torstaina, joulukuuta 31, 2009

Vuoden viimeinen päivä

Onpas ollut mukavaa viettää pitkää lomaa. Kaksi viikkoa poissa töistä tuntuu niin palkassa kuin hermoissakin. On ollut niin ihanaa levätä. Ensimmäisen viikon olin lomautuksella ja nyt tämän viikon olen kuluttanut loppu vuoden pekkasia.

Jouluaatto vietettiin koiruuksien kanssa Tampereella rauhallisissa merkeissä ja sen jälkeen piipahdettiin Paraisilla mistä porukat oli vuokranneet mökin viikoksi. Samalla reissulla tuli nähtyä kaverin joulukissanpentu. Aivan valloittava pikkuinen ja niin rohkea.

Kuje avaa pakettia

Koska Parainen on ihan kivenheiton päässä Liedosta niin oli pakko käydä möllikisoissa kokeilemassa miten Onni vielä muistaa agilityn. Ja herrahan meni vallan hienosti. Tehtiin nolla ja ehdittiin vieläpä ihanneaikaan. :) Onnilla oli hauskaa, vaikka ei se ihan täysi viitsinyt painaltaakaan. Putkissa se tallustelu niin, että olin jokaisen kohdalla varma, ettei glenniherra aio sieltä tulla pois lainkaan.

Onnimonni

Otin Amankin kanssa radan, mutta se oli ihan fiasko. Ams keksi säikähtää putkea eikä suostunut menemään sinne lainkaan. Mun kolmosen koira... Ois pitäny jättää väliin, mutta halusin testata kontaktit. A:n kontakti olikin hyvä, mutta puomille asti ei päästy.

Maanantaina nautiskeltiin pitkästä aikaa agitreeneistä. Koirat on ollu parisen viikkoa ihan totaalitauolla ennen noita möllikisoja. Kuje loisti treeneissä ja koutsi jopa kehui sen vauhtia kepeillä. Tauko on selvästi tehnyt hyvää. Se oli ihana ohjattava. Amakin sai kepeiltä kehuja, vaikka on myönnettävä, että ne on yhä hitaat. Sain kuitenkin vedätettyä sitä ja pääsin aika pitkälle sen edelle ilman, että Ama lopetti pujottelua.

Kontakteja otettiin hihnassa. Tein huomion, että Ama pysähtyy kontaktille hyvin jos ite jarrutan. Se vaan ei ollu se juttu mitä haettiin. Jos juoksen ohi, niin tyttö ei pysähdy. Treeniä tarvitaan. Kujeella ois lauantaina kisat ja sanonpa, että kontaktit ei kyl oo vielä kuosissa. Pahus! Nyt pitäis päättää, että vaatiako pysähtyminen, vai sallia lepsumpi pelkkä kosketus.

Kuiskis

Hauskaa uutta vuotta lukijoille!

torstaina, joulukuuta 24, 2009

Iloista joulua!

Joulukortti

Päätin kokeilla jotain vähän erilaista ja tehdä joulukortin kännykällä. :) Iloista joulunaikaa kaikille!

tiistaina, joulukuuta 08, 2009

Ensi vuoden tavoitteita

Olen nyt mietiskellyt, että mitä tavoitteita sitä asettaisi niin itselle kuin koirille. Ja keilles kaikille koirille sitä tavoitteita asettais. Omille tietty, mutta sen lisäksi.

Onni viettää eläkepäiviä ja harrastaa isin uudella autolla ajelua. Sen voisi ehkä viedä jonnekin näyttelyyn, mutta agin kisaamiset on varmaan nyt ohi.

Amandalle ja Kujeelle on talven tavoitteeksi asetettu keppien ja kontaktien harjoittelu. Molempia otetaan hihnassa. Kepeille yritetään saada itsenäisyyttä ja vauhtia. Amalle erityisesti jälkimmäistä. Kontakteista ois tarkoitus talven aikana saada pysäytyskontaktit. Amalla ne jossain vaiheessa jopa oli, ja toimi jopa kisoissa asti, mutta sitten ohjaajan leväperäisyyden johdosta on taannuttu ihan juoksuiksi. Kuje ei missään vaiheessa kisoissa oo pysähtynykään. Koske-käskyllä se vähän hiljentää vauhtia, mutta siinäpä se.

Meillä oli kontakteista (sekä kepeistä) rakentavaa keskustelua Jaanan kanssa ATT:n kisoissa. Kyllä se vähän niin on, että mun pitää miettiä millaiset kontaktit koirille haluan, ja sitten opettaa ja vaatia se niin kisoissa kuin treeneissäkin. Kisoissa näkyi mitä erilaisimpia suorituksia, joten niitä katsellessa oli hyvä alkaa miettiä mitä sitä itse haluaa. Mun koirilla ei tällä hetkellä kauheasti vauhtia ole, joten ne osuu kohtuu hyvin kontakteille, mutta mitäpä jos vauhti alkaa nousta.

Amalle pitäisi myös opettaa irtoamista. Meillä oli maanantain treeneissä (hihna-keppien ja -kontaktien lisäksi) irtoamistreeniä niin, että piti ohjata puomin toiselta puolelta muutama hyppy ja kyllä se meinasi Aman kanssa olla toivotonta. Kuje taas meni ku unelma. Samalla huomattiin, että mun ois syytä harjoitella palkkaamista. Ei Ama minnekään voi irrotakaan jos palkkaan sitä aina vain ja ainoastaan kädestä. Ja mun heittämät palkat (namipussi Amalle, pallo Kujeelle) lentää ihan minne sattuu. Että omaksi tavoitteeksi vois laittaa fiksumman palkkaamisen.

Lisäksi asia mistä olen useaan otteeseen saanut noottia on varmistelu ja hidastelu. Teen molempia ja erityisesti kisoissa. Pitäisi oppia luottamaan koiriin, ei niitä joka esteelle tarvitse saattaa ja vielä vähemmän jäädä katsomaan, että tuleeko ne oikeasti ulos putkista yms. Agilityssa kilpaillaan myös ajasta, ei vain virheettömästä radasta. Mulla ei tässä vaiheessa ole niinkään kiinnostusta taisteluun aikaa vastaan, mutta koiria kohtaan ois reilua opetella varmemmaksi ja paremmaksi ohjaajaksi. Ne osaa ja pystyy, joten ois munkin syytä ryhdistäytyä ja saada vähän itsevarmuutta hommaan.

Noiden kisakoirien lisäksi ois pari opetettavaa. Ensinnäkin Kujeen pentu Pila- Meillä on V:n kanssa sopimus (nojaa ehkä se on pikemminkin mun ilmoitus), että opetan Pilalle alkeet. Sitä kuka Pilaa mahdollisesti myöhemmin ohjaa ei ole sovittu. Ennen kuin Pilaa enempää opettamaan aletaan pitää pikkuneidin niska kuitenkin kuvata. Ens kuussa taitaa tulla kolmisen kuukautta edellisestä kuvauksesta ja sen jälkeen voi Pilan suhteen tehdä tarkempia suunnitelmia.

Näyttelyihin pikkuneiti ois tarkoitus viedä. Vähän mietin, että jos aloittaisi Tampereen näyttelystä ensi vuonna. Se ois lähellä ja ikää ois sopivasti junnuluokkaan. Varmaan pitäisi sitäkin vähän harjoitella. Erityisesti kun Pila keksi liittää niskakivun hampaiden kattomiseen. Seisomista on kokeiltu viimeksi ATT:n kisoissa, mutta pöydällä olo ja ravaaminen ois varmaan hyvä testata ennen kehään menoa. Sitä paitsi pitäis se varmaan pantaankin totuttaa, sillä eläinlääkärin kehotuksesta Pila on kulkenu valjaissa.

Irelle on jo jonkinlaisia agilityn pohjia tehty ja niitä pitäisi jossain vaiheessa jatkaa eteenpäin. Mä mielelläni itse tekisin nääkin pohjustukset sillä V:n opettaminen on vähän no... kun ei ihminen osaa, eikä koira osaa ja yritetään lisäksi mennä perä edellä puuhun, niin se on silkkaa kauhua kattoa vierestä. Siispä mielummin niin, että mä opetan tekniikan ja sitten Ire voi olla V:n ohjattavana. Kun Ire tietää mitä tehdä, niin se menee huomattavasti paremmin V:n kanssa kuin mun. Mun kisakoiraa siitä ei tuu, mutta jos V:lle sais ihan oman.

No katotaan nyt kuinka tuolle kaksikolle on aikaa. Talven treeneihin niille ei oo varattu omaa aikaa, mutta ehkä kesäkaudelle. Eipä sitä tiedä jos V pääsis meidän seuraan ja sais ite treenivuoron Irelle. Mutta sekin suunnitelma menee kesään. Eli jos Pilalle muutaman näyttelytreenin sais niin oisin jo tyytyväinen. Enemmät suunnitelmat voinee jäädä kesäkaudelle.

Ama, Leela ja Camo
(Kuva ei oikein liity aiheeseen, mutta ne on niin söpöjä...)

Amanda
- kepit
- kontaktit
- irtoaminen

Kuje
- kepit
- kontaktit

ohjaaja
- fiksu palkkaaminen
- rohkeammat ohjausvalinnat

Muut koirat
- perusteet jos aikaa riittää?
- Pilan näyttelytreeni

Koiralapsia

Pila ja Camo
Kamuset <3
Pila ja Camo

On noi läntsyt niin helppoja laumassa ja kääkät samoin. Niitä menee viisikin ihan helposti, vaikka kaikki on narttuja ja eri laumoista. Vaan yritäs liittää yksi saksanpaimen ja jo on hurja soppa. On ne rodut vaan erilaisia.

sunnuntaina, joulukuuta 06, 2009

Nousujohteiset kisat

Nyt ois tän vuoden kisat sitten pulkassa. ATT oli järjestänyt oikein sujuvat ja lämpimät kisat. Marjo Heinon ensimmäisellä radalla Kuje himmaili puomilla ja lähdin sitten typerästi vedättämään sitä ihan väärässä kohdassa ja väärällä käskyllä. Kontaktivirhe! Voihan mätä! Tajusin sen ja keskittyminen herpaantui sen verran, että tökkäsin koiran väärään keppiväliin ja vielä keppien jälkeen talloin Kuje-raukan jalkoihini. Haukkumista ja söhläämistä. Loppu rata alkoi vähän kulkea, mutta ei ollut kaunista menoa kaiken kaikkiaan. Kommenttina radasta oli että pitäisi muistaa, ettei ole ohjaamassa Amandaa.

Seuraava rata menikin paremmin. Rata oli hyväntuntuista ja mukavaa kepeille asti, jossa kiilasin Kujeen eteen ja kun tuntui, etten saa sitä oikeaan väliin, tein pienen kiepautuksen ja siitä siis kielto. Kuje lähti pujottelemaan hyvin ja päästiin loppuradallakin takaisin hyvään rytmiin ja fiilikseen. Vitosella kolmanneksi. Olen ihan tyytyväinen Kujeen suoritukseen. Omassa ohjaamisessa harmittaa tuo kepeille vienti, muuten rata oli sujuva. Hyvä mieli jäi kisoista.

Vuoden viimeinen startti oli V:llä ja me kiusattiin, että se on nyt pakko ottaa nolla kun kerran sitä kohti on yritetty mennä. Eipä ois uskonut, mutta kaksikkohan repäisi todella hienon voittonollan Rauno Virran tuomaroimalta radalta. Sujuvaa menoa koko radan ajan ja hyvällä ajallakin maaliin. Se olikin sitten Kujeen eka kakkosluokan nousunolla ja siihen onkin loistava päättää tämä kisakausi. Hyvä Kuje ja V!

lauantaina, joulukuuta 05, 2009

Oman rotusi 3 hyvää ja 3 huonoa puolta

Tällainen kysely löytyi netin syövereistä, eli kerro oman rotusi 3 hyvää ja 3 huonoa puolta.

Kromfohrländer
+ omanlaisensa luonne: koira on kuin ihmisen mieli (tottelevainen, miellyttämisenhaluinen, kiintynyt, helppo ohjattava)
+ sopivan kokoinen, hyvin rakentunut paketti
+ nätti

- sairaudet, aivan liikaa. Epilepsia, hyperkeratoosi, kaihi, autoimmuunisairaudet
- rotu on pieni, geenipooli ahdas, mistään ei saa uutta verta
- joidenkin yksilöiden arkuus

Glen of imaalinterrieri
+ ihmissosiaalinen
+ rohkea ja reipas terrieri
+ ei juurikaan hauku

- jääräpäinen
- rakenne on hankala (lyhyet jalat ja pitkä selkä, on isokokoinen, vaikkei korkea)
- turkki imee kaiken hiekan ja risut maasta

Vuoden viimeinen kuukausi

Niinpä sitä vaan vuoden viimeinen kuukausikin lähti käyntiin. Aika varkain. En ees joulukalenteria muistanut avata. Joululahjatkin ovat ihan vaiheessa. Noo on tässä kai hetki aikaa.

Huomenna olisi Kujeella vuoden viimeiset kisat. Maanantaina käytiin treeneissä ja Kuje oli ihana. Niin ja kamala. Palkkasin pehmopallolla. Kuje meni niin kierroksille, että nappas pallon sijaan hihaan. Ihan kiva mustelma tuli. Auts! Mutta se oli tosi makee kiitäjä ja sain pysymään hanskassa. Harjoteltiin tiukkaa pyörittämistä ja keppejä.

Sen jälkeen se on kotona vaan haaveillut. Istuu kaihoisa ilme naamallaan ja on niin odottavaa äitiä. Sekä purisee kaikille ja kaikelle. Läntsylenkillä käytiin tiistaina ja kesti aika kauan ennen kuin Kuje rauhoittui. Ainakin viisi minuuttia haukkua, purinaa ja purputusta. Se rähähti jopa takaisin Foxille, mikä on hyvin epäkujemaista. Kuje yleensä vähät välittää muiden pomoiluista.

Eilen vetämieni harkkojen jälkeen Kuje pääsi vähäksi aikaa kentälle, mutta se oli ihan fletku. Narupallo kiinnosti, mutta ei siinä mitään kipinää ollut. Tarkoitus oli ottaa pari hyppyä ja putki iloisella palkalla, mutta Kujetta kiinnosti oikeastaan vaan haaveilu. Että en odota huomista mitenkään kovin toiveikkaana.

Ei ollut lainkaan huonompi juttu, että Kuje rauhoittui sen jälkeen kun se oli astutettu, mutta nyt kun sitä ei ole astutettu niin tälläinen haaveilu ja haahuilu on varsin ärsyttävää. Toisaalta se on kotona kauheen ihana kun se ryömii syliin ja on maailman suloisin pikkuländeri.

Huomisiin kisoihin tavoitteet on vaan pitää hauskaa. Toivon, ettei olisi ihan lapaskoiraa matkassa, mutta jos on niin olkoot. Tää vuosi on sen jälkeen pulkassa. Toisaalta jos se on ihan lapanen, niin ei tartte pelätä, että karkais mulla hanskasta. ;D Että puolensahan silläkin.

Kuje kontaktilla

Amandalle on ens vuodelle asetettu tavoitteet meiän koutsin toimesta. Pujottelu pitäis saada neljään sekuntiin. Mun eka ajatus oli, että ihan utopistinen tavoite meille, mutta sitä nyt lähdetään hakeen. Otettiin maanantaina molempien tyttöjen kanssa keppejä hihnassa ja alun takkuilujen jälkeen se alkoi toimia. Tätä siis jatketaan. Ei tee huonoa saada Kuiskiksen pujotteluakaan nopeammaksi.

Toinen mihin pitäisi satsata on pysäytyskontaktit. Amandalla ne jossain vaiheessa toimi, jopa kisoissa, mutta johtuen ohjaajan leväperäisyydestä on molemmilla nyt ihan juoksukontaktit, eikä mitään ideaakaan pysähtyä. Kujeella ei oikeastaan missään vaiheessa oo pysäytyskontaktit ollukaan. Kyllähän ne ihan kivasti on kontaktit kisoissa ottanu, mutta jos niille koskaan ikinä tulee vauhtia niin saatetaan olla pulassa. Toisaalta kun mä oon tälläinen himmailija-varmistelija ohjaaja, niin mahtaako noihin saada vauhtia taiottua.

Pitäiskö laittaa kolmanneksi tavoitteeksi vauhti ja irtoominen. Niin ja ois ehkä hienoo oppia kaikkia uusia ohjaustekniikoita. Se vois tosin olla ohjaajaan tavoite.

sunnuntaina, marraskuuta 29, 2009

Eka tulos kakkosista

Kuje

Tänään vuorossa oli kaksi kakkosluokan agirataa Kujeelle. Molemmat olivat Jarmo Jämsän käsialaa. Ekalla radalla ohjasi V. Kuje oli aamusta asti ollut kauhean hellyydenkipeä. Se kiipesi syliini kun joi kahvia. V ei ehtinyt lenkittääkään Kujetta itse sillä tänään kisat olivat hyvin etuajassa. Niinhän siinä kävi, että Kuje teki amat ja etsi mua kokoajan. Lähdössä se istui mua katsellen, eikä meinannut millään lähteä liikkeelle. Liikkuminen vaan oli sen verran haahuilua, että kolmella kiellolla hylly. Viimeisen hypyn jälkeen se juoksi hihkuen mun luo.

Mun kanssa se pysyi hyvin, mutta eipä vauhtia ollut tippaakaan. Tosin myös ohjaaja oli ihan vauhditon. Kuje oli niin lahnamainen, että en yhtään luottanut siihen ja kävin saattamassa joka esteelle ja odottelin putkista yms. Mokasin sitten itse ja vedin ohjauslinjan ihan vikasuuntaan. Olin miettinyt radan ajatellen, että Kuje irtoaisi. Ei irronnut ja kun saatoin sen edellisen hypyn yli niin olin ihan väärässä kohtaa. Tää oli ainoa kohta missä Kuje haukkui. Tuloksena vitonen ja hitunen yliaikaa, sijoitus 2. Mutta kepit meni kivasti ja olihan se kiva käydä hakemassa kakkosista eka palkinto.

Onni ja Pila

Hauska viikonloppu oli. Oli mukava nähdä tuttuja. Ja myös kisaamattomilla koirilla oli lystiä kuten yllä olevasta kuvasta näkyy ;)

lauantaina, marraskuuta 28, 2009

Palkintoja ja hyllyjä alle

Eilen illalla ajeltiin Ouluun ja aamulla sai nukkua pitkään, vaikka Kuje oli ilmoitettu ykkösluokan startteihin. Kivasti oli ajateltu pitkänmatkalaisia. Jarmo Jämsän ensimmäinen ykkösten agirata oli oikein kiva. Vähän oli pyöritystä ja ansoja. Eka startti oli mulla ja niihän siinä kävi, että nollavoitolla tultiin maaliin. Vähän pelkäsin ennen rataa, että Kuje lähtee käsistä. Se oli jo kisapaikalla hyvässä vireessä. Toisaalta radalla oli tosi pitkiä estevälejä, joten pikkaisen mietin, että pitäisikö vähän riekuttaa. Onneksi en riehuttanut, sillä tää oli meille sopiva meininki. Pikkasen lisää vauhtia ois voinu toki olla, mutta kaiken kaikkiaan sujuvaa menoa. Hyvä Kuiskis!

Toinen rata olikin sitten kakkosten hyppäri, jonka ohjasi V. Kuje meni hyvännäköisesti ja ohjautui helposti. Valitettavasti se luki edessä olevat kepit ja väärän radan vuoksi hylly. Siihen asti meno oli kuitenkin sujuvaa ja loppuratakin sujui hienosti. Hyviä käännöksiä ja Kuje jopa irtoili ihan kivasti putkiin.

Amandan agirata oli mukavan tuntuinen. Vähän jännitin yhden hypyn ohjaamista. Se hypättiin kahdesti ja molemmista ohjauksista olin vähän epävarma. Ensimmäiseen ehdin tekemään suunnittelemani takaakierron ja homma pelitti. Siinä vaiheessa kun este oli neljänneksi viimeinen niin ohjausvalintani osoittautui huonoksi. Ihan samanlainen virhe kuin Tamskin viimeisessä radassa, paitsi nyt Ama ei ehtinyt ihan kiertää hyppyä. Ehti kumminkin kiellon verran pyörimään siinä edessä ennen kuin sain sen hyppäämään oikeaan suuntaan. Pitäisi varmaan ottaa tällaiset hypyt harjoituslistalle, sillä ne ei selkeästi mulla ole hallussa. Tuloksena 5+melkein 10 sekuntia yliaikaa. Tällä tuloksella päästiin silti kolmanneksi.

Kolmosluokan hyppäri oli ihan kauhea. En rataan tutustuessa saanut minkäänlaista hyvää suunnitelmaa. Ihanneaika oli ihan toivoton meille. En muutenkaan oikein pidä hyppäreistä. Jo lähdössä kaikki meni ihan pieleen kun en meinannut saada Amaa putkeen. Luikahti sinne lopulta selkäni takaa. Kepeille haki hyvin, mutta vauhti toki puuttui. Plussaa silti kepeistä. Sen jälkeen homma levähti täysin käsiin. Amanda oli ihan pihalla ja pysähtyi jopa kesken radan syömään hevosenkakkaa. Hyllyllä maaliin. Parasta oli ehkä viimeinen hyppy, ihan vaan koska siihen loppui tämän vuoden kisakausi Aman osalta. Olihan sitä pakko hehkuttaa ja kehua Amaa oikein kunnolla ja vähän meille hymyiltiin kun niin kovin iloittiin karmean näköisestä hyllystä. Mutta ihan hyvä mieli siitä lopulta jäi, vaikka en totisesti ole rataan tippaakaan tyytyväinen.

Nyt on sit Aman osalta tämä vuosi pulkassa ja hurja vuosi on ollutkin. Enpä olisi uskonut tammikuussa, että voidaan vuoden viimeinen kisa juosta kolmosissa. Paljon on mahtunut kehitystä ja oivalluksia mukaan. Kujeen pennutuksen vuoksi tuli keskityttyä keväällä ja kesällä täysin Amandaan ja se teki tytölle hyvää. Oma ohjaaminen on varmasti kehittynyt, vaikka lapsenkengissä vielä onkin. Nyt Ams pääsee ansaitulle talvilomalle ja katsotaan sitten ensi vuonna miltä kolmosissa kisaaminen tuntuu.

Kujeella on tälle vuodelle vielä viisi starttia jäljellä ja ne mennään kakkosissa. Ohjaan niistä itse kolme. Kiva päästä huomenna kokeilemaan, että miten Kuiskis kulkee. Oli se sen verran makee tänään.

perjantaina, marraskuuta 27, 2009

Tamskin kisojen jälkipuintia

Tamskin kisoissa oli sekä kakkos-, että kolmosluokille pöytä Huittisen Annen radalla. Tuomarilla oli elektroninen piippari, joka laski joka koiralle viisi sekuntia. Se viimeinen piippaus oli pidempi, että sen erotti lähtömerkiksi. Aiheesta on keskusteltu Finagilityn juttupalstallakin. En näemmä ollut ainoa jolla oli vaikeuksia kuulla piippausta.

En ole aikaisemmin kisoissa kohdannut pöytää. Aman kanssa olla sitä treenattu muutaman kerran ja Kuje tutustui siihen muutama viikko takaperin ensimmäisen kerran. Ama suoritti pöydän ihan moitteettomasti. Suoritus oli taatusti hidas, mutta eipä me muutenkaan mitään aika-ennätystä aiottu tehdä. Mulle jäi itselle ihan positiivinen kuva pöydästä kisoissa. Se tuli meille hyvään väliin ja antoi mahdollisuuden koota itsensä kesken radan.

En mitenkään erityisemmin toivo pöytää usein kohtaavani, vaan toihan se vähän vaihtelua estevalikoimaan. Eikä piippari ollut laisinkaan kaikkein huonoin ajanmittaus-väline. Saa nähdä tuleeko pöytä jossain toisissakin kisoissa vastaan ja meneekö se hyvin, niin että voi olla tyytyväinen.

maanantaina, marraskuuta 23, 2009

Tuplahopea

Niin se aika on taas kiitäny hirveä vauhtia. Kujeen ja Aman kanssa ollaan kummiski nyt päästy ihan kivaan treenirytmiin. Vain joka toinen viikko päästään ohjattuun treeniin, mutta se onkin tosi hyvää treeni joka kerta. Vaikeeta on ja tuntuu että puolet ajasta hakkaa päätään seinän, mutta kyllä siinä vaan oppii. Tää on just sitä mitä tartten ja vaikeudesta huolimatta tykkään kovasti. Meillä on tosi kiva ryhmä. Samoin mun vetämäni ryhmä on mahtava ja on ollu tosi kivaa koulutella.

Eilen käytiin testaamassa opittuja taitoja Tamskin kisoissa. Kujeen eka lähtö oli V:n kanssa ja toka startti sit mulla. Aman molemmat lähdöt ohjasin ite. Joka radalla oli eri tuomari. Ratoja pyöri kaksi yhtä aikaa ja mun mielestä oli ihan hyvin järjestetyt kisat.

Johanna Wüthrichin rata aloitti päivän. Kuje oli radalla vähän haahu, mutta V sai tytön pysymään matkassa. Muutama kaarre sinne tuli, mutta puhtaalla radalla maaliin. Se olikin Kujeen eka nolla. Hyvä V ja Kuje!

Johanna Nybergin radalle vain Kujeen itse. Rata oli selkeä ja mukavan tuntuinen. Mulle ei ihan auenneet ohjauskuviot, mutta kun Kujeella oli jo nolla, niin tuntu ettei tartte sen kummempaa tulosta ees yrittää tehdä. Siinä vaiheessa kun astelin suunnittelemaani lähtö kohtaan ajattelin vain, että pieleen menee, mutta väliäkö tuolla. A:lla Kuje jäi kummallisesti jumittamaan, mutta tuli lopulta alas asti. Se on niin ärsyttävä juoksujen jälkeen ja tää tulee vaan paheneen. Putkeen ei meinannu irrota niin millään. Mutta kepit meni hyvin. Hitaasti tosin, mutta haki sinne kivasti. Pikkasen töksähti yhdesä käännöksessä kun Kuje ei irronnu hypylle, mutta meni se siitäkin sit hienoisen sählingin jälkeen. Loppu suora oli kiva ja hyvillä mielin maaliin. Kujeen toinen nolla ja hopealle taas.

Anne Huittinen oli tehnyt ensimmäisen kolmosten radan ja se oli onneksi suhteellisen helppo. Rataan tutustuessa tuli tunne, että tästähän oikeasti vois selvitä hengissä. Mulla ei ollu mitään muuta tavotetta ku päästä lähdöstä maaliin. Ennen starttia oksetti ja tärisytti. Ei ihan niin kauheeta ku kakkosten eka startti, mutta aika riekaleina olin. Radalla oli pöytä ja mun sydän löi niin kovaa, ettei ollu oiekin tietoa, että missä vaiheessa siitä viimenen piippaus kuului, mutta se meni oikein koska saatiin tulos. Mä söhlin (tietysti) kepit. Ensin annoin Aman hakea tokaan väliin ja sit heitin sen väärälle puolelle. Seuraavan kerran vedin henkeä pöydällä. Jotenkin olin niin keskittyny siihen pöydällä oloon, että en yhtään aatellu, ett puomille pitäis saada suorempi linja. Luulen, että puomilta tullu vitonen tuli siis ylösmenolta. Tuloksena 15+yliaikaa. Oujee! Meidän eka tulos kolmosista :D

Sari Mikkilän rata oli vaikeampi ja olen niin iloinen, että tää ei ollu meidän eka rata, sillä mä oisin ehkä voinu kuolla kauhuun. Meinasin nytkin jo kuolla vaikka atstalla oli tieto, että voidaan ihan hyvin selvitä kolmosten radasta hengissä. Mulla ei ollu mitään hajua miten ohjaan. Ama-kulta oli niin ihana ja paikkas mun sähellyksiä. Reppana oli ihan hermona itekin ja joutu mua rauhotteleen. Se meni niin kiltisti. Yhdessä välissä heitin sen vähän liian pitkälle ja Ama kiersi koko aidan. Se on niin tottunu näihin mun mokiin, että kiltisti kiersi koko aidan ja hyppäs sen sit ihan oikein, että mun sählingistä huolimatta tästäkin radasta tuli tulos. Tuloksena 5+hirveän paljon yliaikaa.

Tosi hyvä päivä meillä. Oli tosi kivaa kun paikalla oli hirveästi kavereita. Ja ihanasti seurakaverit tuki, en ois selvinny varmaan Aman starteista muuten. Ihana oli myös nähdä Chili ja Flii ohjaajineen pitkästä aikaa.

Oli kauheen lohdullista, että Kujekin vihdoin sai nollia. Sen kanssa on aina ollu jotain pientä ohjausmokaa. Tai vaihtoehtoisesti koira lähtee ihan lapasesta ja koko rata päätyy karmeaan hyllyyn. Nyt radat oli laiskoja, mutta homma toimi. Kujeessa näkyy treenaamattomuus, mutta jospa siihen nyt alkais treenaaminen sit auttaa. Aman kanssa ollaan aika toivottomia kolmosissa. Mulla ei tosin siellä oo tavoitteena vielä hetkeen muu kuin oman pään kokoaminen. Kunhan saan hermot kasaan ja alan henkisesti kestää vaikeampia ratoja niin voidaan alkaa tosissaan mietti ohjaamista.

Tälle vuodella ois Kujeella 4 starttia Oulussa ens viikon loppuna ja sit Turussa ois kolme viel sen jälkeen. Amalla on vaan kaksi Oulussa. Sit alkaa joulutauko ja voidaan mietiskellä suunniitelmia ja tavoiteita ens vuodelle.

torstaina, lokakuuta 29, 2009

Syysmasennusta

Amandan synttärit oli ja meni. Muistin ne niin hyvin, että onnittelin neitoa oikeana päivänä (22.10) ja annoin pusun nenään. Meillä ei synttäreitä kauheammin juhlita. Yleensä muistankin ne vasta kun ovat jo aikaa sitten menneet. Uskomatonta ajatella, että Amakin on jo 5-vuotias. Minne kummaan kaikki aika menee?

Arjessa aika ainakin katoaa ihan jonnekin hukkaan. Töissä aika kiitää turhautumisen, kiireen ja yleisen ärsytyksen alle. Kotosalla taas pyöriskelen laiskuuden, väsymyksen ja innottomuuden kanssa. Kaiken tän keskellä koirat on sellainen pelastava oljenkorsi, ettei parempaa mistään maailmasta löydy. Tällä viikollakin ollaan vaan kävelty metsässä, mutta ne pari tuntia antaa niin paljon voimia, että jaksaa laahustaa läpi loppupäivän. Liekkö jonkinlaista syysmasennusta vai ihan pelkkää työstressiä. Kaipa se joulua kohti alkaa helpottaa.

Jahka saan kiskottua itseni taas iloisemmalle mielelle, voisi alkaa vähän asetella tavoitteita agilityn suhteen ja tehdä treenisuunnitelmia siitä miten niihin pääsisi. Todennäköisesti Aman suhteen mennään pitkään sillä, että ohjaajan pään pitää kisoissa kasvaa, niin että voi alkaa keskittyä itse tekemiseen eikä vaan paniikin hallintaan. Kujeelle vois alkaa tekemään tarkempaa suunnitelmaa. Se on nyt vaan roikkunut mukana. Treenaamattomuus paistaa kisoissa kauas ja radat on ollu kokeilua ja ohjaamisen hakemista.

keskiviikkona, lokakuuta 28, 2009

Narttujen kesken

Narttujengi
Eikös oo hieno potretti? Ama, Kuje, Pila ja Ire

Kujeella ja Amalla alkaa olla juoksut tärppien kohdalla ja meno on tytöillä sen mukaista. On se kiva kun molemmilla on vielä haisu siitä mitä kuulisi tapahtua. Niinpä kumpikin on tarjoamassa toiselle peppuaan ja kääntelee vimmatusti häntää sivulle. Hetken aikaa pyörittyään jäävät tuijottamaan toisiaan "miksi sä et jo toimi!!". Edellisten juoksujen aikaan ne olivat aina astumassa toisiaan, mutta nyt se on jääny pois. No eipä tätä montaa päivää kestäne. Ja saattanee jäädää Aman viimeisiksi juoksuiksi.

sunnuntaina, lokakuuta 18, 2009

perjantaina, lokakuuta 16, 2009

Piu, pau, pelistä pois

Kuje meni sitten torstaina aloittamaan juoksut. Se niistä viikonlopun kisoista Kuiskiksen osalta. Lähdettiin siitä huolimatta Ouluun, sillä Amalle oli ilmotettuna neljä starttia ja pikkusisko juhli synttäreitä.

Aman startit oli jaettu niin, että V:lle oli ekana mentävä hyppäri ja mulle loput. Aika paljon jännitin, että mahtaneeko Ama pysyä V:llä käsissä. Se oli lähdössä kauhean epävarman näköinen. Kaksikko lähti yhtä aikaa ja voi ihme, Ama pysyi mukana. Pientä sählinkiähän siellä oli ja lopulta putken väärä pää veti Aman sisään, mutta maaliin asti tultiin ja koira pysyi kuin pysyikin käsissä. Jee! Kysyin haluaako V kokeilla lauantain toisenkin startin. Toinen meni vielä paremmin. Ama oli kuulolla ja kesti jopa ohjausvirheitä ja korjailuja. Hyllyhän siitäkin radasta tuli, mutta hyvä sellainen.

Sunnuntaina tarkasteltiin Aman takapäätä moneen otteeseen, mutta ei vuotanut, joten lähdettiin kisapaikalle. Ennen starttia syynäsin vielä takamuksen. Ei vuotanut verta. Olin elähdössä ekana. Paikka josta en pidä yhtään. Jalonen oli tehnyt kivan oloisen radan, mutta en ihan ollut varma miten lopun ohjaan. Aika hermostuneena lähdin, mutta alun hyvä meno rauhoitti. Päästiin viimeiseen putkeen suurin piirtein kuten olin suunnitellutkin. Sen jälkeen sain Aman oikealle hypylle. Kolmanneksi viimeisellä esteellä loppui luotto koiraan ja kiersin esteen eri puolelta kuin mistä alunperin ajattelin. Onneksi Ama oli sen verran epävarmana, ettei singonnut minnekään ja saatiin loput kaksi estettä puhtaasti läpi. Maaliin iloisin mielin ja kävelemään. Meno tuntui sen verran hitaalta, että olin varma että saatiin yliaikaa.

Oli aika yllätys kuulla, että ehdittiin ihanneaikaan ja oltiin ainoa tuloksen saanut koirakko. Sitä ällistellessä syynättiin Aman peräpää varmuuden vuoksi uudelleen. Jep, jep, nyt jäi paperiin pieni tahra. Ei muuta kuin tuomarin puheille ja ilmoittamaan, että kisat oli sitten tässä. Ei siis kokeiltu ekaa kolmosten kisaa. Suunnittelin kisaavani viisi starttia viikonlopun aikana ja pääsin radalle vain kerran. Enpä olisi muuten uskonut, että vain yhdellä startilla saadaan viimeinen nolla. Mun hermot kun yleensä vaatii sen muutaman kisan, että pysyn koko radan kasassa.

Pirpanainen sai olla mukana kisapaikalla katsaelemassa menoa. Olipa jännää, ihmisiä, koiria, hevosia ja ihanaa hevosenkakkaa. On se mainio vekara ja hienosti kulki mukana.

Nyt on tän vuoden tavoitteet Aman osalta täytetty. En ois uskonut että näin nopeasti noustaan kolmosiin. Mulla kun kesä meni ihan hermoillessa kakkosten kisoissa. Saapa nähdä koska uskallan seuraaviin kisoihin ilmottautua. Menee taatusti taas aikaa, että pystyn radalla ajatelmaan muuta kuin, että on niin vaikeeta ja etten osaa. Mutta ensin keskitytään treenaamaan. Paljon ois kehitettävää. Ens vuodelle tavoitteet voidaan laittaa sit Kujeelle. Aman kanssa voidaan nyt keskittyä taas ensin mun pään kehittämiseen ja miettiä sit myöhemmin enemmän.

sunnuntaina, lokakuuta 11, 2009

Pilan kuulumiset

Pikkutyttö kuvattiin torstaina ja tällä kertaa röntgenkuvat oli paljon lohduttavammat kuin ekalla kerralla. Niska on lähtenyt luutumaan oikein. Tuki otettiin pois ja Pila sai luvan aloitella varovasti paluun arkeen. Riehumiset on vielä parisen viikkoa pannassa. Vaan miten kummassa energisen pennun pystyy pitämään riehumatta ja vielä vaikeampaa -länderin pompimatta. Siinäpä haastetta.

Kolmen, neljän kuukauden päästä Pilan niskan voi vielä kuvata niin näkee, että onko se luutunut täysin kuntoon. Parasta oli, että eläinlääkärin mukaan onnettomuus ei tule haittaamaan harrastusta tai jalostusta.

sunnuntaina, lokakuuta 04, 2009

Kisoissa

Ollaan matkalla kisoista kotiin. Ja kyllä väsyttää. Pila ja Ire on V:n vanhemmilla hoidossa. Tarkoitus oli alunperin ottaa ne mukaan haisteleen kisafiiliksiä, mutta eihän se niskarikkoinen voi autossa matkalla. Startteja kertyi viikonlopulta muutama, mutta eipä ollut kehuttavia tuloksia.

Piipahdettiin myös Kipalassa ja Kuje sai vähän leoterapiaa. Siellä oli 1-vuotiskekkerit ja monta pikkumurua ehti paikalle ennenkuin me suunnattiin uudestaan kisapaikalle. Kujehan Kipalassa säikähti leonperkeleitä viimeksi niin, että oli tiputtaa kaikki karvansa. Nyt se ei saanu sydänkohtausta, vaikka ainoaksi mukavaksi leoksi hyväksyttiin pikkuinen Herkules-pentu. Muille piti heti sanoa jos vähänkään pitempään kehtasivat nuuhkia. Vaan aikas mutkattomasti se silti siellä isojen jaloissa sompaili.

Jos jotain hyvää haetaan niin meillä oli Aman kanssa viimeisessä startissa onnistuneet kepit. Mä olin ihan pihalla molemmat radat ja ohjaus oli sekopäistä. Ama ei yhtään tienny mitä ois pitäny tehdä. Mun hermorakenne vaan ei riitä. Siinä vaiheessa kun tulee eka virhe niin pakka hajoo ihan totaalisesti. Parasta viikonlopussa oli tietty nähdä muitakin läntsyjä. :D Se on aina niin kivaa. Kiitokset vaan kaikille seurasta!

Kattellaan nyt torstaina mitä eläinlääkäri sanoo Pilan niskasta ja mietitään sit jatkoo. Mieli tekis Ouluun, mutta kattotaan. Kaippa noi tyttöset aloittaa juoksutkin piakkoin. Kuje on kadottanu vähäisetkin karvansa ja tais sillä aivotkin tippua jossain mutkassa.

perjantaina, lokakuuta 02, 2009

Pilalta murtui niska

Tässä on nyt muutama päivä verran ihmetelty paketoitua pentua. Keskiviikkona mentiin eläinlääkäriin, kun Pila aamulla ilmoitti olevansa kipeä. Illalla se oli ihan kunnossa ja riekkui normaalisti. Aamulla oli kovin surkean näköinen ipana ja vingahteli välillä. Aluksi epäilys oli maha kipu, sitten suusta löytyi katkennut hammas. Eläinlääkärissä kipu paikallistettiin niskaan, joka sitten kuvattiin moneen otteeseen. Sieltä löytyi pientä epäilystä hiusmurtumasta. Pilalle laitettiin kaulan ympärille vaahtomuovipaketti pitämään niska oikeassa asennossa.

Nyt tyttö syö kipulääkkeitä ja on häkkilevossa viikon. Sitten kuvataan niska uudelleen. Ja samalla poistetaan katkennut hammas. Pilan mielestä häkissä olo alkaa jo olla aika turhauttavaa. Voi pientä reppanaa, toivottavasti selvittäisiin näin helpolla. Ensi viikolla tuo selvinnee.

lauantaina, syyskuuta 26, 2009

Villintyneet länderit

Joku on vaihtanut mun koirat. Tai ainakin Amandan. Meillä vaihtui kouluttaja tuossa kuukausi takaperin. Voi olla, että samalla joku vaihtoi kiltin, kuuliaisen Aman, sähäkkään raivottareen. Mulla on muutamaan kertaan vaan jääny suu auki kun Ama ampuu ihan täysillä ja on ihan kierroksilla. Onneksi meillä on koutsi, jolla on itsellä tykittäviä koiria, ja joka osaa hyvin neuvoa miten ohjata. Oon tykänny tosi paljon kaikista treeneistä. Vaikeita ratapätkiä ja aina oppii jotain uutta. Ja saatiin viel jatkaa saman kouluttajan ryhmässä talvi. Jes!



Viime torstaissa ehkä parasta oli Amandan kepit, jotka oli nopeat ja iloiset. Siinä alkoi oikeasti olla pujottelemisen makua. Lisäksi Ama repi mun kanssa hihnaa. Uskomatonta. Amanda oikeasti veti siitä ihan tosissaan ja murisi. Se ei yleensä millään leiki mun kanssa. Ama meni myös niin ylikierrokselle, että hyppi napsimassa mua käsivarteen. Jäi ihan kivat mustelmat. Siihen hommaan pitäisi keksiä jotain. Ei tuollainen käytös sovi.

Kuje-nuppunen oli oikein hieno pieni koira. Se vaan on niin helppo ohjattava. Vähän on haukkumista esiintynyt silloin kun tyttö ei oo ihan varma, että mitä pitäisi tehdä. Mä en oo niin innostunut tästä haukkumisjutustakaan. Kepeillä Kuje jostain syystä hakeutuu helposti tokan keppiväliin. En tiedä johtuuko ohjaamisesta vai treenaamattomuudesta.



Pila-pirpaneinen käväisi Iren treeneissä kokeilemassa puimia. Mun ois tehny mieli opetella sitä estettä Iren kanssa, mutta koska satoi vettä, en uskaltanut. Ire on sen verran sählä, että ois vielä sutinu ittensä sieltä alas. Pilasta puomi oli ihan hauska, ei se varmaan edes tajunnut kuinka ylhäällä oli ja kontaktille malttoi pysähtyä syömään nameja. Putkeenki sai juosta muutaman kerran.

Irellä alkaa olla kontaktin idea A:lla selvillä, mutta vauhdin noustessa se ei meinaa malttaa pysähtyä ylösmenolle ja alaskin saattaa tulla niin kovaa, että lennähtää kontaktilta alas. Otettiin hypyn kautta kontaktille menoa. Itse treeninä oli sivusuunnassa irtoamista. Mulla kesti taas paljon kauemmin aikaa hahmottaa, että mitä tehdä ku Irellä. Kepeiltä saatiin yksi onnistunut suoritus jo ilman hihnaa, mutta jatketaan viel hihnassa harjoittelua. Irelle ei talvitreeneihin ole paikkaa, mutta ehkä voidaan itsenäisesti ottaa jotain.

perjantaina, syyskuuta 18, 2009

Pilailua



Mitäs tähän nyt sanois? Ei pennulla pysy jalat maas...

maanantaina, syyskuuta 14, 2009

Kisapäivityksiä

Taas on blogiin kirjoittaminen jäänyt vähemmälle. Laitetaanpa vähän päivityksiä.

Kisat Vaasassa


Käytiin kesäloman aikaan kääntymässä Vaasan suunnalla viikonloppukisoissa. Amandalla oli viisi starttia ja Kujeella kaksi. Näistä V ohjasi viikonlopun parhaan tuloksen meidän osalta Kujeen kanssa vitosella. A:n kontaktivirhe. Kuje ei koskaan aikaisemmin ole tehnyt kontakti virhettä mutta näinpä vaan tyttö loikkasi suoraan harja alas. Viikonlopun huonoimmankin tuloksen V sai tehtyä Amandan kanssa kun koira karkasi radalta. Aman hermot nyt ei oo kaikkein parhaat. Aluksi se ei meinannut malttaa jäädä lähtöön ja lopulta kesaken radan päätti lähteä etsimään minua.

Oma ratani Kujeen kanssa ei mennyt ihan putkeen. Ensin Kuje säikähti keinua joka laskeutui totuttua nopeammin ja sitten en ohjannut kunnolla A:lle jolloin Kuje tuli ohi. Mutta fiilis oli ihan kiva. Aman kanssa ei menneet myöskään radat ihan nappiin. Tuliko meille parikin hyllyä. Kepeiltä taisi tulla vitosia ja oisko ollu jokunen kielto. Ei enää ihan muista. Hyllyt tuli vääristä putken päistä. Ama oli aika hermona, joten meni vähän söhlimiseksi kaikin puolin.

Kisat Oulussa 12-13.9

Molemmille koirille oli ilmoitettu yhteensä neljä starttia. Kuje oli molempina päivinä yhden startin verran V: ohjauksessa. Kaikin puolin hyvät kisat. Oli niin rento meininki. Ainakin mun puolelta. V sen sijaan sai kokeilla miltä tuntuu kisajännitys. Hah! Kerrankin.

Lauantaina mulla oli Kujeen eka startti. Kiva sujuvaa menoa ja arvatkaa kuka taas vaihteeksi hankki vitosen kepeiltä... Plääh. Mä oon niin surkea keppien ohjaamisessa. V:n kanssa Kuje teki vitosen kun lähti vedättämisessä pituuden ohi. Tais siinä samalla tulla yliaikaakin. Palkinnoille kummiskin näillä tuloksilla päästiin.

Aman kanssa tein pari virhettä. Jälkimmäisessä kisassa yllätysyllätys vitonen kepeiltä. Ekan radan kepit sen sijaan meni hyvin, mutta ohjaus petti sen verran, että saatiin pari kieltoa. En tajunnut, että renkaalta tultaessa Aman tippuu tyhjyyteen eikä nää seuraavan olevaa A:ta ollenkaan. En tajunnu kutsua sitä vaan oletin sen menevän A:lle ilman käskyä. Siitä ohitus ja sen jälkeen mulla meni pakkas sekasin ja homma hajos viimeisen hypyn ohitukseen. Olen silti tyytyväinen menoon. Olin rento, enkä jännittänyt ratoja.

Sunnuntaina V meni Kujeen ekan radan, joka oli hyppis. Kisajännitys iski päälle ennen rataa ja keppien kohdalla ohjaaja oli ihan paniikissa. Kepeiltä kaksi kieltoa ja vielä kolmas suoralta putkelta eli hylly tuli. Mun rata oli rentoa ja sujuvaa, mutta käsi heilahti sen verran pahasti, että saatiin kielto kun Kuje luki, että osoitan A:lle sen käskyttämäni hypyn sijaan. Harmi, mutta kepit oli ehdottomasti koko viikonlopun parhaat, joten en voi olla muuta kuin tyytyväinen.

Amandan ratojen alkaessa aloin olla jo aika väsynyt. Lähdettiin luokan viimeisenä ja meitä ennen kisannut koirakko teki ensimmäisen nollaradan. Siinä vaiheessa päätin, että menen kepit vetämällä väli kerrallaan. Taktiikka toimi, mutta oli hidas. Tehtiin nolla sijoittuen toiseksi eli ei ollut nousunolla.

Hyppyradalla ei sitten ollutkaan kuin kaksi koirakkoa kisaamassa, kun meidät voittanut koirakko siirtyi kolmosiin. Kisattiin supernopeaa Råtta-kelpietä vastaan. Ajan puolesta ei mitään mahdollisuuksia, mutta Råtalla tipahti valitettavasti yksi rima alas. Lähdössä tiesin että että puhtaalla radalla olisi mahdollisuus nousunollaan. Hermot näkyi radalla, ohjaus oli sähläävää. Ama kaartoi ja valui. Paikkasi mun mokia joka toisella esteellä. Kepit oli tönköt, todella hirveät. Viimeiset kolme estettä oli ainoat jotka meni hyvin. Nolla ja meidän ensimmäinen voittonolla.

Erinomainen kisaviikonloppu. Koirat toimivat hyvin ja olivat hyviä. Kaikki virheet oli kieltoja ja puhtaasti ohjauksesta johtuvia. Kontaktit otettiin. Kujeen keinu oli joka radalla puhdas ja hyvä. Koirat pysyivät lähdössä ja Ama oli ennen ratoja rento. Kävin joka kisassa kättelemässä tuomaria eli nyt ois kasassa myös ilmaislippuja seuraaviin viikonloppu kisoihin. Että täytyneen lähteä uudestaan Ouluun kisaileen.

Agin kehitystä

Mitäs kaikkea me ollaankaan koirien kanssa tehty. Ei paljon mitään, kentällä viihdytty pikkaisen.

Amanda

Ama ja Kuje on samassa treeniryhmässä ja meillä vaihtui koutsi. Ama kehitt ekoihin uuden koutsin treeneihin käsittämättömän vauhdin. Ja mullahan karkas koira ihan näpeistä. Ollaan nyt muutamana kertana tehty vaikeita teknisiä pätkiä. Mä nautin ihan mielettömästi, mutta niitä saa Aman kanssa todella vääntää ennenkuin tulee puhdas suoritus. Siitä pitää ensin saada vauhtia vähän himmattua, koska muuten ohjaamisesta ei tuu mitään. Toisaalta nautin tosta Aman sinkoilusta. Kepit on karmeet. Yhä.

Kuje

Kuje on varmempi ja vakaampi kuin Ama. Toisaalta se on nyt myös hitaampi. Kunto ei pentujen jäljiltä oo vieläkään kohdallaan. Lisäksi Kujeella on viime aikoina ajatukset olleet vähän toisaalla. En tiedä oisko se tekemässä juoksua. Mutta silloin kun se keskittyy niin mielettömän makee ohjattava. Keskeneräinenhän se on, ja mä tuppaan vaatimaan usein asioita joita sille ei ole edes opettu, mutta silti se menee niin upeesti.

Ire

Puolet ajasta oon valmis törkkäämään Iren takas omistajallee. "Kouluta ite." Mun on hirveän vaikea ohjata maksikokoista koiraa. Se on nopeampi ja lisäksi ei lue esteitä. Lisäksi omistajan läsnäollessa koiran huomion saaminen on ihan työ ja tuska. A:n kontakti jouduttiin opettelemaan uudestaan ylösmenon pysähdyksellä ja se onkin ainoa hallussa oleva kontakti. Kepit on ihan vaiheessa. Hypyt on vielä medikorkeudella. Oikeastaan ainoa sen todella osaava este on putki, jonne Ire hakeutuu jopa liiankin hyvin. Silti hyvänä päivänä sen ohjaaminen on nautinto.

Pila

Pikku Pirpanakin on saanut maistaa agin saloja juoksemalla putkeen isojen länderien perässä ja yksinäänkin. Pila on harjoitellut myös hyppyesteen kiertämistä ja keinulla kiikkumista. Kentällä ollaan leikitty lelulla ja ihmetelty miten tylsää onkaan odottaa boksissa omaa vuoroa. Lähinnä kentällä olo on kuitenkin ollut muihin koiriin ja ihmisiin totuttelua.

lauantaina, elokuuta 22, 2009

Bloggausta kännykällä

Nyt on ostettuna uusi puhelin ja samalla oli otettava liittymäkin kadonneen tilalle. Numeroita tosiaan ei oo tallessa, että jos viitsitte laitella sähköpostilla adeinaATmbnet.fi niin laitan paluuviestinä uuden numeron. En ihan julkisesti viitsi sitä jakaa. On niin hieno kännykkä etten osaa vielä käyttääkään.

perjantaina, elokuuta 21, 2009

Puhelin hukassa

Laitetaanpas tänne info kun en oikein muutakaan paikkaa keksi. Mulla jäi eilen illalla töitä palatessa kännykkä bussiin. (Kymmenen vuotta se on ollu ja eka kerta kun hukkui :/ ) Että ei kannata soittaa... Epäilen, että on peli menetetty sen puhelimen suhteen, vaikka käynkin sitä maanantaina löytötavaratoimistosta kyselemässä. Pari päiää menee ennenkuin bussin tavarat menee sinne ja mä tietty hukkasin puhelimen eilen... Sopivasti ennen viikonloppua.

Puhelin ei ollu hyvä eikä sikäli harmia, mutta kaikkien numerot on luonnollisesti siellä ja vain ja ainoastaan siellä... Että nyt kaikki te jotka tiedätte, että mulla ois numero niin pliis laittakaa se uudestaan sähköpostilla adeinaATmbnet.fi Äiti, isi, siskot, kaverit, länderi-ihmiset, treenikaverit....

Kaiken lisäksi joku (varmaan lelurotta..) on pureskellut läppärin laturin piuhan poikki, että kauaa ei surffailla.

Tää viikko on ollu niin surkea ja pahenee päivä päivältä.

Niin ja mun pitäis päivittää blogikin kun on jäänyt aika paljon juttuja kirjottamatta.

keskiviikkona, elokuuta 05, 2009

Agin huumaa

Agility on kivaa. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Lisäksi se on varsin koukuttava laji. On varsin hauska houkutella ihmisiä lajin pariin, mutta siinä on kääntöpuolensa.

Sain houkuteltua V:n mukaan Tuuloksessa pidettäviin epiksiin ja lupasin Aman hänen ohjattavakseen. On tosi hyvä saada autollista seuraa. ;) Suunnattiin sinne länderijengin voimin. Pila, teipattuine korvineen lähti mukaan.

Vitsit V meni Aman kanssa voittamaan mut ekassa lähdössä. Oli muuten tosi kivan näköistä menoa molemmilla radoilla. Tyyppihän osaa melkein niinku ohjata. Treenikertoja ei oo takana kun muutama hassu. Ekalla radalla Ama kävi moikkaamassa mua kesken kaiken, mutta tokalla kerralla se pysyi hyvin hanskassa ja erityisen iloinen oon siitä, että kepit meni hyvin. Hyvä Ama ja Vee! Kilpailevien radalta koirakolle tuli kakkossija. Ei hullummin siis, ekat epikset ja heti palkinnoille :)

Amanda

Mä ohjasin Kujetta ja ai että se maistui taas niin mannalle. Siinä koirassa on vaan sitä jotain. Mölliradalla mokasin kun heitin Kujeen väärästä kohdasta putkeen. Tarkoitus oli mennä sinne hypyn kautta, ei hypyn ohi. Kuje oli vähän hidas, mutta seuraavalla radalla se kulki jo vauhdilla. Vitonen kepeiltä kun joku on niin surkea ohjaamaan niitä. Kukakohan vois olla sellainen? Mutta pujottelu oli hyvä ja kaiken kaikkiaan kiva, sujuva rata. Kujeen menoon olen tyytyväinen.

Hauskaa oli, seura oli hyvää, mutta tää alkaa vähän pelottavasti näyttää siltä, että multa ois toinen ohjattava lipumassa toisen ohjaajan käsiin. Mites tää nyt näin menee? Munhan oli tarkoitus pölliä siltä yksi koira.. En tiedä onko se nyt kauhean lohduttavaa jos mun tokan luokan kisa koira Ama vaihtuu Pila-pikkuisen opetukseen.

tiistaina, elokuuta 04, 2009

Läntsyleiri 09

Leirille suunnattiin heti kun mun loma alkoi torstaina. Koiria oli autossa neljän nartun verran. Ire edusti isoja saksalaisia ja kolme länderiä Ama, Kuje ja Kujeen pentu Pila, sitten pienempää saksalaisrotua.

Majoitukseksi valitsin tänä vuonna telttavaihtoehdon, joka pienestä sateesta huolimatta oli ihan toimiva. Länderit ei ollut teltassa nukkumisesta moksiskaan, vaikkeivat aikaisemmin ole teltassa olleet. Ekana iltana piti vähän puffailla äänille, mutta aikas pian ne rauhoittui.

Leirin ohjelmista osallistuttiin agiin, leirinäyttelyyn ja juoksuun ainakin. Agireeneissä ohjasin Kujetta ja V meni Aman kanssa. Itseasiassa V meni yhteensä viidellä eri koiralla agia. On vähän tainnut innostua lajista...

Kujeen ohjaaminen maistui niin mannalta. Kun oikeasti pääsi revitteleen ja koira kulki ku unelma. Ah, se vaan on niin makee.

Tässä vielä kuvia juoksukisasta
Juoksukisa
Jaffa, Veera ja Jermu

Juoksukisa
Ire

Juoksukisa
Pila

Juoksukisa
Padi

Juoksukisa
Ama

Juoksukisa
Kuje

Epämääräsiä käsittelemättömiä kuvia löytyy valokuvakansiostani.

maanantaina, elokuuta 03, 2009

Loma! ja pieniä elon merkkejä

Hurraa vihdoin ja viimein alkoi kauan kaivattu loma. No oikeasti se alkoi jo viime viikon torstaina, mutta aika on kiitänyt siihen tahtiin myös lomalla, ettei ole ehtinyt blogia päivittää.

Lähdettiin torstaina Juvalle läntsyleirille ja oli kyllä taas kivaa. Mun edellisestä kerrasta onkin kaksi vuotta. Silloin Kuje oli pikkupentunen ja nyt mukaan lähtenyt pentu oli Kujeen lapsi Pila. Leiriltä löytyi toinenkin Kujeen lapsonen, Jermu. Muutenkin oli paljon tuttuja ja paljon uusia. Ländereitä oli ihanan paljon. Se on aina niin mahtavaa nähdä niitä. Hauskaa oli. Kiitos vaan kovasti kaikille seurasta ja hyvästä leiristä!

Laitan tähän vielä Pilan kuvan. Mulla ois paljon päivitettävää, mutta kuvat on vielä muokkaamatta, joten kestää hetken aikaa. Yritän heitellä niitä suurin piirtein oikeiden päivien kohdalle tähän alle jahka saan kuvat käsiteltyä.

Pila

maanantaina, heinäkuuta 20, 2009

Oulun näyttely

Lähdettiin vähän isommalla porukalla Oulun näyttelyyn. Autossa oli kolme aikuista, kaksi lasta ja neljä koiraa. Aika tiivis tunnelma, mutta mahduttiin kuitenkin.

Kaikki koirat lenkilla

Yövyttiin vanhempieni luona ja siellä oli Onnikin, että koiria oli yhteensä viisi. Onni oli alunperin ilmoitettu näyttelyyn, mutta se söi antibioottikuurin, joten ei ollut asiaa doupattuna näyttelykehiin.

Lauantaina esiintyivät Ire ja Kuje. Irellä meni hienosti ja se sai EH:n sijoittuen vielä luokkansa kolmanneksi. Kujeella oli vastustajana Ruotsista tullut narttu. Ja uroksiin oli ilmoitettu Kujeen veli Vipu, joka vei koko potin, SERT, ROP, FIN MVA. Onnea vielä kerran Vipulle! Kuje sai EH:n ja voitti luokkansa, koska ruotsalainen Salli sai T:n turkinsa vuoksi.
Ire

Sunnuntaina oli taas Kujeen vuoro ja kaverina oli tällä kertaa Leela. Vaisulla esityksellä irtosi Kujeelle taas EH ja tällä kertaa ruotsalainen koira sai tuplapunaiset voittaen Kujeen.
Kuje ja pojat

Leela oli meidän mielestä kaikkein kaunein kääkkä. Se ei vaan oikein tahtonut esiintyä kun oli niin hätä maten perään. H oli kuitenkin ihan hyvä, sillä tuloksella nimittäin pääsi kehästä suoraan maten syliin.
Kaikki koirat lenkilla

Vaikkein ollut menestystä, niin hauska reissu kaiken kaikkiaan. Melkoisen rankkaa oli, mutta hengissä selvittiin. Onnistui saamaan itseni flunssaan ja loppu aika töissä ennen kesälomaa menikin yskien.

maanantaina, heinäkuuta 06, 2009

Kaksi onnellista länderiä

Mulla on täällä kaksi hyvin onnellista länderiä. Lauantaina käytiin matkaseuran kanssa Kipalassa hakemassa Kuje ja rapsuttelemassa pentuja. Pikkuipanat oli kasvaneet. Ne näytti jo ihan koirilta ja puolella oli partakin alkanut kasvamaan. Ne oli just siinä kaikkein söpöimmässä vaiheessa ennenkuin niistä tulee ihan kauheita riiviöitä. Vähän siellä jo pari pureskeli käsiä.

Kuje lähti iloisin mielin mun mukaan ja jätti pennut kasvamaan viel muutamaksi viikoksi ennen kuin kukin matkailee omaan uuteen kotiinsa. En ollu ihan varma, että kuinka Ama suhtautuu uuteen äitikoiraan kun se tulee takas. Tarkoitus oli silleen vaivihkaa käyttää tytöt lenkillä ja palata sit sisälle. Amanda säntäs heti ulos päästyään nuolemaan parkkipaikalla odottavan Kujeen silmät eikä ois meinannu nahoissaan pysyä kun se oli niin iloinen. Lenkkikin meni niin, että Aa putsasi Kujeen silmiä ja korvia ja tutki peräpäätä ja huiskutti hännällään niin kovaa, että kumma ettei se irronnu. Sisällä ne meni sängylle vierekkäin nukkumaan. On ne vaan aika pari.

keskiviikkona, heinäkuuta 01, 2009

Käskyt myöhässä, ohjaus myöhässä

Aman kanssa viimeisimpien treenien teemana on ollut ohjaajan myöhässä tulevat käskyt. Viime viikon treeneissä meillä oli vieraileva koutsi ja saatiin oikein tehotreeniä käskytyksen oikea-aikaisuudesta. Tuli tarpeeseen. Oli ihan huippukivaa! Viilaamalla viilattiin muutamalla hypyllä, että missä vaiheessa piti aloittaa valssi ja koska käskyttää.

Millähän saisi kaikki jutut vielä pysymään mielessä? Erityisesti sen, että ei ajattelisi vaan sitä edessä olevaa estettä vaan pitäis muistaa mitä aikoo tehdä seuraavalla ja tää kaikki pitäis kertoa koirallekin ajoissa. Vastaisen käden käyttöä ois myös hyvä opetella.

Lisäksi Ama yllätti mut ihan totaalisesti hakemalla itse kepit. Siis en todellakaan ollut uskoa silmiäni kun näin miten nätisti se haki ekan keppivälin ja pujotteli joka kerran oikein. Eihän ne nopeat olleet mutta ehkä ripeähköt. Mä olin niin ylpeä mun keppiongelmaisesta.

* * *

Tänään sit otettiin Agirodun tän vuoden julkirata. Kivan oloinen oli. A:n tilalle vaihdettiin keinu. Mulla suurin ongelma oli kepit. Oikein nätti nolla alla ja sit kepeiltä vitonen. Aikas tyypillinen ratasuoritus siis.

Me otettiin rata ensin kahdessa pätkässä ja lopuksi koko rata. Hiottiin taas sitä kuinka käskyt pitäis tulla ajoissa. Ihanasti viilattiin kunnes sain kohtuullisen suorituksen. Mun alkuperäinen ohjaussuunnitelma oli aika huono mutta kun sinne muutettiin vähän takaaleikkauksia niin siitä tuli aikas makee suoritus sinne kepille asti.

Kepit ei sujunu oikein mitenkään päin. Ehkä noin 30% keppien suorituksesta meni oikein. Joko Ama hakeutu toiseen keppiväliin tai sitten jätti ekan kepin jälkeen pujottelun kesken. Tosin koutsilta tuli hyvä huomio siitä, että Ama käsittää kepit kaksi osaisisena suorituksena. Kepit tarkoittaa ekaan väliin menoa ja sit mene-mene-mene tarkoittaa pujottelun jatkamista siitä eteenpäin ja nää pitäis sanoa oikeaan aikaan oikeassa kohdassa.

Toinen mikä meillä vähän takkus oli puomi. Vedätin vähän liikaa ja Ama ensin juoksi puomin läpi ja toisella kerralla sit vetäsi lentäen alastulon ohi. Se mistä oon tyytyväinen niin ensinnäkään se ei loukannut itseään ja toiseksi ei myöskään hätkähtäny sitä lentoa vaan teki sen jälkeen mallikkaan suorituksen.

Noi kepit nyt vähän harmittaa mutta muuten oon ihan tyytyväinen. Taas tuli opittua lisää ja kivaa oli. Ehkä näillä eväillä uskaltautuu viikon päästä kahteen starttiin.

Iren kehitystä

Me ollaan nyt lainakoirailtu muutaman treenin verran. Lelusta on luovuttu tällä hetkellä kokonaan sen jälkeen kun todettiin, että Ire menee ihan liian kierroksille. Se ei nää eikä kuule mitään ja yrittää vaan saada lelun itselleen. Namit on onneksi maistuneet, joten mennään sitten niiden avulla.

Kontakteista on harjoiteltu vain matalaa A:ta. Olen ottanut vielä hihnan kanssa, vaikka Ire pysähtyykin tosi hyvin. Se on selvästi hoksannut että takajalat jää kontaktille. Ylösmenokontakti sen sijaan saattaa tulla ongelmaksi jossain vaiheessa. Keppejä ollaan vähän kokeiltu, mutta en ole vielä oikein varma miten ne opettaisin. Pussi menee sujuvasti. Putkeen Ire hakee paremmin kuin Ama ja vaikeammista kulmista.

Viime treeneissä harjoiteltiin hyppytekniikkaa. Tosi hyvä harjoitus ja tuli meille tarpeeseen. Irellä on paha tapa vaan sännätä eteenpäin, keskittymättä hyppäämiseen. Näitä pitää ottaa uudemmankin kerran.

Pikkuhiljaa mulla alkaa koira tuntumaan tutummalta ja pysymään vähän paremmin käsissä. V on ollu parina viime kertana mukana. Lohdullista kyllä Ire on siitä huolimatta jaksanut keskittyä tekemään mun kanssa eikä vaan säntää isukin luo. Mä oon aika pehmo ohjaaja ja Iren kanssa ois hyvä olla topakampi. Kyl länderit on mun käteen niin paljon helpompia ohjattavia, mutta halusinkin haastetta kesään. On mielenkiintoista kun ei voikaan tehdä "niin ku oon aina tehny". Yhtä kaikki fiilis on hyvä ja paranee kerta kerralta.

maanantaina, kesäkuuta 22, 2009

Juhannuksen viettoa

Juhannus oli mukava. Hyvää seuraa ja vipeltäviä pentuja. Mitä sitä muuta tartteekaan? Amalla ja Leelalla oli tylsää, sillä ne viettivät jussin pääasiassa kahdestaan vaikka olivatkin matkassa mukana. Eipä niitä uskaltanut päästää oikein muun joukon matkaan kun koirat reagoivat vähän erilailla silloin kun talossa on pentuja. Ei uskaltanut päästää edes Kujeen kanssa yhteen, vaikka se kuulemma onkin vähän rauhoittunut sitten alkuaikojen.



Kuje on kyllä aika teinimamma. Sillä on vähän kaikkia hassuja päähän pistoja ja se on ihan ylihuolehtivainen. Pennut on melkoisia syöttöpossuja. Ne liikkuivat silti aika vinhaa vauhtia ulkona ja telmivät iloisesti. Oli kiva nähdä kuinka Kujekin vähän leikki lasten kanssa.





lauantaina, kesäkuuta 20, 2009

Juhannuslapsoset

Kuiskiksen lapset senkun kasvaa. Tänään on seikkailtu ulkona useampaankin otteeseen. Tässä jokaisesta pennusta kuva.

Jäärä
Kuvassa Jäärä

Jippo
Kuvassa Jippo

Järkäle
Kuvassa Järkäle

Juju
Kuvassa Juju

Jekku
Kuvassa Jekku

Leikkisää Juhannusta!

Kuje ja Juju

Kuje ja Juju

Kuje ja Juju

Kuje ja Juju

Kuje ja Juju

Kuje ja Juju

sunnuntaina, kesäkuuta 14, 2009

Nopeat treenit

Käytiin eilen ottamassa pienet treenit kentällä. Muisku matkusti Ruotsiin ja mulla on Leela hoidossa. Otin sen sit mukaan Aman kanssa ja sain myös lainakoira Iren omistajineen matkaan.

Leelan kanssa ei otettu kun iloista putkea. Löllis treenaa muiskun kanssa ja viime treeneissä oli putki vähän tökkinyt. Odotin, että Leela alkoi käymään vähän kierroksilla toisten ensin treenatessa sit otettiin pari putkeenmenoa josta ihana nakkipalkka ja pois ennen kuin vire hävis. Omatoimisesti tyttö kävi suorittamassa medi-korkeudella olevia hyppyjä ja keinun. Otin keinun uudestaan ja palkkasin kontaktilla. Leelalla oli kokoajan hyvä vire ja homma toimi.

Ire meni pääasiassa omistajansa kanssa. Otettiin irtoamista ja hyppy-putki suoraa. Ai että se irtos ihanasti putkeen. Ire ei vielä hae hypyille, mutta putkeen kyllä. Se on aikas makee otus, ei muuta voi sanoa.

Amandan kanssa sit otettiin ratapätkää ja eritysesti keppejä. Neiti kävi kierroksilla. Siis todella kierroksilla. Se pomppi ja kiskoi mua hihasta. Ei meinannut lähdössä istua ollenkaan ja lähti ku tykki. Pujottelu oli nopea. Noin nopeesti ei varmaan vielä koskaan olla sitä tehty. Ja se haki sinne! Ihan mieletöntä. Mä sain pinkoa niin kovaa ku kintuista lähti. Ai että oli kivaa.

Amanda on tässä muutamassa viikossa muuttunu niin paljon. Vauhti on tuplaantunu, se irtoo esteille, jotenkin se on niin itsevarma ja innokas. Se ei meinaa pysyä nahoissaan ennen rataa ja radalla siitä paistaa riemu. En tiedä onko tähän nyt vaikuttanu Kujeen poissaolo vai se että oon alkanut treenaan Ireä. Varmaan molemmat. Kun Kuje on Kipalassa, niin keskityn paremmin Amandaan. Täähän oli tarkotuskin. Sit toisaalta kun teen jotain Iren kanssa niin Ama on niiiiiin kateellinen. Se haluaa kiihkeästi huomiota itselleen ja kun saa sitä niin se haluaa tehdä kaiken, kaiken, kaiken. Ama ei oo koskaan ollu Kujeen treenamiseen noin mustis, eikä se välitä myöskään Leelan kanssa puuhailusta.

Ah, niin uskomattoman hyvänmielen treenit. Lisää tällaisia kiitos.

sunnuntaina, kesäkuuta 07, 2009

Kivat kepit

Käytiin nautiskelemassa Aman kanssa pari starttia aurinkoisessa Sorsapuistossa. Kun päästiin kisapaikalle niin siellä oli jo muutama ykkösluokkalainen tuttu saanut nousunollat. Onnittelut vielä kaikille. Samoin onnittelut Veeralle ja Jaffalle, joiden hieno nollarata ehdittiin nähdä. Tosi kivan näköistä menoa :)

Oli jotenkin alusta asti hyvä fiilis. Alkaa varmaan pikkuhiljaa helpottaa paniikki noususta, koska tälläkin kertaa onnistuin nauttimaan menosta enkä vain pureskellut kauhuissani kynsiä. Kakkosen radat ei myöskään synnytä sellaista kauhua kun alkuun. Tänäänkin varsinkin toinen rata oli meille tosi kinkkinen, mutta ei silti tullut oloa, että se olisi ihan mahdoton.

Ama Ylökkin kisoissa

Ensimmäinen rata oli hyppis. Tuomarina Johanna Wüthrich. Rata oli kiva, ei mikään mahdottoman vaikea. Ihanneaika tuntui aika tiukalta (42s). Me kerättiin Aman kanssa kaksi kieltoa. Ensimmäinen tuli putkelta kun sain sen kiskaistua jotenkin siitä pois, vaikka oli niin nätisti irtoamassa sinne. Ehkä ennakoin vähän tulevaa rengasta ja keppejä. Kuulemma sanoin hyvä ja Ama kuittasi sen niin, ettei estettä suoritetakaan. Mutta kepeille tultiin hienosti ja ne meni ihan virheettömästi. Jee! Hyvä Ama! Tällä kertaa osasin minäkin pitää selän suorana.

Ama Ylökkin kisoissa

Toinen kielto tuli toiseksi viimeisellä hypyllä, kun söhlin ja Ama ohitti esteen. Khadesta kiellosta ja hitaista kepeistä (vaikka meille kohtullisen nopeat olivatkin) huolimatta ehdittiin ihanneaikaan. Mä olin niin iloinen onnistuneista kepeistä ja nopeasta menosta, että ihan voitolta maistui.

Toinen rata oli Risse Koposen agilityrata. Rata oli vaikea, mutta aikaa sen suorittamiseen oli annettu hyvin. Ajattelin, että joudun pulaan jo heti alussa, mutta meillä menikin hyvin kepeille asti. Kepit meni oikein ja olin sitten niistä niin tyytyväinen, että vaikeaan putken kulmaan ohjaaminen ei onnistunut sen jälkeen. Kielto putkelta. Sen jälkeen tein tosi tyhmän mokan ja käskytin A:n hypyksi. Mikä ihmeen ajatus sekin oli? Amanda loiskautti kontaktilta toiselle. Otti nätisti molemmat, mutta silti. Sen jälkeen mulla taas vähän sekos ajatus ja en sit pysyny yhtään mukana. Seurauksena kielto aidalta. Kiellon jälkeen onnistuin taas kokoamaan itseni ja loppu rata oli kiva sujuvaa.

Taas huomasi hyvin tässä tokassa radasssa, että homma leviää käsiin, kun mun keskittyminen herpaantuu. Mutta olen tosi tyytyväinen silti menoon. Oon paljon rennompi nykyään ja se näkyy Amandasssa sit vauhtina. Erityisesti hyppyrata oli hyvä. Nyt vaan lisää treeniä, että onnistun ohjaamaan jossain vaiheessa ilman kämmejä. Vähään aikaan ei ookaan kisoja, vaikka mieli tekis päästä radalle.

torstaina, kesäkuuta 04, 2009

Pari sateista starttia

Viime viikolla aika meni pentuen kanssa puuhatessa ja tämän viikon alku töissä ja nukkuessa. Sen muutaman kerran kun koirien kanssa jotain puuhailin niin Ama ei ollut se jota aktivoitiin. Neiti olikin siis melkoisen innoissaan päästessään mun matkaan. Ja vielä ihan yksin.

Siinä vaiheessa kun kisat alkoi niin satoi jo ihan kunnolla vettä. Ajattelin, että saapa nähädä kuinka käy, mutta sää näkyi oikeastaan vain siinä, että Ama ei meinannut jäädä lähtöön millään. Sain molemmilla kerroilla ihan tuskasen kauan laittaa sitä istumaan. Se vaan kierteli ja haahuili, mutta lopulta sit läsäytti peppunsa maahan ja pysyi tosi nätisti paikoillaan.

Ekalla radalta tuli vitonen kepeiltä. Amanda sinkos mun eteen putkesta kun olin hitaampi mitä luulin. Mulla meni pasmat ihan sekaisin ja kämmäilin sit kepeille lähetyksen täysin. Paitsi että sain Aman pyöriin hämmentyneenä, törkkäsin sen sit väärään väliinkin. Kepit oli kolmanneksi viimeinen este ja siihen asti meni ihan sujuvasti. Se mistä oon äärimmmäisen positiivisesti yllättyny oli, että Ama meni kastuneen pussin ihan tuosta noin vaan.

Mä tykkäsin kovasti molemmista Huittisen Annen radoista. Amassa oli yllättävän paljon vauhtia ja mulla oli ittellä aika rento fiilis. Vaikka ohjauksellisesti oli paljon puutteita, niin kaiken kaikkiaan tuntuma ja meno oli hyvää. Olen tyytyväinen.

Toinen rata oli hyppis, jossa mokasin taas kepit. Siinä oli alussa kaksi hyppyä ja siitä suoraan kepeille. Ja mä meen kumarteleen Amandan keppien ohi. Tää harmittaa eniten koko päivästä. Ama kuitenkin lopulta pujotteli kepit oikein, vaikka niistä puuttui se into ja puhti mikä ekan radan kepeillä oli. Sen jälkeen koira lähtikin kiitämään ja mä tein parhaani pysyäkseni vaan matkassa.

Lopulta mun myöhässä olo kostautui siinä, etten ehtinyt tarpeeksi ajoissa käskyttään kääntyvää hyppyä ja Ama kiisi sen ohi. Kiersi kuitenkin koko hyppyn ja saatiin vaan kielto vaika mun sohimista jos ois yhtään kattellu niin ois tullu väärinpäin hypätty este ja hylly. Kiellon jälkeen vauhti tuntu vaan kiihtyvän ja mä roikuin hirveän pitkällä jäljessä. Olin ihan varma, että ei millään saada loppurataa kohdilleen kun en ehdi ohjaamaan, mutta Ama yllätti mut ja teki tosi nätin sylkkärin just siinä kohdassa missää piti vaikka en sitä montaa kertaa oo sen kanssa harjotellu enkä missään vaiheessa näin kovassa vauhdissa. Olin niin riemuissani maaliin päästessäni. Mun pieni agihirmu.

Toisella radalla fiilis oli kyllä huima. Mulla ei oo hajuakaan ajasta. Vaikka tuntui, että mentiin kovaa, niin todellisuudessa kepeillä tuhriintui aikaa hirveästi, samoin kieltoon. Kaikista virheistä huolimatta mä vaan niin nautin menosta. Mulla oli tosi rento olo molemmilla radoilla ja saatoi vaan fiilistellä sillä kuinka kivaa agi onkaan. Mulla nyt viimiset viis kisaa on ollu kotikentällä, että rentoutuneempi olo voi johtua siitä. Sunnuntaina sen näkee, että kuinka menee vieraassa paikassa. Mua ei enää kauhistuta kakkosen radat niinkään paljon kuin alussa. Ehkä tää mahdollisimman paljon kisaaminen alkaa auttaa jännitykseen. Ohjaamisessa on paljon puutteita, mutta jos alkuun edes pää pysyis vähän kasassa niin vois sit alkaa hioa paremmin sitä omaa menoakin.

perjantaina, toukokuuta 29, 2009

Tulevan mietintää

Me leikittiin tänään Kuiskis Kukkaruukun kanssa pihalla pallolla. Mikä on varma tapa saada Kujeen ajatukset irti pennuista? Otetaan pallo ja viskataan. Sillä aikaa kun me leikittiin ulkona, pari sukulaista kurkkasi pentuja. Siis ei tokikaan mun sukulaisia.

Kyllä siinä palloa viskellessä tuli mieleen kuinka kiva Kujeen kanssa onkaan puuhailla. Iski aika hinku agikentille. Se vaan on niin mieletön kun pääsee palkkaan jollain pehmopallolla. Niin kivaa kun Aman kanssa onkin mennä, niin Kuje nyt vaan on noista mun koirista makeempi harrastuspeli.

Kattelin kalenteriakin jo sillä silmällä, että koskas Kuje vapautuu pentujen hoidosta. Voisi lähteä kierteleen muutaman näyttelykehän. Agikisoja en sen kanssa vielä mietikään. Katotaan eka missä kunnossa se on pentujen kasvettua ja aloitetaan sit eka treenaaminen. Keinu oli kesken jo ennen pentuja ja taatusti pitää muistutella muitakin esteitä. Mulla nyt on kuiteskin yks kisakoira, että jos kokeilis sillä pärjätä hetken.

Tässä nyt vielä lopuksi pentupoppoon pääkuvat.

Jippo
Jippo, suloistakin suloisin länderineito, joka osaa poseerata melkein jokaisessa ottamassani kuvassa. Porukan pikkuisin, mutta kenties myös suloisin.

Järkäle
Järkäle, joka imee niin voimakkaasti, että Kujeen maha vaan hölskyy. Kaikkein isoin ja niin kauniin tummanruskea.

Jekku
Jekku, jonka seikkailua tänään seurattiin Kujeen kanssa silmä kovana. Kuje olisi halunnut pelastaa lapsen joka uskalsi pesän reunalle, mutta minä vakuutin, että kyllä se takaisin löytää ja niin Jekku löysikin.

Jaara
Jäärä, ensimmäisenä syntynyt ja sai nimensä siitä, että halusi jo silloin tehdä oman päänsä mukaan. Reipas seikkailija jota saa onkia kaukaakin.

Juju
Juju, valkoisin pennuista ja silti tummin naamaltaan. Pentu, jota olen taatusti metsästänyt eniten öisin. Tuntuu, että tyttö on tullut äitiinsä.

Perjantai-meininki

Yö meni välillä aika vilkkaissa merkeissä. Kuje halusi aika monta kertaa ulos ja vilkastuneet pennut seikkailivat pesässä ja niitä sai herätä pelastamaan Kuiskiksen selän takaa tai muista jännistä paikoista.

Järkäle
(Kuvassa: Järkäle)

Yhdessä vaiheessa kiljuin Kujetta nousemaan kun selvästi yksi lapsi liiskaantuu sen alle. Kuje nousi ja pennun pää oli ihan littana. Heräsin kauhuissani ja laskin moneen kertaan pennt ja tarkistin, että kaikki ihan varmasti hengittävät, eikä kellään ole liiskapäätä. Karmea uni. Kuje katto mua vähän hölmönä kun taputtelin sen lapset läpi.

Juju
(Kuvassa: Juju)

Itseasiassa Kuje on varovaisempi kuin aluksi ja pennutkin kipittää sen alta vikkelästi pois. Tuskin kukaan ihan oikeasti sinne voisi liiskaantua. Noi alkaa olla jo mutenkin niin vantteria, suorastaan pullukoita.

Jippo
(Kuvassa: Jippo)

Jekku
(Kuvassa: Jekku)

Ääntäkin alkaa löytyä. Enää se ei oo vaan sitä että meinaa jäädä alle, vaan kerrotaan myös, että pitäis saada ruokaa, tai on ihan eksyksissä tai muuten vaan kiukuttaa.

Jäärä
(Kuvassa: Jäärä)

Jätin viimeiseksi kuvaksi tän Jäärän söpöstelyotoksen. Jotenkin se näyttää niin onnelliselta pikkuiselta.

Jos tulevia pentujen omistajia lukee blogia, niin saatte nää kaikki kuvat sit aikanaan Kipalta, samoin Aliisalle lähtee kopiot.