Torstaina päästiin pitkästä aikaa Tonin treeneihin, ja oli taas niin ihanaa. Mä niin tykkään noista sen koulutteluista kun aina oppii uutta. Lisäksi kun kouluttaja ohjaa itse medi-koiraa niin sillä on silmää tietyllä tavalla juuri niille jutuille mitä medin kanssa pitää ottaa huomioon. Ja kun ollaan pitemmän aikaa oltu samalla kouluttajalla niin osaa tietty puuttua niihin juttuihin jotka meillä ennenkin on menny pieleen. Musta oon Tonin koulutuksessa kehittyny ehkä eniten ohjaajana, eikä siis ihan suotta noustu sen jälkeen Aman kanssa kolmosiin (ja Kujeen).
Tehtiin kaksi rata pätkää. Ensimmäisellä harjoituksella kokeiltiin vekkaamista yhdistettynä jaakotukseen. Sillä sai Amalle selkeästi paremman kaaren aikaan kuin alkuperäisellä hiuskautuksella. Me muuten onnistuttiin kerrankin tekeen koko ratapätkä ekalla kerralla. Viimeisen esteen kohdalla kielto, mutta tällä kertaa en lopettanut samantien kun tuli joku virheellinen kohta radalla. Kokeiltiin myös mitä eroja on valssilla ennen takaakiertoa verrattuna persjättöön samassa paikassa. Mun mielestä valssi tuntui paljon varmemmalta, mutta kuulemma persjättö oli paremman näköinen. Mulle jäi ekalta pätkältä uskomattoman positiivinen mieli. Kyllä vielä opin ohjaamaan.
Toinen pätkä oli hankalampi, sillä siihen tehty ohjauskuvio ei millään meinannut asettua kohdalleen. Amanda irtos taas mielettömän hyvin putkeen. Ja mä ehdin rynnistelemään eteenpäin, vaikka mun ei kuulemma tartte aina olla rynnimässä, vaan pitää opetella miettimään tilannenopeutta. Kaikkineen näillä eväin on kiva lähteä ens viikolla iltakisoihin, sikäli Ama ei aloita juoksua.
Kuje jatkaa taukoiluaan ja palatessaan kentälle se treenaa V:n kanssa. Kun Ama ei nyt mammalomaile, niin sovittiin, että Kuje siirtyy V:n ohjattavaksi ja keskityn itse Amaan. Agirodussa ohjaan Kujetta, mutta muuten se kisailee ja treenailee V:n kanssa. Jospa tämäkin auttaisi siihen kisamotivaatioon kun ei tartte koiran pähkäillä erilaisten ohjaajien välillä.
Eilen olin itse kouluttamassa ja hauskaa puuhaa sekin. Mulla on niin kivat ryhmät. Ensin oltiin länderien alkeiskurssin kanssa kentällä. On niin hauskaa kun kaikki koirat on läntsyjä. Niin samanlaisia ja silti aivan erilaisia. Seuran koulutusryhmästä oli paikalla nyt osa niistä jotka viimeksi eivät päässeet, joten kaikki koirakot on nyt nähny ja pääsen suunnittelemaan treenejä niin, että voidaan vaihdella eri koirien ongelmien kanssa ja tehdä kaikille sopiviksi.
Ja nyt tärkein tieto, mulla alkoi loma! Jee! Viikko ilman että tarttee mennä töihin. :D
lauantaina, toukokuuta 29, 2010
keskiviikkona, toukokuuta 26, 2010
Pila 1vee
Onnea Kujeen ja Totin lapsosille, joille tänään tuli täyteen ensimmäinen vuosi! Jekulle, Jipolle, Jermulle, Tikkikselle ja Pilalle onnea!
tiistaina, toukokuuta 25, 2010
Pilan treenit: Putken ohituksia
Tänään harjoiteltiin putken ohituksia kahdella erilaisella ratapätkällä.
(Huom. kuvan mittasuhteet sun muut on ihan mitä sattuu)
Pilan ongelma ekassa harjoituksessa oli löytää pimeä putkensuu. Eipä niitä ole harjoiteltu joten tosi vaikeetahan se oli, kun ohjaajakin on toivottaman myöhässä. Takaakiertoon se meni nätisti (vaikka olin siinäkin myöhässä). Kotiläksyksi saatiin pimeiden putkensuiden treenausta.
Toisella pätkällä otettiin rengas erikseen, koska se ei vielä oo hallussa. Sitäkin voisi harjoitella lisää. Mulla oli suuria vaikeuksia olla ohjaamassa putken jälkeisiä hyppyjä. Vasta nyt tuli mieleen, että vein Pilaa varmaan kuin Amaa ja vain oletin sen osaavan. Ama vetää tuollaisissa paikoissa pitkiä kaarroksia ja mähän olin tosi kaukana hypyistä muka ohjaamassa, mutta siis todellisuudessa en ohjannut vaan ajattelin, sen osaavan lukea ajatuksia. Kun menin oikeasti ohjaamaan niin Pila meni tosi nätisti.
Kotiläksyksi tuli pimeiden putkien lisäksi hallintaa, fiksua leikkimistä (nopea leikki, palkka piiloon ja rauhoitus), sylkkäreitä, lähdössä pysymistä, takaakiertoja lelupalkalla. Olikohan vielä muuta... Meillä on pikkaisen tekemistä tuossa lähtö, palkka, hallinta -akselilla. Ländereiden ei kuulemma tarttis pomppia holtittomasti ja kiskoa hihasta. Pimeiden putkensuiden treenaus ja takaakierrot lelupalkalla pitää harjoitella kentällä, koska tarvitsen niiden harjoitteluun esteet, mutta muita voidaan treenata vaikka joka päivä lenkeillä. Ens viikolla mulla on loma, joten silloin on hyvin aikaa.
(Huom. kuvan mittasuhteet sun muut on ihan mitä sattuu)
Pilan ongelma ekassa harjoituksessa oli löytää pimeä putkensuu. Eipä niitä ole harjoiteltu joten tosi vaikeetahan se oli, kun ohjaajakin on toivottaman myöhässä. Takaakiertoon se meni nätisti (vaikka olin siinäkin myöhässä). Kotiläksyksi saatiin pimeiden putkensuiden treenausta.
Toisella pätkällä otettiin rengas erikseen, koska se ei vielä oo hallussa. Sitäkin voisi harjoitella lisää. Mulla oli suuria vaikeuksia olla ohjaamassa putken jälkeisiä hyppyjä. Vasta nyt tuli mieleen, että vein Pilaa varmaan kuin Amaa ja vain oletin sen osaavan. Ama vetää tuollaisissa paikoissa pitkiä kaarroksia ja mähän olin tosi kaukana hypyistä muka ohjaamassa, mutta siis todellisuudessa en ohjannut vaan ajattelin, sen osaavan lukea ajatuksia. Kun menin oikeasti ohjaamaan niin Pila meni tosi nätisti.
Kotiläksyksi tuli pimeiden putkien lisäksi hallintaa, fiksua leikkimistä (nopea leikki, palkka piiloon ja rauhoitus), sylkkäreitä, lähdössä pysymistä, takaakiertoja lelupalkalla. Olikohan vielä muuta... Meillä on pikkaisen tekemistä tuossa lähtö, palkka, hallinta -akselilla. Ländereiden ei kuulemma tarttis pomppia holtittomasti ja kiskoa hihasta. Pimeiden putkensuiden treenaus ja takaakierrot lelupalkalla pitää harjoitella kentällä, koska tarvitsen niiden harjoitteluun esteet, mutta muita voidaan treenata vaikka joka päivä lenkeillä. Ens viikolla mulla on loma, joten silloin on hyvin aikaa.
maanantaina, toukokuuta 24, 2010
Läntsyjen höntsäilyjä
Eilen oli meillä Hervannassa länderien agipäivä. Mukaan oli ilmoittautunut yhdeksän koiraa. Lisäksi oli matkassa omat, mutta ne ei juuri saaneet nautiskella kun koulutin ja kaikki aika meni siihen. Toisaalta niille tekee hyvää ihan vaan hengaillakin välillä kentällä ja harjoitella odottamista. Pääsivät sentään lämmittelylenkille. Vaikka päivä vaikutti sateiselta, niin onneksi alkoi ripsimään oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun lähdettiin pois kentältä.
Olipa tosi hauska. Musta on aina mukava nähdä oman rotuisia ja onhan se kouluttaminenkin kivaa. Toivottavasti jäi koulutettavillekin hyvä fiilis, ja ainakin muutama tyytyväinen kommentti tuli, että ainakin osa taisi nauttia. Näyttäisi myös siltä, että saan järjestettyä kesäksi oman länderien alkeiskoulutuksen, koska mukaan ilmoittautui tarpeeksi koirakkoja. Vähän puheltiin, että voisi uusia tälläisen koulutuspäiväkin myöhemmin kesällä. Mulla vaan täyttyy viikonloppukalenteri hirveää vauhtia, niin pitää sumplia.
Länderitreenien jälkeen vedin vielä omalle koulutusryhmälle extratreenin kun meiltä jäi tokokisojen vuoksi yksi treenikerta välistä. Siinä olikin sitten viisi tuntia koulutusta yhdelle päivälle. Mitenköhän huippukouluttajat jaksaa koko päivän? Aika rankkaa tuollainenkin rupeama oli. Tosin se oli myös hauskaa ja antoisaa ja mulla jäi ittelle tosi hyvä mieli. Lähti raksutteleen uudet treenisuunnitelmat mielessä. Katotaan mitä kaikkea niistä kesän mittaa saadaan aikaiseksi.
Sitten muita juttuja, Amsipamsi on ilmoitettu oman seuran iltakisoihin. Juoksuja ei näy, mutta pentusuunnitelmat eteni päätökseen. Ama jatkaa eloaan neitinä. Ehkäpä tällekin juoksun lykkäämiselle oli siis syynsä. Tietyllä tavalla Aman kanssa on ollut onnea matkassa ja nyt se onni näyttäytyi siinä, että tuli lisäinfoa niin, että tietää ettei Amsia kannata äidiksi haikailla. Sinänsä sääli, koska yhdistelmä ois ollu vähän erilainen, mutta tätä tää elo on.
Olipa tosi hauska. Musta on aina mukava nähdä oman rotuisia ja onhan se kouluttaminenkin kivaa. Toivottavasti jäi koulutettavillekin hyvä fiilis, ja ainakin muutama tyytyväinen kommentti tuli, että ainakin osa taisi nauttia. Näyttäisi myös siltä, että saan järjestettyä kesäksi oman länderien alkeiskoulutuksen, koska mukaan ilmoittautui tarpeeksi koirakkoja. Vähän puheltiin, että voisi uusia tälläisen koulutuspäiväkin myöhemmin kesällä. Mulla vaan täyttyy viikonloppukalenteri hirveää vauhtia, niin pitää sumplia.
Länderitreenien jälkeen vedin vielä omalle koulutusryhmälle extratreenin kun meiltä jäi tokokisojen vuoksi yksi treenikerta välistä. Siinä olikin sitten viisi tuntia koulutusta yhdelle päivälle. Mitenköhän huippukouluttajat jaksaa koko päivän? Aika rankkaa tuollainenkin rupeama oli. Tosin se oli myös hauskaa ja antoisaa ja mulla jäi ittelle tosi hyvä mieli. Lähti raksutteleen uudet treenisuunnitelmat mielessä. Katotaan mitä kaikkea niistä kesän mittaa saadaan aikaiseksi.
Sitten muita juttuja, Amsipamsi on ilmoitettu oman seuran iltakisoihin. Juoksuja ei näy, mutta pentusuunnitelmat eteni päätökseen. Ama jatkaa eloaan neitinä. Ehkäpä tällekin juoksun lykkäämiselle oli siis syynsä. Tietyllä tavalla Aman kanssa on ollut onnea matkassa ja nyt se onni näyttäytyi siinä, että tuli lisäinfoa niin, että tietää ettei Amsia kannata äidiksi haikailla. Sinänsä sääli, koska yhdistelmä ois ollu vähän erilainen, mutta tätä tää elo on.
perjantaina, toukokuuta 21, 2010
Piupau harjoitteli
Eilen töiden jälkeen Pila pääsi ottamaan muutaman toiston verkkokepeillä. Sillä ei vielä ole hajuakaan ekasta välistä, mutta pujottelee rytmikkäästi. Se pääsi myös hiukkasen karkaamaan puomille. Ihan ku oltais saatu kotiläksyksi treenata karkailemattomuutta eikä karkailua... Puomilla pysähtyi kivasti kontaktille. Ei ihan oikeaan kohtaan, mutta selkeästi sillä on mielessä tuo että pysähdytään. Olen erittäin tyytyväinen tähän huomioon. Korjasin paikan oikeaksi ja palkkasin pallolla.
Tänään käytiin SDP:llä. Oikein hyvänmielen treenit. Pila oli innokas, mutta malttoi pysähtyä kuuntelemaankin. Harjoiteltiin takana leikkaamista ja persjätöstäkin onnistuin palkkaamaan kertaalleen. Pila irtoilee yllättävän kivasti hypyille. Se vaan hyppää aikas loiskauttamalla, ponnistuspaikka on lähellä hyppyä ja laskeutuminen osuu todella kauas. Ei mitään pieniä sieviä käännöksiä. Varmaan voisi tohon kehittää jotain. Ens viikolla kaiketi on luvassa hyppytekniikkaa niin katotaan jos sieltä tarttuis jotain ideaa.
Takana leikkaamiset lähti sujumaan heti kun ohjasin sen ite oikein. Ensin koiranpuoleinen käsi osoittamassa hyppyä niin kauan kunnes koira lukitsee sen ja vasta sitten vastainen mukaan. Harjoiteltiin tiukempaa käännöstä jaakotuksellakin. Mulla oli alussa ajoitus aikas pielessä, mutta saatiin viilattua se kohdalleen ja Pila meni tosi kivasti. Mulla oli tässä sama ongelma kun joskus Aman kanssa, en meinannut millään ensin kertoa edessä olevaa hyppyä vaan käännyin liian aikaisin, jolloin koira oli ihan pihalla ja loiskas jonnekin kilsan päähän kun lopulta luki jonkun epämääräisen huitasun. Pilassa on jotenkin tosi paljon kaikkii Amamaisia juttuja.
Piupiu on ihanan motivoitunut ja innokas. Vähän se taas pääsi varastelemaan esteille kun en keskittynyt siihen vaan juttelin, mutta en osaa olla tuosta niin huolissani. Se kuitenkin pysyi hypyn takana hyvin paikoillaan ja tällä kertaa muistin käydä välillä jopa palkkailemassa. Palkkaisin Pilaa sekä lelulla, että namilla, ja välillä lelu tuli myös kouluttajalta. Kaikki toimi hyvin. Olen jotenkin ihan epäuskoinen kun kaikki menee niin helposti ja hyvin. Ja todellakin kun ohjaa oikein niin Pila menee tosi kiltisti just niinku piti. Ehkä meillä on mahkuja saavuttaa tavoitteet, vaikka ne vähän kovat onkin.
Tänään käytiin SDP:llä. Oikein hyvänmielen treenit. Pila oli innokas, mutta malttoi pysähtyä kuuntelemaankin. Harjoiteltiin takana leikkaamista ja persjätöstäkin onnistuin palkkaamaan kertaalleen. Pila irtoilee yllättävän kivasti hypyille. Se vaan hyppää aikas loiskauttamalla, ponnistuspaikka on lähellä hyppyä ja laskeutuminen osuu todella kauas. Ei mitään pieniä sieviä käännöksiä. Varmaan voisi tohon kehittää jotain. Ens viikolla kaiketi on luvassa hyppytekniikkaa niin katotaan jos sieltä tarttuis jotain ideaa.
Takana leikkaamiset lähti sujumaan heti kun ohjasin sen ite oikein. Ensin koiranpuoleinen käsi osoittamassa hyppyä niin kauan kunnes koira lukitsee sen ja vasta sitten vastainen mukaan. Harjoiteltiin tiukempaa käännöstä jaakotuksellakin. Mulla oli alussa ajoitus aikas pielessä, mutta saatiin viilattua se kohdalleen ja Pila meni tosi kivasti. Mulla oli tässä sama ongelma kun joskus Aman kanssa, en meinannut millään ensin kertoa edessä olevaa hyppyä vaan käännyin liian aikaisin, jolloin koira oli ihan pihalla ja loiskas jonnekin kilsan päähän kun lopulta luki jonkun epämääräisen huitasun. Pilassa on jotenkin tosi paljon kaikkii Amamaisia juttuja.
Piupiu on ihanan motivoitunut ja innokas. Vähän se taas pääsi varastelemaan esteille kun en keskittynyt siihen vaan juttelin, mutta en osaa olla tuosta niin huolissani. Se kuitenkin pysyi hypyn takana hyvin paikoillaan ja tällä kertaa muistin käydä välillä jopa palkkailemassa. Palkkaisin Pilaa sekä lelulla, että namilla, ja välillä lelu tuli myös kouluttajalta. Kaikki toimi hyvin. Olen jotenkin ihan epäuskoinen kun kaikki menee niin helposti ja hyvin. Ja todellakin kun ohjaa oikein niin Pila menee tosi kiltisti just niinku piti. Ehkä meillä on mahkuja saavuttaa tavoitteet, vaikka ne vähän kovat onkin.
keskiviikkona, toukokuuta 19, 2010
Uusi kalenteri, uudet tavoitteet
Nyt kun sekä Ama, että Kuje ovat siirtyneet kolmosluokkaan, pitää agikalenteria katsoa eri tavoin. Enää ei mennäkään vuosittain eteenpäin, vaan aletaan katsoa SM-nollien keruuaikaa. Tämän vuoden nollien keruu loppuu kesäkuun alussa. Koska Kuiskis on tauolla, sille ei niitä enää kerry. Ei sillä silti huono saldo ole, kun kasassa on yksi ja se on yksi enemmän kuin Amsilla. Jos Ama ei aloita juoksuja, ajattelin että voisin piipahtaa sen kanssa oman seuran järjestämissä iltakisoissa. Viimeinen mahdollisuus nokittaa. Vaikka mielummin sais juoksut alkaa. Koska meidän kalenteri kohta kääntää uuden lehden, olisi varmaan syytä kerrata tavoitteet. Tää on taas ties kuinka mones postaus tavoitteista, mutta musta on niin kauhean kiva asettaa niitä itselleni. (Edellisiä postauksia aiheesta: Kujeen tavoitteista, Pilan tavoitteista)
Tämä vuotisiin SM-karkeloihin ei ehditty mukaan, mutta laitetaan tavoitteeksi yrittää päästä ensi vuonna. Ja Pilan kohdalta voisi miettiä kisauran korkkausta, jos perusteet alkaisi ensi kesään mennessä olla kunnossa. Aman kohdalla suunnitelmat on aika auki. Se saa nyt olla varakoirana näissä suunnitelmissa. Tavoite on silläkin saada nollat kasaan, mutta katsotaan nyt ensin tuo pentuprojekti kunnolla päätökseen. Kuje pääsee siis ykköskisakoiraksi, sitä ennen sillä kuitenkin pitää olla motivaatio kohdallaan. Aloitetaan tauolla ja lähdetään sit katsoon virettä. Sen lisäksi haluaisin varmuutta kepeille (pujottelu loppuun asti) sekä kontakteille. Irtoaminen olisi ihan kiva lisä. Tauon jälkeen aloitetaan yksinkertaisilla jutuilla, itsevarmuutta ja paljon palkkaa.
Enemmän painoarvoa voisin laittaa omaan osaamiseen. Josko sitä vihdoin opettelisi ohjaamaan. Ensinnäkin ohjauskuviot on mulla ihan hakusessa. Ne pitäisi opetella selkärankaan, niin että liikkuessani tiedän mitä kumpikin käsi tai jalka on tekemässä. Rintamasuunnan hallinta on toinen osa-alue, jonka haluan saada paremmin hallintaan. Tämän lisäksi haluan todella oppia ajoittamaan paremmin, sillä olen niin kyllästynyt olemaan myöhässä.
Samalla kun opetan Pilalle alkeita, voin hyvin opetella itsekin ohjauskuvioita. Varmaan olisi ihan fiksua jopa laittaa vähän niitä ylös. Eikä se olisi lainkaan huonompaa harjoitella myös isojen kanssa samat kuviot läpi, niin että tietää varmasti niidenkin osaavan. Ensimmäisen kohdan kanssa on siis toimintasuunnitelma valmiina. Kunhan olen saanut ohjauskuviot selkärankaan asti painettua, alan vaatia itseltäni, että hallitsen kokonaisten ratojen ohjaamisen. Ei yksittäisiä sarjoja, vaan pitkiä ratoja kokoajan ohjaten. Kuolleet kädet pannaan. ;)
Rintamasuunnan hallintaan ajattelin liittää myös radan lukemisentaidon. Siinä on mulla selvästi puutteita. En oikein osaa katsoa ansapaikkoja, enkä kovinkaan paljon ole ajatellut miten esteiden kulmat vaikuttavat linjoihin. Nyt pitää opetella katsomaan ratoja enemmän linjoina ja samalla ehkä opin käyttämään rintamasuuntaa paremmin hyväkseni. Olisi mukava katsoa vaihteen vuoksi sellaista videoptkää, jossa en joka välissä ole koirien tiellä ja niiden kulku ei olisi täynnä jyrkkiä mutkia sinnetänne.
Kolmas kohta, ajoittaminen, on kaikkein vaikein. En oikein vielä tarkalleen tiedä miksi olen niin pahasti myöhässä. Yksi syy ainakin on varmistelu. On opeteltava luottamaan koiriin. Ja myös itseeni. Meillä on tulossa seuraan syksyllä joku mentaalivalmennuksenkurssi, sinne on varmasti syytä suunnata. Hermot, hermot, ne pettää ihan liian helposti. Tähän kohtaan voisi varmaan laittaa myös päivitetyn virtuaalikoiran. Virtuaalikoira on siis se mitä rataantutustumisessa mietit ohjaavasi. Mun otukseni on joku kolmijalkainen ajatustenlukija, joka kiitää silti salamana ja irtoilee milloin minnekin. Olisi varmaan fiksumpaa ohjata virtuaali-Amaa tai virtuaali-Kujetta riippuen kumpaa satun kulloinkin ohjaajaan. Jos tiedän minne ne kulloinkin ehtivät ja myös sen mitä kulloisellakin liikkeelläni tekevät, tiedän paremmin missä minun pitäisi olla ja minne pitäisi seuraavaksi ehtiä. Ja ois varmaan syytä erottaa noi kaksi ja Pila kolmantena toisistaan.
Ennen kaikkea tulkoon tulevasta keruukaudesta hauska ja antoisa. :)
Tämä vuotisiin SM-karkeloihin ei ehditty mukaan, mutta laitetaan tavoitteeksi yrittää päästä ensi vuonna. Ja Pilan kohdalta voisi miettiä kisauran korkkausta, jos perusteet alkaisi ensi kesään mennessä olla kunnossa. Aman kohdalla suunnitelmat on aika auki. Se saa nyt olla varakoirana näissä suunnitelmissa. Tavoite on silläkin saada nollat kasaan, mutta katsotaan nyt ensin tuo pentuprojekti kunnolla päätökseen. Kuje pääsee siis ykköskisakoiraksi, sitä ennen sillä kuitenkin pitää olla motivaatio kohdallaan. Aloitetaan tauolla ja lähdetään sit katsoon virettä. Sen lisäksi haluaisin varmuutta kepeille (pujottelu loppuun asti) sekä kontakteille. Irtoaminen olisi ihan kiva lisä. Tauon jälkeen aloitetaan yksinkertaisilla jutuilla, itsevarmuutta ja paljon palkkaa.
Enemmän painoarvoa voisin laittaa omaan osaamiseen. Josko sitä vihdoin opettelisi ohjaamaan. Ensinnäkin ohjauskuviot on mulla ihan hakusessa. Ne pitäisi opetella selkärankaan, niin että liikkuessani tiedän mitä kumpikin käsi tai jalka on tekemässä. Rintamasuunnan hallinta on toinen osa-alue, jonka haluan saada paremmin hallintaan. Tämän lisäksi haluan todella oppia ajoittamaan paremmin, sillä olen niin kyllästynyt olemaan myöhässä.
Samalla kun opetan Pilalle alkeita, voin hyvin opetella itsekin ohjauskuvioita. Varmaan olisi ihan fiksua jopa laittaa vähän niitä ylös. Eikä se olisi lainkaan huonompaa harjoitella myös isojen kanssa samat kuviot läpi, niin että tietää varmasti niidenkin osaavan. Ensimmäisen kohdan kanssa on siis toimintasuunnitelma valmiina. Kunhan olen saanut ohjauskuviot selkärankaan asti painettua, alan vaatia itseltäni, että hallitsen kokonaisten ratojen ohjaamisen. Ei yksittäisiä sarjoja, vaan pitkiä ratoja kokoajan ohjaten. Kuolleet kädet pannaan. ;)
Rintamasuunnan hallintaan ajattelin liittää myös radan lukemisentaidon. Siinä on mulla selvästi puutteita. En oikein osaa katsoa ansapaikkoja, enkä kovinkaan paljon ole ajatellut miten esteiden kulmat vaikuttavat linjoihin. Nyt pitää opetella katsomaan ratoja enemmän linjoina ja samalla ehkä opin käyttämään rintamasuuntaa paremmin hyväkseni. Olisi mukava katsoa vaihteen vuoksi sellaista videoptkää, jossa en joka välissä ole koirien tiellä ja niiden kulku ei olisi täynnä jyrkkiä mutkia sinnetänne.
Kolmas kohta, ajoittaminen, on kaikkein vaikein. En oikein vielä tarkalleen tiedä miksi olen niin pahasti myöhässä. Yksi syy ainakin on varmistelu. On opeteltava luottamaan koiriin. Ja myös itseeni. Meillä on tulossa seuraan syksyllä joku mentaalivalmennuksenkurssi, sinne on varmasti syytä suunnata. Hermot, hermot, ne pettää ihan liian helposti. Tähän kohtaan voisi varmaan laittaa myös päivitetyn virtuaalikoiran. Virtuaalikoira on siis se mitä rataantutustumisessa mietit ohjaavasi. Mun otukseni on joku kolmijalkainen ajatustenlukija, joka kiitää silti salamana ja irtoilee milloin minnekin. Olisi varmaan fiksumpaa ohjata virtuaali-Amaa tai virtuaali-Kujetta riippuen kumpaa satun kulloinkin ohjaajaan. Jos tiedän minne ne kulloinkin ehtivät ja myös sen mitä kulloisellakin liikkeelläni tekevät, tiedän paremmin missä minun pitäisi olla ja minne pitäisi seuraavaksi ehtiä. Ja ois varmaan syytä erottaa noi kaksi ja Pila kolmantena toisistaan.
Ennen kaikkea tulkoon tulevasta keruukaudesta hauska ja antoisa. :)
tiistaina, toukokuuta 18, 2010
Puruharjoitukset
Tänään vähän taannuttiin mun pureskelussa. Laitettiin keppeihin verkot. Ne oli muuten tosi helpot pujottaa. Kaikki länderit kiinni tolppaan ja siitä sit yksitellen pujotteleen. Palkkana toimi pallo. Kuje pääsi ekana ja sillä oli hyvä vire. Amalla yksi toisto, haki hyvin ite oikeaan väliin, vauhti ja itsenäisyys oli se mitä haettiin, mutta vauhti ei vielä ollut kummoinen. Palkkautui hienosti pallolla. Pila vapautui viimeisenä ja säntäsi ekana hyppimään mua päin ja pureskelemaan käsiä. Auts! Pikkaisen liikaa riekkuenergiaa. Meni melkoinen tovi ennenkuin pentu rauhoittui. Muutamat hyvät toistot saatiin kepeillä.
Vielä saa muutaman toiston ottaa koko verkoilla ennenkuin miettii ekan kaaren poistoa. Pila ei vielä ole ihan tajunnut keppien ideaa, vaikka viimeisessä pujottelussa oli jo hyvä rytmi. Sisäänmeno on sille ihan mysteeri vielä. Kerran se kiersi koko kepit kun huiskautin kädellä. Varmaan liitti sen puunkiertoon.
Otettiin pientä ratapätkääkin. Kuje oli aluksi innoissaan, mutta tiukan käännöksen jälkeen sen vire laski. Käännös meni hyvin, mutta sen jälkeinen elämä sitten lössähti. Ollaan venytelty, että jumeista ei pitäisi olla kyse. Ehkä sitä ei vaan ole palkattu fiksusti käännösten jälkeen. Otin sitten pelkkiä käännöksiä palkalla ja Kuiskis muuttui iloisemmaksi. Jätettiin sen osalta siihen. Mielenkiintoinen huomio kaikkineen. Pitää ottaa huomioon tulevia treenejä suunnitellessa.
Piupau otti samaa pätkää, mutta pari hyppyä kerralla. Rimat oli 30:ssä. Vähän mietin kuvia kattellessa pitäiskö pikkuhiljaa nostaa 35:n. Ens viikolla ois tiedossa hyppytreeni, että vois konsultoida valmentajan kans. Alussa Pila malttoi pysyä paikoillaan, mutta kun se vähän väsyi niin alkoi hiippailu. Pitää muistaa käydä välillä palkkaamassa paikoillaan pysymisestäkin.
Mulla ittellä oli kädet ja vartalo ihan hukassa. Nykyisin sentään tiedostan sen, kun vaan vielä osais muuttaa ohjaukseen nää oivallukset. Suurimman osan virheistä tajusin vasta jäähdyttelylenkillä käydessäni treeniä päässäni läpi. Osan havaitsin jopa ihan ihmeteltyäni miksi koira menikin ihan väärältä puolelta, niin että pääsin tekemään oikeamman liikkeen kentällä. Ja sitten on tietysti kaikki ne mitä en edes tajunnut. Ei ole helppoa. Enkä vieläkään tiedä millä saisin itseni ajoittamaan paremmin. Siinäpä sitä onkin pohdittavaa kesäksi.
Vielä saa muutaman toiston ottaa koko verkoilla ennenkuin miettii ekan kaaren poistoa. Pila ei vielä ole ihan tajunnut keppien ideaa, vaikka viimeisessä pujottelussa oli jo hyvä rytmi. Sisäänmeno on sille ihan mysteeri vielä. Kerran se kiersi koko kepit kun huiskautin kädellä. Varmaan liitti sen puunkiertoon.
Otettiin pientä ratapätkääkin. Kuje oli aluksi innoissaan, mutta tiukan käännöksen jälkeen sen vire laski. Käännös meni hyvin, mutta sen jälkeinen elämä sitten lössähti. Ollaan venytelty, että jumeista ei pitäisi olla kyse. Ehkä sitä ei vaan ole palkattu fiksusti käännösten jälkeen. Otin sitten pelkkiä käännöksiä palkalla ja Kuiskis muuttui iloisemmaksi. Jätettiin sen osalta siihen. Mielenkiintoinen huomio kaikkineen. Pitää ottaa huomioon tulevia treenejä suunnitellessa.
Piupau otti samaa pätkää, mutta pari hyppyä kerralla. Rimat oli 30:ssä. Vähän mietin kuvia kattellessa pitäiskö pikkuhiljaa nostaa 35:n. Ens viikolla ois tiedossa hyppytreeni, että vois konsultoida valmentajan kans. Alussa Pila malttoi pysyä paikoillaan, mutta kun se vähän väsyi niin alkoi hiippailu. Pitää muistaa käydä välillä palkkaamassa paikoillaan pysymisestäkin.
Mulla ittellä oli kädet ja vartalo ihan hukassa. Nykyisin sentään tiedostan sen, kun vaan vielä osais muuttaa ohjaukseen nää oivallukset. Suurimman osan virheistä tajusin vasta jäähdyttelylenkillä käydessäni treeniä päässäni läpi. Osan havaitsin jopa ihan ihmeteltyäni miksi koira menikin ihan väärältä puolelta, niin että pääsin tekemään oikeamman liikkeen kentällä. Ja sitten on tietysti kaikki ne mitä en edes tajunnut. Ei ole helppoa. Enkä vieläkään tiedä millä saisin itseni ajoittamaan paremmin. Siinäpä sitä onkin pohdittavaa kesäksi.
sunnuntaina, toukokuuta 16, 2010
Talkoopuuhailuja
Viikonloppu on mennyt kisojen merkeissä, mutta tällä kertaa vain talkoillen. Lauantaina oli omassa talkoovuorossa ja sunnuntaina sitten menin kuvaamaan omien koulutettavien radat. Ja pakkohan se oli vähän kanniskella esteitä ja tarkastella rokotuksia sun muuta. Ei vaan osaa olla toimettomana.
Auringonpaistetta piisasi molempina päivinä. Lauantaina onneksi mukana oli viisas Maiju, jolla oli pelastavaa aurinkovoidetta. Aurinkovoiteen tehokin tuli testattua, kun selkään oli vahingossa jäänyt voideton läntti. Ihanan kirkkaanpunainen. Tänään sitten ajattelin, että en voi palaa, mutta niin vain tarttui pohkeisiin punaista väriä, vaikka lähdin kolmosten aikaan jo kotiin ja aamulla oli muutama pilvikin taivaalla. En sentään pahasti palannut.
Näin ratatyöntekijän näkökulmasta taas arvosti ihan eri juttuja radalla kuin yleensä. Hitaat koirat oli ihania putkissa kun niiden jäljiltä ei tarvinnu korjailla. Hyllyt oli ihan parhaita kun ei tartte aikaa hermoilla, tai sitä sattuuko ehtimään korjata kahteen kertaan mentävän aidan riman. Ja tuomareiden huumorintaju on ihan korvaamatonta. Meillä oli onneksi ihan parhaat tuomarit (Virkkala&Sivonen), niin viihtyi tosi hyvin töissä ja tänään muuten vaan paikalla puuhailemassa.
Meidän seuralla talkoovelvoitetta on suhteellisen paljon, mutta en laita sitä pahakseni, sillä tälläkin kertaa tuli taas opittua uusia asioita. Seura ei pyörisi ilman kisojen tuloja, kisat ei pyörisi ilman talkoita ja pienessä seurassa on jokainen työntekijä tarpeellinen. Onneksi puuha on hauskaa, vaikka aika poikki eilen olin koko päivän ulkonaolon jälkeen.
Piupau-pikkainen oli haistelemassa kisafiiliksiä ja sain otettua sillä lämppäripuomilla muutaman hyvän kontaktille pysähtymisen. Palkkana naksu ja palanut makkara. Oli kuuma ja koira poikki, niin pysähtyminen sujui ongelmitta.
Auringonpaistetta piisasi molempina päivinä. Lauantaina onneksi mukana oli viisas Maiju, jolla oli pelastavaa aurinkovoidetta. Aurinkovoiteen tehokin tuli testattua, kun selkään oli vahingossa jäänyt voideton läntti. Ihanan kirkkaanpunainen. Tänään sitten ajattelin, että en voi palaa, mutta niin vain tarttui pohkeisiin punaista väriä, vaikka lähdin kolmosten aikaan jo kotiin ja aamulla oli muutama pilvikin taivaalla. En sentään pahasti palannut.
Näin ratatyöntekijän näkökulmasta taas arvosti ihan eri juttuja radalla kuin yleensä. Hitaat koirat oli ihania putkissa kun niiden jäljiltä ei tarvinnu korjailla. Hyllyt oli ihan parhaita kun ei tartte aikaa hermoilla, tai sitä sattuuko ehtimään korjata kahteen kertaan mentävän aidan riman. Ja tuomareiden huumorintaju on ihan korvaamatonta. Meillä oli onneksi ihan parhaat tuomarit (Virkkala&Sivonen), niin viihtyi tosi hyvin töissä ja tänään muuten vaan paikalla puuhailemassa.
Meidän seuralla talkoovelvoitetta on suhteellisen paljon, mutta en laita sitä pahakseni, sillä tälläkin kertaa tuli taas opittua uusia asioita. Seura ei pyörisi ilman kisojen tuloja, kisat ei pyörisi ilman talkoita ja pienessä seurassa on jokainen työntekijä tarpeellinen. Onneksi puuha on hauskaa, vaikka aika poikki eilen olin koko päivän ulkonaolon jälkeen.
Piupau-pikkainen oli haistelemassa kisafiiliksiä ja sain otettua sillä lämppäripuomilla muutaman hyvän kontaktille pysähtymisen. Palkkana naksu ja palanut makkara. Oli kuuma ja koira poikki, niin pysähtyminen sujui ongelmitta.
perjantaina, toukokuuta 14, 2010
Verkot
Tämän päivän shoppailujen tulos, tai no irtokepit on vanhat.
Aitaverkonpalasia ja pakoputkenkiristimiä (muistaakseni ne oli jotain ton nimisiä)
Asennetta
Ihme!!
Ja sitten se kenen vuoksi verkot tehtiin
Aitaverkonpalasia ja pakoputkenkiristimiä (muistaakseni ne oli jotain ton nimisiä)
Asennetta
Ihme!!
Ja sitten se kenen vuoksi verkot tehtiin
torstaina, toukokuuta 13, 2010
Asenneongelma ja tavoitteiden asettelua
Koska Kujeen jalkaan loppujen lopuksi tuli A-episodista vain pieni naarmu, päätettiin lähteä tänään kisaamaan ATT:n järjestämiin kisoihin. Jalassa näkyy vielä pieni rupi, mutta menoa se ei sunnuntaiaamun jälkeen ole haitannut. Niinpä huonoista kisoista on turha syyttää sitä. Meillä on Kujeen kanssa pahemmanlainen asenneongelma. Kuje on vielä lähdössä innoissaan, mutta sen jälkeen sen fiilis lopahtaa ja se vaan mennä humputtaa kuin sunnuntaikävelyllä. Tässä vaiheessa voi katseen kääntää peiliin ja voi miettiä mitä oikein onkaan tapahtunut. Ennen pentuja kisoissa oli koira joka ei meinannut käsissä pysyä ja nyt, niin nyt on oikein kiltti vauhditon otus.
Siispä Kujeen tavoitteeksi laitetaan vauhti, into ja sähäkkyys. Jos se on siellä on aikaisemmin ollut, niin on se mahdollista kaivaa esiin. Meillä on ollut liian paljon hallintaa ja vaikeita treenejä. Aloitetaan tekemällä helpompia, lyhyitä pätkiä runsaalla leikkipalkalla ja katsotaan johtaako se mihinkään. Toisaalta voisi elätellä toivoa, että innon puute johtuisi myös siitä, että juoksut olisi tulossa ja ehkä silloin myös Amalla. Nyt peukut pystyyn, että ainakin Amanda aloittaisi juoksut vaikkei Kuje aloittaiskaan.
Kisojen tulokset Kuje 3xHYL, Ama HYL ja kielto+melkein 10 sekuntia yliaikaa. Nyt sit pidetään kunnolla taukoa kisoista ja katsotaan joskus juoksujen (jahka ne alkais) jälkeen uudelleen. Jos saisin Kujeesta kipinän irti agirotuun mennessä.
(On se silti ihan sikamakee, vaikka meneekin hiljaa. Se vaan on niin Kuje <3 )
Ps. Onnittelut velipojalle Vipulle, josta tuli tänään AVA! sekä toiselle velipojalle Veikolle, jonka näin tehneen nollan ykkösluokan kisassa viime viikolla :) Ootte te hyviä!
Siispä Kujeen tavoitteeksi laitetaan vauhti, into ja sähäkkyys. Jos se on siellä on aikaisemmin ollut, niin on se mahdollista kaivaa esiin. Meillä on ollut liian paljon hallintaa ja vaikeita treenejä. Aloitetaan tekemällä helpompia, lyhyitä pätkiä runsaalla leikkipalkalla ja katsotaan johtaako se mihinkään. Toisaalta voisi elätellä toivoa, että innon puute johtuisi myös siitä, että juoksut olisi tulossa ja ehkä silloin myös Amalla. Nyt peukut pystyyn, että ainakin Amanda aloittaisi juoksut vaikkei Kuje aloittaiskaan.
Kisojen tulokset Kuje 3xHYL, Ama HYL ja kielto+melkein 10 sekuntia yliaikaa. Nyt sit pidetään kunnolla taukoa kisoista ja katsotaan joskus juoksujen (jahka ne alkais) jälkeen uudelleen. Jos saisin Kujeesta kipinän irti agirotuun mennessä.
(On se silti ihan sikamakee, vaikka meneekin hiljaa. Se vaan on niin Kuje <3 )
Ps. Onnittelut velipojalle Vipulle, josta tuli tänään AVA! sekä toiselle velipojalle Veikolle, jonka näin tehneen nollan ykkösluokan kisassa viime viikolla :) Ootte te hyviä!
Pilan ekat agitreenit
Viime viikon perjantaina Pirpanainen oli mukana SDP:ssa ja vaikka se pääsi siellä palloilemaan, niin ihan varsinainen treeni se ei ollut. Olin tosi iloinen siitä miten reipas se oli. Piupau oli uudessa paikassa heti kuin kotonaan, eikä menoa haitannut eri näköiset hypyt tai putket. Pila pääsi kokeilemaan kontaktikapistustakin. Ei ollut Pirpanaisella mielessä lainkaan pysähtyminen, vaan pääasia tuntui olevan vauhti ja suuret loikat. Paljon on meillä treenattavaa edessä.
Tiistaina oltiin ekaa kertaa seuran treeneissä ja se oli Pilan ensimmäinen virallinen treenikerta. Harjoiteltiin putken ja hypyn kanssa twistiä, pakkovalssia ja pakkovalssi-jaakotusta sekä kahdella hypyllä päällejuoksua. Vaikeeta oli. Pila oli oikein taitava, mutta mulla oli aina joku käsi hukassa. Päällejuoksuakin treenattiin monta kertaa ilman koiraa. Jotenkin mun toinen käsi hyytyy ja tipahtaa. Eikä kroppa käänny. Pitäisi varmaan peilin edessä harjoitella. Olen nimittäin päättänyt, että nyt opettelen ohjaamaan enkä vaan huido.
Pilan mielestä treenaaminen oli hauskaa ja ihan superhauskaa oli varastaa putkeen. Ennenkuin ehdin suutani aukaista oli pentu putkessa. Kotiläksyksi saatiinkin odottaminen ja lähtö vain käskyllä. Ollaanhan me sitä harjoiteltu, mutta häiriötilanteessa se olikin vähän vaikeampaa.
Kummasti putki houkutteli Piupauta. Saattaisko johtua siitä, ettei se alkuun juuri mitään muuta estettä ole kokeillut. Ei se silti mun mielestä mikään putkihullu ole. Ainakaan kun Ireen vertaa, joka imeytyy putkeen vaikka kentän toisesta päästä. Amandalle putki ei alunperin ollut lainkaan mieluinen este, mutta sekin on alkanut irtoamaan sinne hyvin. Joskus jopa liian hyvin kun en osaa aavistaa sen sinne irtoavan. En tiedä mistä putki-innostus koirille on nyt viime aikoina syntynyt, vaan niin kauan kun ei liiallisuuksiin mene, olen ihan tyytyväinen. Kaipa jotain on tehty oikein koska se niistä kivaa on.
Pilasta on tullut treenikoira, joten kai sitä pitäisi tavoitteitakin miettiä. Tällä hetkellä se huippu mitä kohti pyritään on, että Pila nousisi kolmosiin ennen Ireä. Tavoite ehkä on mahdollinen, siitä huolimatta, että Pila ei vielä osaa mitään ja sillä ei ole ikää juurikaan. Se mikä tekee tavoitteesta vaikeamman, lähes mahdottoman on, että en halua tällä kertaa lähteä hosumaan, vaan opettaa pohjat kunnolla ennen kisaamista. Ja tarkoitus olisi säilyttää vauhti. Kujeen kanssa vauhti on kadonnut totaalisesti, Amalla sit ei alunperin ollut, mutta se on nyttemmin lisääntynyt. Saas nähdä kuinka Pilan kanssa käy. Ainakin se on hyvin lupaava.
Matka tavoitteeseen on pitkä, joten väliin pitää tunkea monen monituista pienempää etappia. Tällä hetkellä pohdinnassa on, että kuinka lähtisin opettamaan kepit. Ostin irtokepit ja kokeilin kujaa. Ei oikein tunnu mulle sopivalta opetustavalta. V lupasi viritellä verkot. Kujeen opetin niiden kanssa ja se on mulle ollut itselle parastapa opettaa. Katsotaan nyt. Niin paljon on opeteltavaa, vaan pääasia on, että meillä on Pilan kanssa hauskaa. Siwan sanoin ilon kautta :)
Tiistaina oltiin ekaa kertaa seuran treeneissä ja se oli Pilan ensimmäinen virallinen treenikerta. Harjoiteltiin putken ja hypyn kanssa twistiä, pakkovalssia ja pakkovalssi-jaakotusta sekä kahdella hypyllä päällejuoksua. Vaikeeta oli. Pila oli oikein taitava, mutta mulla oli aina joku käsi hukassa. Päällejuoksuakin treenattiin monta kertaa ilman koiraa. Jotenkin mun toinen käsi hyytyy ja tipahtaa. Eikä kroppa käänny. Pitäisi varmaan peilin edessä harjoitella. Olen nimittäin päättänyt, että nyt opettelen ohjaamaan enkä vaan huido.
Pilan mielestä treenaaminen oli hauskaa ja ihan superhauskaa oli varastaa putkeen. Ennenkuin ehdin suutani aukaista oli pentu putkessa. Kotiläksyksi saatiinkin odottaminen ja lähtö vain käskyllä. Ollaanhan me sitä harjoiteltu, mutta häiriötilanteessa se olikin vähän vaikeampaa.
Kummasti putki houkutteli Piupauta. Saattaisko johtua siitä, ettei se alkuun juuri mitään muuta estettä ole kokeillut. Ei se silti mun mielestä mikään putkihullu ole. Ainakaan kun Ireen vertaa, joka imeytyy putkeen vaikka kentän toisesta päästä. Amandalle putki ei alunperin ollut lainkaan mieluinen este, mutta sekin on alkanut irtoamaan sinne hyvin. Joskus jopa liian hyvin kun en osaa aavistaa sen sinne irtoavan. En tiedä mistä putki-innostus koirille on nyt viime aikoina syntynyt, vaan niin kauan kun ei liiallisuuksiin mene, olen ihan tyytyväinen. Kaipa jotain on tehty oikein koska se niistä kivaa on.
Pilasta on tullut treenikoira, joten kai sitä pitäisi tavoitteitakin miettiä. Tällä hetkellä se huippu mitä kohti pyritään on, että Pila nousisi kolmosiin ennen Ireä. Tavoite ehkä on mahdollinen, siitä huolimatta, että Pila ei vielä osaa mitään ja sillä ei ole ikää juurikaan. Se mikä tekee tavoitteesta vaikeamman, lähes mahdottoman on, että en halua tällä kertaa lähteä hosumaan, vaan opettaa pohjat kunnolla ennen kisaamista. Ja tarkoitus olisi säilyttää vauhti. Kujeen kanssa vauhti on kadonnut totaalisesti, Amalla sit ei alunperin ollut, mutta se on nyttemmin lisääntynyt. Saas nähdä kuinka Pilan kanssa käy. Ainakin se on hyvin lupaava.
Matka tavoitteeseen on pitkä, joten väliin pitää tunkea monen monituista pienempää etappia. Tällä hetkellä pohdinnassa on, että kuinka lähtisin opettamaan kepit. Ostin irtokepit ja kokeilin kujaa. Ei oikein tunnu mulle sopivalta opetustavalta. V lupasi viritellä verkot. Kujeen opetin niiden kanssa ja se on mulle ollut itselle parastapa opettaa. Katsotaan nyt. Niin paljon on opeteltavaa, vaan pääasia on, että meillä on Pilan kanssa hauskaa. Siwan sanoin ilon kautta :)
sunnuntaina, toukokuuta 09, 2010
Hallintaa ja kaaosta
Perjantaina käytiin SDP:llä yksityistunnilla. Eipä ollut huono koulutus kun lauantaina ensimmäisessä startissa tehtiin Amandan kanssa virheetön rata. Se olikin ensimmäinen kolmosluokan rata jonka olen ohjannut ilman virheitä. Valitettavasti tehtiin yliaikaa, mutta henkisesti melkoinen voitto. Voin siis selvitä kolmosen radoistakin virhettömästi :) Kuje teki V:n kanssa myös puhtaan suorituksen, mutta yliaikaa oli ihan järkyttävästi.
(Kuvasi Maiju Degerman)
Seuraava startti oli hyppyrata, jolla ohjasin ensin Kujetta ja sitten Amaa. Tai siis ohjasin Kujetta ja Amandan kanssa ohjaamisesta on ihan turha puhua. Kujeen kanssa käänsin tyhmästi hypyn päällä. Ei, ei... Aman voi kääntää hypyn päällä, mutta ei Kujetta. Rima alas. Lopussa mokasin vielä toiseksi viimeisen hypyn ja päästin Kujeen hyppäämään sen väärästä suunnasta kun lähdin hätiköimään. Aman rata meni hyllyksi jo neljännellä esteellä kun se irtosi väärään putkeen. Sen jälkeen ei voi sanoa minun ohjanneen, mutta hauskaa meillä oli. Mokasin vielä kepitkin, mutta uskomatonta kyllä Amanda kesti korjauksen hyvin.
Tänään oli vähän huono päivä. Kuje loukkasi itsensä ekassa startissa. Sataa ripsutti vähän. Kuje liukastui A:n ylösmenolla ja satutti etutassunsa. :( Se nilkutti hetken aikaa, mutta lähti ravaamaan sen jälkeen. Tassussa on haava, mutta enää se ei arista sitä. Tosi kurja kun Kujeella oli tällä radalla hyvin vauhtiakin. Onneksi jalka näyttää hyvältä, etä selvittiin todennäköisesti melkolailla säikähdyksellä.
(Kuvasi Maiju Degerman)
Amandan kanssa ensimmäisenä radan pujottelu oli ihan syvältä. Karmea. Tuo keppikulma ei sovi Amalle lainkaan. Se pujotteli, mutta vauhti oli kävelyä. Mokasin yhdelle hypylle ohjauksen ja sain Aman menemään ohi ja melkein lähetettyä putkeen. Epämääräisen pelastelun seurauksena sain Aman kuitenkin yli hypystä ja virheettömästi loppuun. Miksi en osaa vaihtaa ohjaustapaa lennosta? En päässyt ennen hyppyä oikeaan kohtaan vaan jäin liian sivuun. Silläkin hypyllä olisin saanut Aman yli, jos en olisi vain työntänyt vaan olisin muuttanut liikkeen ja tehnyt siihen vaikka jaakotuksen tai jotain. Miksi ihmeessä aivoni ovat niin jäässä?
Toisella radalla oli mulle ja Amalle täysin mahdoton keppikulma. Teki mieli jättää koko startti välistä kun näin sen. Lähdettiin kuitenkin koska halusin kokeilla alun, joka onnistuikin hyvin. Kepeille mulle ei ollut mitään eväitä. Ama sinkosi hypyltä keppien puolenvälin läpi. Ajattelin tässä vaiheessa tehneeni hyllyn, mutta saatiin siitä vitonen. Odottelin keppien päässä ja lähetin Aman pujottelemaan. Nyt kepit onnistuivat nopeammin kuin ekalla radalla ja tästä jäi hyvä mieli. Loppurataa en ohjannut vaan annoin Amandan valita itse hypyt. Hyllyhän siitä tuli.
Lauantaista jäi hyvä mieli, mutta sunnuntain latisti Kujeen loukkaantuminen. Kisapaniikkini on yhä aika iso, mutta ei ehkä enää niin mahdoton. Paljon jäi mieleen treenattavia kohtia. Mulle miinusta ohjauksen lopetuksesta kesken radan. Amalle plussia hienoista putkiin irtoamisista ja miinusta C kisan surkeasta pujottelusta. Kujeelle miinusta ekan startin hitaudesta ja plussaa seuraavien starttien nopeudesta. Vielä on opittavaa. Kaikilla meillä.
(Kuvasi Maiju Degerman)
Seuraava startti oli hyppyrata, jolla ohjasin ensin Kujetta ja sitten Amaa. Tai siis ohjasin Kujetta ja Amandan kanssa ohjaamisesta on ihan turha puhua. Kujeen kanssa käänsin tyhmästi hypyn päällä. Ei, ei... Aman voi kääntää hypyn päällä, mutta ei Kujetta. Rima alas. Lopussa mokasin vielä toiseksi viimeisen hypyn ja päästin Kujeen hyppäämään sen väärästä suunnasta kun lähdin hätiköimään. Aman rata meni hyllyksi jo neljännellä esteellä kun se irtosi väärään putkeen. Sen jälkeen ei voi sanoa minun ohjanneen, mutta hauskaa meillä oli. Mokasin vielä kepitkin, mutta uskomatonta kyllä Amanda kesti korjauksen hyvin.
Tänään oli vähän huono päivä. Kuje loukkasi itsensä ekassa startissa. Sataa ripsutti vähän. Kuje liukastui A:n ylösmenolla ja satutti etutassunsa. :( Se nilkutti hetken aikaa, mutta lähti ravaamaan sen jälkeen. Tassussa on haava, mutta enää se ei arista sitä. Tosi kurja kun Kujeella oli tällä radalla hyvin vauhtiakin. Onneksi jalka näyttää hyvältä, etä selvittiin todennäköisesti melkolailla säikähdyksellä.
(Kuvasi Maiju Degerman)
Amandan kanssa ensimmäisenä radan pujottelu oli ihan syvältä. Karmea. Tuo keppikulma ei sovi Amalle lainkaan. Se pujotteli, mutta vauhti oli kävelyä. Mokasin yhdelle hypylle ohjauksen ja sain Aman menemään ohi ja melkein lähetettyä putkeen. Epämääräisen pelastelun seurauksena sain Aman kuitenkin yli hypystä ja virheettömästi loppuun. Miksi en osaa vaihtaa ohjaustapaa lennosta? En päässyt ennen hyppyä oikeaan kohtaan vaan jäin liian sivuun. Silläkin hypyllä olisin saanut Aman yli, jos en olisi vain työntänyt vaan olisin muuttanut liikkeen ja tehnyt siihen vaikka jaakotuksen tai jotain. Miksi ihmeessä aivoni ovat niin jäässä?
Toisella radalla oli mulle ja Amalle täysin mahdoton keppikulma. Teki mieli jättää koko startti välistä kun näin sen. Lähdettiin kuitenkin koska halusin kokeilla alun, joka onnistuikin hyvin. Kepeille mulle ei ollut mitään eväitä. Ama sinkosi hypyltä keppien puolenvälin läpi. Ajattelin tässä vaiheessa tehneeni hyllyn, mutta saatiin siitä vitonen. Odottelin keppien päässä ja lähetin Aman pujottelemaan. Nyt kepit onnistuivat nopeammin kuin ekalla radalla ja tästä jäi hyvä mieli. Loppurataa en ohjannut vaan annoin Amandan valita itse hypyt. Hyllyhän siitä tuli.
Lauantaista jäi hyvä mieli, mutta sunnuntain latisti Kujeen loukkaantuminen. Kisapaniikkini on yhä aika iso, mutta ei ehkä enää niin mahdoton. Paljon jäi mieleen treenattavia kohtia. Mulle miinusta ohjauksen lopetuksesta kesken radan. Amalle plussia hienoista putkiin irtoamisista ja miinusta C kisan surkeasta pujottelusta. Kujeelle miinusta ekan startin hitaudesta ja plussaa seuraavien starttien nopeudesta. Vielä on opittavaa. Kaikilla meillä.
keskiviikkona, toukokuuta 05, 2010
Puuhailuja ja suunnitteluja
Eilen käytiin kentällä kääntymässä. Portin tolppa on käännetty (miesten toimesta, ei mun) ja koirat sai rallatella. Länderit pääsi leikkimään Proon kanssa. No sehän meni tietysti niin, että Pila juoksutti Prota, Kuje teki täsmäiskuja Pilaa kohti aina kun pikkuländerin juoksulinja meni läheltä ja Amanda kävi välillä sanomassa Prolle "räyh!" Mulla oli mukana kamera, mutta en tietenkään tajunnut kuvata. En tietenkään, koska agikentällä aivoni muuttuvat vihreäksi mönjäksi enkä osaa ajatella. Ois saanu niin kivoja kuvia.
Koska olin iltavuorossa käytiin samalla Pilan tulevan kouluttajan kanssa tavoitteet läpi. Mun tavoite on saada Pila kolmosluokkaan ennenkuin V saa Iren sinne :D Niin ja tehdä Pilan kanssa perusteet kunnolla. Tarkoitus ois myös opettaa se hukkaamatta Pilan vauhtia, vaikka mulla onkin paha tapa hidastaa koiria. Saatiin heti kotiläksyksi tässä-käskyn opetus kädestä palkkaamalla ja puiden kierto. Siispä suuntaan tänään kolmen länderin kera metsään. Koutsi lupasi myös puuttua siihen, ettei Pila pääse mua pureskellen suorittaan rataa. Sillä vähän tuppaa kierrokset nouseen agiesteiden luona.
Amandalle me otettiin raivokepit. Ensin otin Iren kanssa pari kertaa pujottelen sen nenän edessä ja sitten vasta Ama pääsi suorittaan. Olipas vauhtia, ja raivoa. Palkkasin sen kepillä. Siis semmoisella oksalla. Ei ois uskonu, mutta se palkkautu sillä aika hyvin. Samalla kepillä millä olin palkannu myös Iren. Saatiin kaksi onnistunutta toistoa ja vissiin neljä semmosta missä Ama ei pujotellu loppuun asti, mutta meni vauhdilla, niistä palkkasin kaksi siitä huolimatta ettei menny loppuun. Ainoo huono puoli oli, että tän jälkeen Ire oli aikas kierroksilla ja sen treenistä ei meinannu tulla mitään. Amalla ei muuta otettu. Kuje ei päässy ollenkaan treenaamaan. Sai vaan juosta. Toki se luikahti putkeen ku päästin ne lopussa juoksenteleen, mutta niin meni Ama ja Pilakin.
Sitten suunnittelin hieman länderiagia Tampereelle. Kenttä ois nyt alustavasti varattu 23.5 pariksi tunniksi ja sinne ois tarkoitus järjestää agilityn esittely- ja höntsäilypäivä. Wilman ja Ronjan omistaja Päivi lähettelee aiheesta sähköpostia ja mä laitan vielä foorumille infon. Sen lisäksi yritän järjestää 4:lle länderi-koirakolle 8 kerran koulutuksen. Aika on perjantaisin 16-17.30 eli ei mikään kauhean ideaali, mutta toi on ainoa mikä mulle itelle sopii ja mä vedän sen joten muita mahdollisuuksia ei oikein oo. Se on noin joka toinen viikko vaan. Hintaa en vielä tiedä, se on kyselyn alla. Nyt jos joku Tampereen seudulla asuva (länderin omistaja) sen tästä bongaa, niin sähköpostitse voi kysellä adeina [a] mbnet.fi lisää. Etusijalla on ne, joilla ei treenipaikkaa ole, koska täälläpäin ei mikään hirveän helppo oo alkeiskursseille päästä. Tän tarkotus ois helpottaa harrastuksen aloitusta. Mutta myös muut voi kysellä.
Koska olin iltavuorossa käytiin samalla Pilan tulevan kouluttajan kanssa tavoitteet läpi. Mun tavoite on saada Pila kolmosluokkaan ennenkuin V saa Iren sinne :D Niin ja tehdä Pilan kanssa perusteet kunnolla. Tarkoitus ois myös opettaa se hukkaamatta Pilan vauhtia, vaikka mulla onkin paha tapa hidastaa koiria. Saatiin heti kotiläksyksi tässä-käskyn opetus kädestä palkkaamalla ja puiden kierto. Siispä suuntaan tänään kolmen länderin kera metsään. Koutsi lupasi myös puuttua siihen, ettei Pila pääse mua pureskellen suorittaan rataa. Sillä vähän tuppaa kierrokset nouseen agiesteiden luona.
Amandalle me otettiin raivokepit. Ensin otin Iren kanssa pari kertaa pujottelen sen nenän edessä ja sitten vasta Ama pääsi suorittaan. Olipas vauhtia, ja raivoa. Palkkasin sen kepillä. Siis semmoisella oksalla. Ei ois uskonu, mutta se palkkautu sillä aika hyvin. Samalla kepillä millä olin palkannu myös Iren. Saatiin kaksi onnistunutta toistoa ja vissiin neljä semmosta missä Ama ei pujotellu loppuun asti, mutta meni vauhdilla, niistä palkkasin kaksi siitä huolimatta ettei menny loppuun. Ainoo huono puoli oli, että tän jälkeen Ire oli aikas kierroksilla ja sen treenistä ei meinannu tulla mitään. Amalla ei muuta otettu. Kuje ei päässy ollenkaan treenaamaan. Sai vaan juosta. Toki se luikahti putkeen ku päästin ne lopussa juoksenteleen, mutta niin meni Ama ja Pilakin.
Sitten suunnittelin hieman länderiagia Tampereelle. Kenttä ois nyt alustavasti varattu 23.5 pariksi tunniksi ja sinne ois tarkoitus järjestää agilityn esittely- ja höntsäilypäivä. Wilman ja Ronjan omistaja Päivi lähettelee aiheesta sähköpostia ja mä laitan vielä foorumille infon. Sen lisäksi yritän järjestää 4:lle länderi-koirakolle 8 kerran koulutuksen. Aika on perjantaisin 16-17.30 eli ei mikään kauhean ideaali, mutta toi on ainoa mikä mulle itelle sopii ja mä vedän sen joten muita mahdollisuuksia ei oikein oo. Se on noin joka toinen viikko vaan. Hintaa en vielä tiedä, se on kyselyn alla. Nyt jos joku Tampereen seudulla asuva (länderin omistaja) sen tästä bongaa, niin sähköpostitse voi kysellä adeina [a] mbnet.fi lisää. Etusijalla on ne, joilla ei treenipaikkaa ole, koska täälläpäin ei mikään hirveän helppo oo alkeiskursseille päästä. Tän tarkotus ois helpottaa harrastuksen aloitusta. Mutta myös muut voi kysellä.
tiistaina, toukokuuta 04, 2010
Kesäkausi alkoi
Ohoh, aika on taas vierähtänyt kaikkialla muualla kuin blogin päivityksen parissa. Se on mennyt Amandan juoksuja odotellessa, mutta niitä ei vieläkään näy, ei kuulu. Se on pentujen suhteen huonompi homma. Aikataulut on menny vähän ohi ja ympäri jo moneen otteeseen. Ja juoksut on yhä vaan hukassa. En tiedä mitä kummaa koirat oottelee.
Tällä viikolla alkoi kesän treenit pyöriä. Mä olenkin sitten kolmena päivänä viikossa kentällä. Tiistaina ja torstaina treenaamassa ja perjantaina vetämässä itse koulutusta. Ihan kivalta kuulostaa. Päästiin halutuille kouluttajille ja muutenkin meni mun osalta oikein putkeen. Joka toinen viikko oon kuitenkin iltavuorossa, että se vähän sotkee tota pakkaa.
Ollaan V:n kanssa samassa vuorossa, joten sain loistavan idean, että vois yhdessä ottaa yksityistunteja SDP:lta iltaviikolle. Meillähän ois yhteensä 4 treenattavaa koiraa Ama, Kuje, Ire ja Pila. Niinpä tilasin ekan tunnin ja jos se vaikuttaa hyvältä niin vois sit jatkaa.
Viikonloppuna ois tarkotus suunnata Ouluun kisoihin ja moikkaan porukoita. Näyttelykalenteriinkin oon saanu Pilalle ja Kujeelle pari merkintää ja tarkotus ois vielä muutama muu näyttelysuunnitella niiden lisäksi tälle vuodelle. Vähän tylsää kun niissä ilmotusaika umpeutuu jo kuukausia ennen näyttelyä. Olen ihan liian tottunut siihen, että agikisoissa ilmottautuminen menee kiinni viikkoa ennen kisaa. Seuran omat kisatkin lähestyy. Sinne sitten talkoileen pitkästä aikaa. Tai talkoilinhan mä siellä läntsykisoissa. No yhtä kaikki, ihan kivaa sekin.
On keväinen olo, vaikka ulkona on aika kylmää ja harmaata. Siitä huolimatta ajattelin nyt suunnistaa kohti kenttää. Tässä vielä loppuun tosi nolo video Amandan varaslähdöstä. Se on hyvä lopetus talven treeneihin :)
Video
En vaan voi olla nauramatta tolle :DDD
Tällä viikolla alkoi kesän treenit pyöriä. Mä olenkin sitten kolmena päivänä viikossa kentällä. Tiistaina ja torstaina treenaamassa ja perjantaina vetämässä itse koulutusta. Ihan kivalta kuulostaa. Päästiin halutuille kouluttajille ja muutenkin meni mun osalta oikein putkeen. Joka toinen viikko oon kuitenkin iltavuorossa, että se vähän sotkee tota pakkaa.
Ollaan V:n kanssa samassa vuorossa, joten sain loistavan idean, että vois yhdessä ottaa yksityistunteja SDP:lta iltaviikolle. Meillähän ois yhteensä 4 treenattavaa koiraa Ama, Kuje, Ire ja Pila. Niinpä tilasin ekan tunnin ja jos se vaikuttaa hyvältä niin vois sit jatkaa.
Viikonloppuna ois tarkotus suunnata Ouluun kisoihin ja moikkaan porukoita. Näyttelykalenteriinkin oon saanu Pilalle ja Kujeelle pari merkintää ja tarkotus ois vielä muutama muu näyttelysuunnitella niiden lisäksi tälle vuodelle. Vähän tylsää kun niissä ilmotusaika umpeutuu jo kuukausia ennen näyttelyä. Olen ihan liian tottunut siihen, että agikisoissa ilmottautuminen menee kiinni viikkoa ennen kisaa. Seuran omat kisatkin lähestyy. Sinne sitten talkoileen pitkästä aikaa. Tai talkoilinhan mä siellä läntsykisoissa. No yhtä kaikki, ihan kivaa sekin.
On keväinen olo, vaikka ulkona on aika kylmää ja harmaata. Siitä huolimatta ajattelin nyt suunnistaa kohti kenttää. Tässä vielä loppuun tosi nolo video Amandan varaslähdöstä. Se on hyvä lopetus talven treeneihin :)
Video
En vaan voi olla nauramatta tolle :DDD
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)