilistä. Molemmat huiteli omiaan ja kumpikaan ei kuunnellut tai katsellut toista. Hukkasin Amandan varmaan kolme kertaa ja Amanda veti kaikki hypyt pitkiksi ja lähti pinkomaan väärään suuntaan tässä-käskyistä huolimatta. Karmean näköistä sähläystä koko touhu. Puhumattakaan siitä, että tyttö yritti varastaa joka lähdössä ja suoritti renkaan milloin mistäkin välistä.

Toisten harjoitellessa rataa menimme Amandan kanssa kauemmas kokoamaan vähän itseämme kasaan. Paikoillaan pysymisharjoituksia, käteen tulemista ja namikipolle säntäilyä. Pikkuhiljaa yhteinen sävel taas avautui välillemme. Otimme radan vielä muutamaan otteeseen ja se meni paremmin. Ei täydellisesti, ei oikeastaan edes hirveän hyvin, mutta edes suurinpiirtein oikein. Kepeille meno ei onnistunut muistaakseni kertaakaan.

No olipa taas hyvä esimerkki siitä, ettei todellakaan olla kilpailuvalmiita....

torstaina, elokuuta 02, 2007

Kukkuruu on kaupunkilaiskoira

Käytiin Kujen kanssa bussilla keskustassa vähän seikkailemassa. Bussissa oli tyttösen mielestä ihan tylsää ja se natisi alkumatkasta. Onneksi muutaman pysäkin jälkeen bussiin tuli äiti ja pieni tyttö, jotka tulivat silittelemään ja juttelemaan. Kujeenkin loppumatka sujui iloisesti nuoleskellen pikkutytön kättä.

Käväisin ensin Kujeen kanssa toimistolla. Ei neiti olisi millään maltanut odotella sillä aikaan höpisin työjuttuja. Onhan se nyt ihan kauheaa yritää olla muutamaan minuuttia paikoillaan. Näinköhän meidän pitäisi harjoitella tylsää odottelua vähän enemmän. Valoissakaan Kuje ei olisi malttanut odotella. Se käveli hienon herraskaisesti valoihin asti ja alkoi siinä länderimäiseen tyyliin pomppia. Odotus on energiapallolle vaikeaa.

Koska oltiin keskustaan asti päästy, piipahdimme Stockalla hakemassa vähän herkkuruokapurkkeja. Astuimme sieltä ulos vain nähdäksemme, että bussi vilahti silmien edestä. Siispä soitin muiskulle joka oli juuri pääsemässä töistä. Suunnitelma vaihtoon ja jäimme keskustaan torin rantaan kahville ennen kotiin kävelyä.

Kuje oli Hämeenkadun melskeessä täysin kotonaan. Sitä ei häirinneet bussit tai mopot, ei edes metrin päässä ohimennyt lakaisukone. On se ihan kaupunkilaiskoira. Olisi hauska nähdä mitä mieltä se on sitten maalaiselämästä. Lehmistä ja traktoreista. Saattaisi olla vähän jännempää kuin tavalliset keskustan metelit.

Hulluuttapa, hulluutta

Oltiin eilen Maria Aaltosen treeneissä. Itsetreenit eivät suinkaan olleet hulluutta, vaikka otsikosta niin voi päätellä vaan kyse on ajoituksesta. Kun liitämään oli ihan pakko päästä työvuoroista piittaamatta. Siispä olin eilen ensin töissä nukuin päiväunet, käytin koirat lenkeillä, lähdin Mouhijärvelle treeneihin Amandan ja parin irskikoirakon kanssa, jäähdyttelin Aman, menin töihin. Pääsin nukkumaan yhden maissa, heärtyskello soi puoli viideltä, jota en kuullut. Pääsin sentään lähes oikeaan aikaan taas seitsemäksi töihin, kiitos ihanan kämppiksen joka hoito koirien aamutoimet. Alun perin ku agitreeneistä sovittiin luulin, ettei minulla olisi iltavuoroa, mutta kun selvisi, että on päätin siitä huolimatta lähteä treenailemaan, vaikka se tarkoittikin hyvin vähäisiä unia. Sellaista agihulluus on.

Treeneissä pureuduttiin ohjaamiseen ja muutamaan ongelma esteeseen eli keppeihin ja puomin kontakteihin. Aluksi harjoiteltiin ohjaamista tälläisellä radalla. Ratapiirros

Sain aloittaa ja tunsin itseni ihan puupökkelöksi. Yllättävää kyllä onnistuimme menemään kaikki esteet suurinpiirtein oikein yli, mutta menosta oli totisesti sujuvuus kaukana ja pariin kertaan olin törmätä Amandaan. Lähdimme hiomaan ongelma kohtia eli lähes koko rataa. Nautinnollista. Tykkään tosi paljon tälläisesti lyhyistä pätkistä, jotka hiotaan ja hiotaan kunnes niistä tulee hyvät. Oli muutama todella valaiseva kohta. Esimerkiksi alun kaksi hyppyä ja miten paljon vaikuttaa yrittääkö siinä ohjata toisen hypyn takana vasemmalla kädellä vai ohjaako oikealla.

Enemmän saisi luottaa koiran osaamiseen. Varmistelin putkia ihan liian kauan. Ylipäätään olin kokoajan myöhässä. Omaan liikkumiseen voisi vähän panostaa tai siis paljon. Lisäksi tehdessäni itse jotain väärin en muista kehua suorituksesta Amandaa ja se näkyy neidissä heti. Pitäisi siis muistaa näyttää sille iloista naamaa, vaikka itseä harmittaa radan unohtaminen. Tuntuu, että olisin kuullut saman vihjeen ennenkin... Vaan kun vielä muistaisi sen.

Lopulta saimme hiottua kohtuullisen puhtaan radan. Loppuosa varsin pitkäksi venyneestä "tunnista" hiottiin keppejä ja puomin kontakteja. Tuli hyvät vihjeet siitä miten ne pitäisi opetella. Samalla ropisi aika nopeasti kilpailemissuunnitelmat alas. Eipä kyllä sittenkään lähdetä ihan heti kisaamaan. En halua lähteä kisoihin sellaisella koiralla, jolla selkeästi ei osa esteistä ole hallussa. Jos me mennään mokaamaan, niin mielummin mokailut minun ohjauksessani kuin puutteellisessa esteiden suorituksessa. Siispä ensin kepit ja kontaktit kuntoon ja vasta sitten kisaamaan. Vähäsen masentaa tälläinen päätös, kun en usko, että saamme kovin nopeasti kaikkea kuntoon. Taitaa olla niin, että loppujen lopuksi jää kisaamisen aloittaminen vasta Amandan mahdollisen mammaloman jälkeen.

keskiviikkona, elokuuta 01, 2007

Outo hiljaisuus

Eilen satoi, joten päivälenkin jälkeen käskin koirat kylpyhuoneeseen kuivumaan. Olen viime päivinä käyttänyt Kujeella ja Amandalla hihnanjakajaa. Nyt olen huomannut, että siinä on huono puoli. Kuje on keksinyt ruveta vetämään. En oikein osaa päättää, että luovunko jakajasta vai harjoittelemmeko vetämättä olemista. Ehkä fiksuinta olisi harjoitella osa lenkeistä ja kiireisimpiin hetkiin laittaa suosiolla hihnat. Yksinään Kuje ei vedä, siihen tarvitaan toinen koira. Pikkuneidin kun pitäisi saada olla ensimmäinen.

Kuje on muutenkin aika päättäväinen nuori nainen. Se on muutamaan kertaan jäänyt testailemaan. Näinkö ei saanut tehdä, no entäs jos silti teen, ja jos vielä tätä toista kautta kokeilisin. Muistaakseni uhmaiän piti alkaa vasta parin kuukauden kuluttua. Huh, sitä odotellessa...

Ruoanvarastaminen/ryöstö on Kujeen mielestä kaikkein kivointa. Erityisesti sen pitää päästä maistelemaan outoja ruokalajeja, jotka sijaitsevat jossain korkealla. Tyttö lienee tullut äitiinsä, sillä se ryöstelee myös alushousuja matkaansa. En tajua mistä se niitä aina kaivaa.

Kujeella on loppumaton energiavarasto. Sisällä se leikkii nätisti ja suhteellisen rauhallisesti, säästäen juoksuleikit ulos. Jos Kuje ei leiki Amandan kanssa, se on saattanut keksiä jotain viihdyttävää puuhaa, kuten kukan tai alushousujen syömisen. Jotain se aina puuhailee, jos ei nuku.

Eilen lenkin jälkeen paha enteinen hiljaisuus valtasi talon. Nousin telkkarin äärestä kuuntelemaan. Kyllä, ihan hiljaista. Ei sängyn rapinaa, ei leikkiörinää. Kävelin katsomaan, että onko Kuje kenties mennyt häkkiin nukkumaan. Siinä vaiheessa muistin, että olin laittanut kyllä koirat kuivumaan kylppäriin, mutta en ollut ntanut niille lupaa tulla pois. Siellä kaikki istuivat sievästi dottamassa. Reppanat oli tunniksi unohdettu kuivumaan. No olipa Onnikin suht kuiva siinä vaiheessa.