tiistaina, huhtikuuta 29, 2008

Aman pennut: Ekat viikot

17 päivää astutuksesta.

Nyt tässä on seurailtu Amandaa parisen viikkoa. Ekalla viikolla tuntui, että Amandan selkä levisi vyötärön kohdalta. Mahaan tai kylkiin ei ole tullut yhtään mitään. Voi tosin olla, että selän leviäminenkin on innokkaiden odottajien näkemä harha ;)

Käytös oli alkuun vähän outoa, mutta nyt se on ihan tavallisen Amandamaista. Ruoka maistuu satunnaisesti enemmän tai vähemmän. Amanda on aina ollut hoivailevainen, mutta nyt rouva on laajentanut sen verran, että muisku ja Hellunenkin ovat päässeet osalliseksi.

Ekan viikon perusteella oisin väittänyt, että on kantava, mutta nyt toka viikko vaikuttaa päinvastaiselta. No mene ja tiedä. Kaipa asia selvenee ultrassa sitten ens kuun 13. päivä.

Muutama miete Elmeristä

Eipä uskoisi tuota poikaa samaksi koiraksi, joka pamahti Hellusen luo tammikuussa. Osaahan se vieläkin olla korvaton ja kiskoa hihnassa kuin hinaaja. Murkkuikä alkaa selkeästi kolkuttaa ovella, mutta täällä poika on ollut kiltti ja tottelevainen. Eikä ole vetänyt edes hihnassa. Erittäin lohdullista kun narujen päässä niitä otuksia on ollut viisi.

En tiedä miksi, mutta minulla on aina ollut onnea koirien suhteen. Kun tätäkin sakkia ajattelee, niin aikamoinen mäihä, että kaikki koirat tulevat niin hyvin juttuun. Lisäksi kaikki koirat ovat tähän asti olleet enemmän tai vähemmän helppoja. Onhan kaikissa omat kommervenkkinsä. Elmeri osaa olla ihan yhtä ärsyttävä kuin muutkin, mutta myös kiltti ja ihana.

Kun on tottunut pieniin koiriin, niin Elmerin koko on vähän outoa. Lisäksi se luonnollisesti kuvittelee olevansa länderi. Pieni ja ketterä. Vaan se on iso hongankolistaja, joka ei aina ihan osaa hahmottaa omaa kokoaan. Tänään ensimmäisen kerran tuli vastaan ihminen, joka väisti kaukaa, koska hihnan päässä oli iso, musta koira. Eipä ole ennen moista tilannetta tullut vastaan. Ei se mitään, ihan kiva, että väisti, sillä Elmeri haluaa tutustua kaikkiin ihmisiin, jotka tulevat tarpeeksi lähelle. Ja länderit ovat luonnollisesti opettaneet sen tervehtimään hyppimällä. Sitä tapaa on muuten vaikea karsia pois.

Koska Elmerillä on energiaa enemmän kuin muulla porukalla yhteensä, olen käyttänyt sen pitkällä lenkillä erikseen. Kyllä se näin muutaman päivän menee, mutta pidemmän päälle saattaisi käydä vähän turhan raskaaksi näin ison lauman pyörittäminen. Ainakin ilman autoa, jolla pääsisi metsän viereen missä olisi mahdollisuus lenkittää koko porukka vapaana.

Sitruunapantaa olen pitänyt Empulla varmuuden vuoksi, kun se on jäänyt yksin. En ihan luota siihen, ettei täältä kuuluisi vahtihaukkua jos joku rämistää postiluukkua tai muuta vastaavaa. Nätisti se on jäänyt päiviksi tänne. Ei poika ole mistään sen kummemmin hämmentynyt. Ei tarvi ihan samaan tyyliin sosiaalistaa kuin ländereitä. Elmeri on valmiiksi kaikkien kaveri ja on pelottamasti kulkenut kaikkialla mukana. On se aika makee otus :)

Hitusen kuulumisia

Onpas taas kuollutta menoa. Viime aikoina on tullut elettyä enemmän tai vähemmän kofeiinitabujen voimin ja on jäänyt vähän taasen päivittelemiset puolitiehen.

Viikonloppuna tehtiin reissu Vaasaan. Olipa ihana nähdä pitkästä aikaa vanhoja kavereita. Mentiin muiskun ja Leelan kanssa Myyn ja Pippurin omistajan luo. Muu lauma jäi Hellusen hoivattavaksi Mossen perheen kiusaksi. Itseasiassa Leelakin käväisi moikkaamassa Mossen ja pitkällä metsälenkillä sillä välin kun me ihmistytöt shoppailtiin. Reilu tyttöystävä jättää vaatimattoman viiden koiran lauman poikaystävän hoidettavaksi ja lähtee itse shoppailemaan 0:)

Sunnuntaina piipahdettiin näyttelyssä. Sain aivan uskomattoman ihanan piirrustuksen Kujeesta. Joku nuori tyttö oli sen piirtänyt. Kerta kaikkiaan upea. Olin pillahtaa itkuun kun ilahduin niin kauheasti. Laitan se kehykseen ja seinälle. :D

Näyttely meni vähän vaisusti. Kuje oli jotenkin aika fletku. Tuomari tutki taas maassa, mutta onneksi se ei ole mikään ongelma meille. Seisomaan tyttö joutui ihan tajuttoman pitkän ajan ja touhu kyllästytti Kujetta sen verran, että se istahteli muutaman kerran. Mutta on se ihana ja luotettava. Tuloksena EH ja enemmän Kujeen oloinen arvostelu kuin viime kerralla. Olen oikein tyytyväinen.

Meidän lisäksi paikalla oli vain Stella, joka ravas tosi nätisti. Ihanat liikkeet. Tuomarikin tykästyi kovasti Stellaan. Ihaili vielä kehän jälkeenkin pitkän aikaa. Onneksi olkoon Stellalle ROPista! Ja kiitoksia kovasti paljon seurasta. Oli kiva päästä höpiseen :D Näyttelyn jälkeen suunnattiin Tampereelle ja mä lähdin töihin. Sen jälkeen onkin ollut vähän väsynyt olo kun vapaa-aika on ollut lähinnä työpainotteista.

Elmeri jäi tänne hoitoon. Yllättävän mutkattomasti on mennyt viiden koiran lauma. Olen jopa käyttänyt kaikki yhdessä lenkillä. Laiskuus kun on vähän painanut. Eilen mentiin Nugan ja Javan kanssa iltalenkillekin. Onneksi oli muisku apuna. Ei ehkä olisi tullut mitään jos mulla olisi ollut kaikki viisi hihnojen päässä. Kumman hyvin on noinkin iso koira uponnut sisustukseen silloin kun ei sillä mitään tapahdu. Vaan kyllä se selkeästi enemmän aktivointia vaatii kuin muu lauma.

torstaina, huhtikuuta 24, 2008

Jyväskylän näyttely

Aamu alkoi loistavasti. Lähdettiin vähän myöhään juna-asemalle. Meitä oli näyttelyyn lähdössä Leela, Kuje, muisku ja minä. Hellunen heitti poikien kanssa meidät asemalle. Juuri kun hän oli ottamassa takaa kevythäkkiä, Onni päätti, että sitä ei matkasta jätetä ja ampaisi autosta kuin ohjus. Miten Onni, joka ikinen kerta ajoittaa tälläiset tempaukset siihen kun on hirveä kiire? Sain kutsuttua Onnin luokseni ennenkuin se ehti autojen alle ja Hellunenki onnistui pyydystämään Elmerin, joka tietenkin myös hyppäsi autosta ja lähti Onnin perään. Ehdittiin kaikesta huolimatta junaan ja päästiin ongelmitta Jyväskylään.

Leelan ja Kujeen kehät oli päällekäin ja hallin vastakkaisissa päissä. (Tietenkin..) Elättelin toivoa, että toinen menis hitaammin ja toinen nopeammin, mutta vähän pahalta alkoi näyttää. Paniikki soitto Pialle, joka lupas, että Pasi esittää Kujeen jos en itse ehdi. Niin sit jätin muiskun vahtimaan Kujetta ja menin kääkkäkehän luo odottelemaan.

Leela oli ihan rauhassa siihen asti ku muisku käveli meidän ohi ja sen jälkeen se alkoi vain etsiä sitä väkijoukosta. Mietin, että oisko pitänyt mennä sittenkin muiskun viereen odotteleen, mutta jäätiin paikoillemme. Myöhemmin todettiin, että ois parempi lähteä kehään niin, että Leela tietää missä muisku on. Ens kerralla sitten.

Kehässä hämmennyin ihan täysin kun siellö oli niin paljon porukkaa ja kaikki koirat oli ihan vierekkäin. Ihan erilaista kun länderikehässä. Seisottaminen ei onnistunut kun molemmat vaan haahuiltiin. Lähdettiin porukalla kiertämään kehää ja yritin saada hihnaa toiseen päähän fiiliksen, että ollaan vähän ku lenkillä, että Leela kattois eteenpäin eikä tapittais mua silmiin. Joo'o, vähän turhan hyvin sain vakuutettua ku Leela sit pissas kehään. Käytiin vielä ennen kehiä koirien kanssa pitkä lenkki ku meillä oli niin hyvin aikaa, että ei sillä hätä ollut. Näitä nyt sattuu.

Yksilöarvostelu meni vähän paremmin. Pöydällä Leelan hätä laski ja korvat meni ruttuun. Mä näin sen naamasta miten se ajattelin "voi mätä, jouduin eläinlääkäriin". Siinä vaiheessa ku tuomari tutki Leelaa, se vähän piristyi. Pitää enemmän harjoitella pöydällä oloa ja silleen, että ollaan sisällä. Kahdesti ollaan harjoiteltu ja molemmilla kerroilla ulkona. Liikkeet meni toisaalta ihan ok ja toisaalta vähän kökösti. Mutta Leela ravas, vaikka katteliki lähinnä mua. Tuloksena EH, johon oltiin tosi tyytyväisiä. Ennen kaikkea meillä oli Leela kanssa kivaa yhdessä ja oli aika voittajaolo mennä sen kanssa, vaikken kauheen hienosti osannut tällä kertaa handlata. Jätin Leelan muiskulle ja säntäsin kohti läntsykehää. Leela oli joutunu avoimen luokan kisaan uudestaan kun oli tullut vain yksi ERI. Onneksi joku suostui viemään sen ehään ja Leela sit sijoittui kolmanneksi. Mahtavaa!

Kujeen näyttelypäivä oli käynnistyny sillä, että joku nainen talloi sen jalkoihinsa ja jatkui sillä, että joku chihunainen pomppasi mun kevythäkin lyttyyn Kujeen ollessa sisällä. Onneksi ei ollut Kujeen eka näyttely. Ei se ollut häkin lyttääntymisestäkään moksiskaan. Tosi reilu se akkeli. Kenelle tulee mieleen hyppiä häkkien yli, kun ei omaa ponnistusvoimaa ees sen verran, että siitä pääsis yli..

Kaivoin Kujeen siis häkistä ja harjoiteltiin vähän näyttelykuviota. Oma olo oli aika epätodellinen. Jännitys ja riemu Leelan kehässä olosta iski päälle ja siihen sekoittui vähän lisää jännitystä siitä, että piti vielä Kujeen kanssa mennä kehään. Meidän kehä meni vähän miten sattuu. Kujeella onneksi on aika hyvin muistissa mieten siellä mennään, koska mä olin vähän pihalla koko ajan. Tuomari tutki Kujeen maassa. Se meni hyvin. Kujetta ei kauheesti kiinnostanut, kun siinä seisoi ja antoi tuomarin kopeloida. Seisotus meillä meni kans kivasti.

Siinä vaiheessa ku mä sain VSP-ruusukkeen havahduin sen verran, että kysyin Pasilta, että jos nyt otetaan se yhteiskuva tuomarin kanssa, mikä Oulun näyttelyssä unohtui. Paitsi, ettei muisku löytäny mun kameraa. No muiskun sisko otti meistä muutaman kuvan, jotka on yhä siellä kamerassa.

Hyvillä mielin lähdettiin kotimatkalle. Tunnelmat oli aika voittoisat. Leela oli upea, Kuje oli upea, tulokset oli upeat... Kaikin puolin mahtava päivä. Tosi kiva nähdä taas pitkästä aikaa Pia, Pasi ja Vipu. Onnettelut vielä Vipun ROPista!

Lyhyt kertaus viime ajoista

Taas tullut niin paljon kirjoiteltua viime aikoina. Jonnekin aika vain hupenee ennenkuin huomaakaan. Viime viikkokin katosi ihan silmissä, tästä uudesta nyt puhumattakaan. Keskiviikkona käytiin lenkki Nugan kanssa. Torstaina vedin agilitytreenit omalle ryhmälleni. Perjantaina olin kouluttajien koulutuksessa, jonka veti Timo Rannikko. Lauantaikin katosi samassa puuhassa. Sunnuntai meni näyttelyssä. Sellainen perusrento viikkoa. Henkeä ei kerinnyt taas missään välissä vetämään.

Tämä viikko on kadonnut yhtä haipakkaa. Eilisiltana käytiin Kujeen kanssa agikentällä ja K kokeili miten tauon jälkeen sujuu. No Kuje on laiska flegumato, joka hakeutuu kohtuullisen hyvin putkeen. Sai K tehdä töitä, että sai Kujeen edes jotenkuten tekemään jotain muuta kuin haistelemaan maata.

tiistaina, huhtikuuta 15, 2008

Aman pennut: Astutus

Amanda on sijoituskoira eli se tekee yhden pentueen Kipalle ja siirtyy sitten minun omistukseeni. Halusin sijoituskoiran, koska kasvatusasiat kiehtovat minua, mutta en ollut mitenkään valmis itse kasvattamaan. Chilin pentueen myötä sain tutustua synnytykseen ja pentujen kasvuu, ja nyt Amandan kanssa pääsin kokemaan ihan astutuksenkin. Ystävällistä Amalta odottaa lauantaihin, että pääsen paikalle näkemään tilanteen.

Kiehtovaa hommaa tuo kasvattaminen. Länderien kanssa ei mitenkään kauhean helppoa. Jo pelkästään uroksen etsiminen näin pienestä rodusta on työn ja tuskan takana. Joutuu miettimään sairaustaustat, sukusiitokset, luonteet ja kaiken muun mahdollisen. Oli ihan kiva itsekin pohtia erilaisia mahdollisuuksia. Tosin se oli myös äärimmäisen masentavaa kun näki kuinka vähän vaihtoehtoja sitä lopulta on. Amandan sulhoksi valittiin Cello. Yhdistelmän kaikkein huonoin puoli on, että mun tekee ihan järkyttävän paljon mieli ottaa siitä pentu ja se nyt ei kerta kaikkiaan ole mahdollista. Voi miten äärimmäisen epäreilua.

Amanda tosiaan oli viikon verran Kujeen kanssa Kipan luona juoksu/seksilomalla. Lauantaina mentiin (Hellusen uuden matkailuvaunun kera) vaihtamaan Totoro Kujeeseen ja pohtimaan, että ottaako Amanda mukaan vai jättää vielä muutamaksi päiväksi. Amanda oli vissiin mua odotellut paikalle saapuvaksi. Sanoin sille, että haluaisin astutuksen nähdä ja niinhän siinä kävi, että ne Cellon kanssa napsahti nalkkiin vasta kun mä olin paikalla pällistelemässä. Sain kunnian rapsutella Amaa ja odotella sen parisen kymmentä minuuttia ennen kuin koirat irtosivat. Cello-reppana, kun on Amandaa matalampi, sai odotellessa pitää kenkiä takajalkojen alla.

Nyt sit odotellaan. Olen jo silitellyt Amandan masua ja kysynyt, että kasvaako siellä mitään. Minkäänlaista vastausta ei ole kuulunut. Eipä tässä auta ku odotella ultraa ja katsella kasvaako maha.

Blogging with a Purpose x2

Ensinnäkin suuret kiitokset Itulle, joka nimesi meidän blogin mukaan tähän. Tämä oli tosi kiva yllätys :)

Ja toisekseen kiitokset myös Anskulle, joka väänsi sääntöjä ja nimesi myös meidät :) Vähänkö nyt tunnen olevani spesiaali :D



Säännöt:

1. You have to nominate 5 blogs, which havent has awards before.
1. Anna tunnustus viidelle blogille, jotka eivät vielä ole tunnustusta saaneet.
2. Each of the blogs must have a purpose!
2. Valituilla blogeilla tulee olla tarkoitus, päämäärä.
3. The nominated blogs must make a link back to this page!
3. Tunnustuksen saaneen blogin on linkitettävä omaansa blogi, josta sen sai.
4. The logo from the award must be put on their blog and it must link back to this blog.
4. Tunnustuksen logo on laitettava omaan blogiin ja linkitettävä antajan blogiin.


Pohdiskelin tässä aikani ja päätin antaa tunnustukset seuraaville ländereille ja länderisteille:

1. Hugo
2. Lina
3. Astra
4. Mila
5. Jetti

Yritin muistella sellaisia perheitä joissa ois vain yksi länderi.

lauantaina, huhtikuuta 12, 2008

Seikkailu pitoinen loppu aika

Alkuviikko Totoron kyläilyreissusta meni aikas lekoisin fiiliksin, mutta loppuviikkoa kohden puuhailun määrä lisääntyi. Keskiviikkona käytiin porukalla lenkillä. Vieraana koirana matkassa oli Nuga, johon Totoro ihastui vallan kovasti. Kaksikko painalsi innoissaan leikkimään pitkin poikin kenttää. Hiukanko harmitti etei ollut kamera matkassa. Länderit jostain syystä aina viihtyvät Nugan seurassa ja Totski ei ollut poikkeus.

Lähdettiin käymään pikkuiltalenkillä kaupissa. Muuten ihan hyvä, mutta jossain vaiheessa minä sain valita mitä reittiä mennään. Kumma miten kaikki aina siihen suostuvat siitä huolimatta, että lopputulos on varma. Eksyttiin sitten aikas reippaasti. Oltiin iloisesti väärään suuntaan ku tuli vastaan kyltit. Varmaan ilman niitä oltaisiin päädytty vähintään Niihamaan asti. Lyhyt iltalenkki valoisassa olikin muutaman tunnin metsässä samoilu pimeällä.

Tostaina vedin elämäni ensimmäisen agilitytreenin. Siis virallisen sellaisen. Paikalla ei ollut kuin kaksi koirakkoa ja Totski, jonka olin ottanut mukaan harjoittelmaan busseilua. Meni poika ihan kivasti ekaa kertaa bussilla. Hienoista läähätystä kyllä oli, mutta muuten matka meni helposti.

Perjantaina kokeiltiin bussin lisäksi junaa. Bussiin poika käveli itse ja osasi suunnata oikeaan paikkaankin eli taakse. Torstaina varmuuden vuoksi nostin sen bussiin, mutta perjantaina kun matkassa oli kaksi koiraa ja matkatavarat niin ei paljon nosteltu. Meillä oli reilusti aikaa ennen junan lähtöä. Käveltiin kaupungilla ja Totski ihastuttu ihmisiä. Tuli huomattavasti enemmän ihmisiä juttelemaan kuin yleensä. En tiedä vaikuttiko Totoron söpö naama vai se, että oli vain kaksi koiraa. Ja olivathan ne aika suloinen pari Onnin kanssa.

Junalla Totski matkusti kuin olisi aina mennyt. Ei mulla koskaan ole yhdenkään koiran kanssa ole ollut junamatkailussa. Bussi on yleensä se vaikeampi. Juna on jotenkin paljon vakaampi eikä siitä ehkä kuulu niin paha metelikään. Sielläkin päästiin keskustelemaan kun joku nuorimies hyökkäsi Totoron kimppuun. Oikein perinteinen - miten kohdata länderi -tutustuminen. Ylhäältä, molemmat kädet ojossa, vähän selän takaa ja päähän suoraan kiinni. No Totskia ei paljon kiinnostanut siinä se seistä pönötti ja vähän ajan päästä istahti rapsuteltavaksi. Mutta joo.. kyseinen tyyppi oli koiraperheestä. Varsin mielenkiintoisia oli ja ei ihan kohdanneet mun ajatusmaailman kanssa. Eikä tulis mulle mieleen lähteä tervehtiin koiria noin.

Junalta mentiin Hellusen isovanhempien luo kylään ja oltiin siellä sit yötä. Totoro keräsi hienolla käytöksellään pisteitä. Ihan oikeasti mun tytöt ei kyllä käyttäydy läheskään noin hyvin. Totoro oli niin kiltti, melkein tekis mieli olla vaihtamatta koiria. Mutta vaan melkein. Onhan noissa tytöissä kuiteski oma viehätyksensä, vaikka osaavatkin olla varsinaisia ääliöitä sille päälle sattuessaan.

tiistaina, huhtikuuta 08, 2008

Arkista menoa

Täällä sitä ollaan palloiltu Tampereella. Tarkotus oli vähän puuhailla yhtä sun toista Totoron kanssa, mutta vähän on kaikki jääny. Maanantai meni lähinnä palautuessa viikonlopusta ja nyt ulkona sataa siihen malliin, ettei mitään huvita tehdä.

Totski on aika huomaamaton. Se menee tuossa joukon jatkona samaan tapaan kuin tytöt aiemmin. Oon käyttäny koko lössin yhtä aikaa lenkeillä. Totoro menee nätisti, vetämättä. Ylipäätään poika on tosi kiltti ja kuuliainen. Vähän se on yrittänyt saada Onnia ja Leelaa leikkimään, muttei kumpikaan ole lämmennyt.

Kun ollaan poissa, niin koirat on ollu hiljaa. Varsin leppoista menoa. Öisin nukkuvat vieressäni. Päivisin hengailevat samassa huoneessa. Semmoista normaali eloa. Vois kai useamminkin vaihdella koiria kun se on näin helppoa.

lauantaina, huhtikuuta 05, 2008

Lauantai-päivän tunnelmia

Mitäs muuta sitä lauantain piristykseksi puuhailisi kuin harjoittelisi agiliitoa ;)

Leelan tyylinäyte


Totoro menee kuin vanha tekijä


Onni rakastaa kontaktiesteitä


Julmasti vuoroaan odottelevat vangittiin häkkiin


Elmeristä ei ole kuvia, vaikka sen kanssa mentiinkin kontaktiharjoituksia. Ei pysynyt enää siinä vauhdissa kamera mun kädessä.

Kuva: Totoro ja Leela

Tässä ois Kipalle yksi kuva ;)

Totski ja Leela

perjantaina, huhtikuuta 04, 2008

Vaihtokauppoja

Olipas kerrankin äärimmäisen hauska junamatka kun mentiin Kipalaan. Juttelin koko matkan ja esittelin Amandan ja Kujeen. Niitä sit kopeloitiin ees sun taas. Mittailtiin päitä, tutkailtiin häntiä, kuopsuteltiin karvaa ja höpistiin koirista. Mahtavaa oli! Kerta kaikkiaan hauskin matka varmaan koskaan. Olipa kiva saada kommenttia myös siitä, että luodaan läntsyille hyvää mainetta julkisilla liikkuen ja hyvinkäyttyvien koirien kanssa. :) Toivottovasti niin onkin.

Kipalaan annoin Kujeen hoitoon ja Amandan seksilomalle. vaihdossa mukaan lähti sitten Totoro, ettei tartte ihan länderitön olla. Tampereelta haettiin vielä Onni ja Leela. Nyt ollaan nelikon kanssa Pohjanmaalla.

Yllättävän sopeutuvaista sakkia, ei voi muuta sanoa. Olen aikas hämmästynyt miten mutkattomasti Totorokin sulautui porukkaan. Onni on ainoa joka oli pidemmältä aikaa sille tuttu. Ja Onni on ylipäätään aika helppo muiden koirien kanssa. Luulen, ettei se oikein pidä ländereitä koirina, sillä sitä ei niiden kommenvenkit ole koskaan haitannut. Aika paljon sekin on kuitenkin niitä nähnyt ja aina yhtä tyynesti mennyt. Elmeri on tosi kiltti, aika sählähän se on ja aina tunkemassa joka paikkaan. Myös kaikkien uusien koirien naamalle, haluaa ne sitä tahi ei. Leelakin on sulattanut nyt viime aikoina kaikki uudet tuttavuudet ihan tuosta vain.

Totskille tietysti kaikki on uutta ja ihmeellistä. Joskus aikoja sitten luin mistä lienee koirakirjasta, että länderit ovat hyvin sopeutuvaisia. No ainakin sen voi todeta Amandan, Kujeen ja nyt Totoron kohdalla. Ihan kuin se olisi aina ollut joukon jatkona. Laumakoiralle tietenkään ei ole kauhean vaikea olla mukana koiralaumassa. Eipä voi muuta kuin todeta, että äärimmäisen helppoa on ollut ja koputtaa puuta, että yhtä helppona jatkuisi meno.

keskiviikkona, huhtikuuta 02, 2008

Juoksunartut on %&€#€%

Juupa joo... Kuje on näemmä juoksuisena ihan haahu. K kävi eilen täällä kokeilemassa kontaktikapistusta Kujeen kanssa, mutta pikkuneidillä oli keskittyminen aikas hakusessa. Vaan se ei ollut mitään Amandaan verrattuna, joka järsi kaksi hihnaa poikki. Kun eihän hänen korkeutensa voi millään odottaa aidassa kolmen metrin päässä. Ei tokikaan kun Kujeen kanssa vaan puuhaillaan. ARGH!!! Kyllä teki mieli vääntää koira solmuun.

Kuje menee K:n matkassa niin nätisti (siis juoksuttomana). Sitä on ilo seurata. Kontakti on hyvä ja koira innokas. No kokeiltiin piruuttaan, että mites Ama. Namit suostuis ottamaan kädestä. Meni jopa esteen ihan kivasti. Ekalla kerralla ei pysähtynyt loppuun, mutta tokalla pysähtyi siihenki. Vaan ei kertaakaan Amanda vilkaissutkaan K:n silmiin. Ja heti kun namit oli syöty, Amanda juoksi mun luo. Ai miten niin se on mun perään??

Kaksi länderiä ja niiiin erilaisia. Toisaalta molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. kaikesta ärsyyntymisestä huolimatta, kyllä oon ihan tyytyväinen molempiin tyttöihin.

Agilityrintamalla tiedossa kesäksi kaikkea uutta.