sunnuntai, heinäkuuta 27, 2008

Puuhailuja

Me ollaan Onnin kanssa innostuttu ottamaan pieni tottistelueriä. Ensin tortaina kun ei päästy harjoittelemaan puomin kontakteja skeittirampille ja eilen agilityn lomassa otettiin pieniä harjoituksia. En tiedä tokosta mitään, joten se on vähän epämääräistä säätämistä vaan, mutta hauskaa meillä on. Onni on valtavan innoissaan. Todennäköisesti makkaroista... Pitää katsoa kuinka edetään. Joko räpelletään vähän aikaa kunnes kyllästyn tai aloitetaan ehkä kaverien kanssa harjoittelu.

Ollaan taas vietetty viikonloppu Kristiinassa. Rakensin eilen kaksi hyppyestettä. Ihan itse alusta loppuun. Lisäksi muokkasin minipuomin loppuun. Hellusen veli oli hakenut sirkkelin lainaan, joten jouduin sahaamaan käsisahalla kaikki laudat oikean mittaisiksi. On muuten kädet ihan poikki. Ja kaiken huipuksi poltin selkäni. Jummetun kipeä.

Vaan oli se sen arvoista.
Tytöt nauttii
Hyppy


Puomi on saanut pinnoituksen
Puomi on saanut pinnoituksen

Onni testaamassa
Onni testaa puomia

Lisäksi ollaan uitu ja saunottu. Merivesi on todella lämmintä. Koko porukka on käynyt uimassa. Amanda on nauttinut saunailustakin ja Kujekin piipahti toteamassa, että lämmintä on. Kesäistä menoa ja hyvällä fiiliksellä.

perjantaina, heinäkuuta 25, 2008

Uusia kasvoja ja uusia kuviota treeneissä

Hihhei! Meidän kentälle on tulleet verkolliset kepit! Suuri eläköön huuto S:lle&M:lle jotka jaksoivat väkertää verkot paikoilleen. Kokeilin niitä Kujeen kanssa. Eka kierros namia edellä kuljettaen ja sitten annoin muutaman kerran neidin itse pähkäillä että mistäs välistä pitikään mennä. Vähän idea jo hahmottui, muttei ihan täysin. No mikäs kiire meillä on opetellessa. Amandan kanssa en kokeillut verkkoja, en tiedä pitäiskö kokeilla vai ei. Katsotaan nyt. Vaan mahtavaa, että nyt pääsee treenaamaan tuollaisiakin.

Mulla oli molemmat tytöt mukana. Aloitin Amandan kanssa. Harjoituksena oli kakkosen kisoista pieni ohjauspätkä. 4 aidasta muodostui S-kuvio ja siinä oli vähän ongelmaa kun en oikein osannut sijoittua oikein. Amanda teki ihan hirveän pitkiä kaaria. Lopulta keksittiin miten ohjauksen sai toimimaan ja miten saan käännettyä Amandaa niin ettei se vedä hehtaarin loikkaa. Radalla oli myös pituus ja meitä ennen oli mennyt maksikoiria. Eipä muistettu pituutta korjata sen jälkeen medille sopivaksi, mutta iloisesti Ama loikkasi maksikokoisenkin.

Hiottuani Amanda kanssa ohjauksen kuntoon, tein saman pätkän Kujeen kanssa ja sehän meni heti oikein. Kuje hyppää paljon taloudellisemmin ja pienemmin kaarin automaattisesti. Eipä sitten sen kummemmin hinkattu sitä vaan keskityttiin keinun opettamiseen. Ei uskois, että samainen neiti meni edellisellä kerralla keinun ihan jäykkänä ja oli kokoajan valmis hyppäämään siitä pois. Joku vaihtoi vissiin jossain välissä Kujeen toiseen.

Mun vetämään ryhmään tuli uusi koirakko: muisku ja Leela. Meillä oli takanaleikkaamisharjoituksia ja Leela väsyi varsin nopeasti. Annoin muiskun valita toisen ländereistä, että saadaan vähän ohjaamisen opettelua kuitenkin. Amanda pääsi siis uudestaan kentälle ja meni tosi hyvin muiskun kanssa. Kenenkään muun matkaan se tuskin ois lähtenytkään. Jahka saan perehdytettyä muiskun tarkemmin ohjauksen saloihin, niin mullahan on Amalle vara-ohjaaja :D Loistavaa!

Tosi kiva päivä. Ei mitään suunnattoman hienoja suorituksia tullut läntsyille, mutta hyviä juttuja. Kujeen kanssa tehtiin kahta uutta (verkkokepit&keinu) ja Amandan kanssa tuli oivallus ohjaamisen suhteen. Mitään suurempia mokiakaan ei ollut.

torstaina, heinäkuuta 24, 2008

Vauva ja "vauva"

Käytiin viikonloppuna moikkaamassa Hellusen velipoikaa perheineen ja heillä on valtavan suloinen tytär Mirella. Neiti taitaa olla siinä kymmenen kuukauden kieppeillä. Vauhtia piisaa ja kovasti olisi hinku päästä kävelemään. Vierailulle otettiin mukaan tytöt, jotka oletettavasti osaavat käyttäytyä hyvin. Onnihan varastaa kaikki lelut ja Elmeri sählää. Hienostihan tytöt käyttäytyivätkin. Amanda pysyi tarkasti vähän kauempana Mirellasta, mutta Kuje oli kiinnostuneempi. Se ensi haistelun jälkeenkin pysyi lähellä ja innostui palloleikistä. (Yllättävää pallohullun koiran kanssa...) Antoi jopa Mirellan ottaa kiinni kuonostaan.

Eilen muisku kävi shoppailemassa vauvanuken ja esitteli sitä. Kujeesta nukke oli erittäin epäilyttävä ja se meni tuolin alle puffailemaan. Vasta kun otin itse nuken käteeni Kuje uskalsi tulla haistelemaan sitä ja nolostui tajutessaan että se on vaan esine. Joskus sillä on niin kummia aivoituksia. Mene ja ota tuosta nyt selvää. Vaan hyvin tuli taas muistutusta siitä, että läntsyjä sosiaalistetaan pitkään ja hartaasti.

Olen muutenkin huomannut, että kun olen itse paikalla niin Kuje on paljon rohkeampi kuin mitä se on ilman minua. Esim. jos meille tulee vieraita ne pitää haukkua, mutta jos olen siinä lähellä rauhoittuminen tapahtuu nopeasti ja ilman minua Kuje on ihan mahdoton. Että kyllähän se aika paljon muhun tukeutuu. Vaan ihan hyvä ominaisuus tuo on.

tiistaina, heinäkuuta 22, 2008

Maanantain liidot

Maanantai oli totisesti ensimmäinen loman jälkeinen päivä kaikin puolin aina siihen asti kun pääsin Kujeen kanssa treeneihin. Voi elämä se koira on upea! Ei voi muuta sanoa. Ihan käsittämättömän hienoja putkeen irtoamisia. Ja tekemisen intoa. Ah, mikä nautinto Kujeen kanssa on harjoitella. Älyttömän kivaa oli.

Harjoiteltiin takana leikkaamista ja mä oon ihan kädetön sen homman kanssa. Aina ihan väärässä paikassa ja käskyttämässä väärään aikaan. Mun tunaroinnista huolimatta Kujeelle tuli vähän haisua siitä mitä haettiin ja saatiin muutama ihan onnistunutkin leikkaus. Kepitki sujui muutaman kerran ihan kivasti. Mä oon siinäkin niin järkyttävän hidas. Ois ihan kiva jos kentälle tulis ne paljon puhutut verkot tai vinokepit.

Kotiin tultiin mutkan kautta kun mietin torstain tulevaa treeniohjelmaa niin keskittyneesti, että ajoin aikas reippaasti ohi pysäkin. Onneksi satuin jäämään sellaisella pysäkillä, jossa oli vieressä toisten meidän ohiajavien bussien stoppeja ja onnistuin vielä juoksemaan oikean bussinkin kiinni. No nyt on toivottavasti ihan kiva suunnitelma omalle torstain ryhmälle valmis.

Kotona vire oli vielä päällä ja loppujen koirien kanssa mentiin iltalenkillä viereiselle skeittiradalle ottamaan puominkontakteja. Siellä on oivallinen ihan puominnäköinen ramppi, jossa on tosi hyvä harjoitella kontakteja. Onnia en pysäyttänyt, mutta Ama ja Leela teki ihan nätit 2on-2offit. Amalla oli vaihteeksi niin kova hinku päästä tekemään, että se pureskeli hihnan poikki. Fiksuna koirana järsi Onnin hihnan.. Meidän perheen blondi.

sunnuntai, heinäkuuta 20, 2008

Yhteishark...hassuttelu

Koska edellinen postaus oli niin masentava, niin tässä on tulevan viikon piristykseksi videokuvaa muutaman viikon takaa. Tehtiin tyttöjen kanssa pieni hassutteluharjoitus ilman sen kummempaa tavoitetta tai suunnitelmaa.

Loman viimeinen päivä

Viikko on vierähtänyt ihan liian äkkiä lomaillessa. Tai no lähes lomaillessa kun oli vain etäkoulua eikä töitä laisinkaan. Aika katosi nopeasti, mutta mitään ei ole tehty. Loma alkoi surullissa merkeissä kun luin Aasan pois menosta. Sydämeen iski suru kuin puukko ja länderimaailma menetti yhden ihanimmista persoonista. Kipalle perheineen lämmin osanotto :hali: Aikanaan tuska haalistuu, mutta iloiset muistot säilyttävät. Ainakin toivon kovasti niin. En itse voi ajatella Aasaa purskahtamatta itkuun, joten voin vain kuvitella miten kova ikävä teillä on.

Meillä koko porukka on tervettä ja kyllästynyttä. Koska mitään ei olla tehty. Maanantain agiharkat jäi väliin kun oltiin Oulussa. Torstaina piti päästä Tampereelle vetään treenit ja harkkaamaan, mutta eipä päästy kun joku ääliö (siis kirjoittaja itse) oli jättänyt kevythäkin kämpille, eikä kolmen koiran kanssa ollut junaan menemistä. Mentiin Ouluun bussilla ja samalla tavoin tultiin takaisin Kristiinaan sit perjantaina eli bussilla. Näitä kolmen koiran omistamisen iloja...

No nyt kai voi levännein mielin lähteä huomenna töiden kautta kouluun ja jatkaa illalla harkkoihin.

Poppoo

maanantaina, heinäkuuta 14, 2008

Uimamaisteri???

Läntsyblogien uimamaisteri sarjaa ;)

sunnuntai, heinäkuuta 06, 2008

Kipazin-koirat rulettaa

Terveisiä vaan agirodusta. Meillä on ollut kerta kaikkiaan mielettömän upea päivä! Aamulla tultiin Turusta. Sopivasti saavuttiin paikalle ja nähtiin kuinka Kromlins Ferrarit kaahasivat medi-kilpailevien voittoon. Ihan mielettömän paljon onnea Jonna&Hippo, Pasi&Kampi, Jasmina&Chili ja Åsa&Zimbo! Myös kolmanneksi kiisi länderijoukkue ja paikalla vilisi muutenkin varsin paljon tutun rotuisia koiria.

Kun alo-rataa koottiin, meille tuli pienoinen shokki. Radalla nökötti pujottelu, johon kukaan joukkueen koirakoista ei ollut sen suuremmin panostanut, sillä kaikki luulivat ettei keppejä ole mölliradalla. Pasi jaksoi sitkeästi nostaa joukkuehenkeä, joka siinä vaiheessa meinasi vähän karata pienoisen paniikin puolelle. (Yksi voitto jo taskussa, onhan siinä nyt helppo hymyillä... ;D )

Kromlins Chili-Mints starttasi vissiin viidentänä joukkueena. Jaana oli Fliin kanssa ensimmäinen, Riikka ja Veikko toisina, minä ja Kuje kolmantena ja Pasi Vipun kanssa ankkurina. Ossi oli pitämässä Kujetta kiinni, ettei se karkaa lähdössä. Kuje tuli tosi nätisti matkassa. Puomilla maltoin olla lähellä varmistamassa, mutta ei tyttönen epäröinytkään, kiisi vaan tyynesti eteenpäin. Eka virhe saatiin kepeillä, kun törkkäsin Kujeen väärään keppiväliin ja toinen vitonen napsahti kun Kuje ei pujotellut loppuun asti. Meillä meni aikas kivanlaisesti rata. Vähän hitaantuntuista oli meno. Putkillakin tuntu, että sai odotella aika kauan. Vaan tosi varmasti Kuje meni. Ei haahuillut, kuunteli ja keskittyi. Yksi rima meiltä tipahti, kun yritin (vaihteeksi) kääntää Kujetta jo hypyn päällä. Jos vaan olisi vähän malttanut odottaa.

Olen ihan äärimmäisen tyytyväinen. Kyllä Kuje on niin ihana ohjattava, ettei ole tosikaan. Toinen mihin olen itsessäni tyytyväinen on, että muistin ohjata juuri sitä koiraa jonka kanssa olen radalla. Ihan mielettömän hyvä fiilis jäi. Meidän joukkueella meni tosi hyvin kaikilla ja sijoituttiin neljänneksi. Vau! Chilin M-vauvat rulettaa :D

perjantaina, heinäkuuta 04, 2008

Viimeinen treeni ennen Agirotua

Eilen käytiin torstai-treeneissä tyttöjen kanssa. En ottanu poikia mukaan vaikka alunperin oliki tarkoitus kävellä kentälle. Elmeri oli aamulla laittaunut mun huoneen kaaokseen ja tehnyt oikeasti tuhojakin. Ajattelin, etten voi sitä jättää kotiin, mutta Hellunen tuli sen verran ajoissa, että saatoin jättää pojat odottamaan.

Meillä oli FAO-rata treeneissä. Tarkoituksena oli vain pitää hauskaa. Ja hauskaa meillä olikin. Ohjasin tyttöjä samalla tavalla ja se meni tosi onnistuneesti. Kujeella oli vauhtia vain tuplat enemmän ku Amandalla. Kokeilin vähän Kujeen rajoja palkkaamalla aika pajon narulelulla. Muutaman kerran meinasi kiehahtaa yli, mutta sain sen laskettua takas kuunteluasteelle. Kyllä se vaan on noista koirista paras. Mun pitäis vaan jotenki saada opetettua sille itsenäiset kepit. Oon sössinyt ne muiden koirien kanssa ja en haluais taas toistaa virhettä. Keinu on myös sellainen este, jota Kuje ei osaa.

Amanda teki nättiä työtä. Ihan eri tuntuista menoa ku kisoissa. Jollain pitäisi saada omaa kisajännitystä lievennettyä, niin ei vesittäisi koiran suoritusta. Loppuun otettiin muutama puomi+kepit pätkä ja saatiin melkein iloiset kepit. Voi, että olin tyytyväinen. Aman kontaktit on hyvässä mallissa. Erityisesti puomin alastulo onnistui joka kerta niin upeasti. Sillä on nyt jotenki napsahtanu toi, että jäädään "etutassut maahan, takatassut kontaktille" -idea taskuun. Sama kuva pitäisi saada Kujeen aivoihin.

Näistä treeneistä on hyvä jatkaa. Harmittaa, ettei oo oikein mitään kisoja minne Aman ilmoittaisi. No Kujeella on koitos sunnuntaina ja sit tiedetään kuinka se kisoissa kulkee. Mä tietty omalla jännityksellä sössin kaiken. Tänään suunnataan Turkuun ja sit sunnuntaina Ylöjärvelle.

keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2008

Seuran hyllyn keruukekkerit

Olipa rankka kisareissu, vaikka matka kisapaikalle oli huomattavasti lyhyempi kuin mitä Oulun keikat ovat olleet. Bussilla päästiin helposti seikkailemaan, vaikka ensimmäisen bussin kuski napisikin siitä, etteivät Onni ja Amanda näytä sylikokoisilta. Kisapaikalla sit nähtiin tuttuja ja hengailtiin seuralaisten kanssa. Meillä oli seuralla aika iso edustus kisoissa. Melko suuri osa ykkösluokan koirista löytyi kisaamasta ja kaikissa luokissa. Mikä oli erityisen hieno, niin myös toisia seuralaisia tuli katsomaan meidän menoa, tsemppaamaan ja kommentoimaan. Aika mahtavaa tukemista ja jäi tosi hyvä olo.

Amandan eka rata meni ihan pyllylleen. Mä olin ihan kohmeessa ja Amanda meni nopeammin ku uskoinkaan. Kaikki lähti pieleen heti alusta kun Amanda varasti lähdössä. Tääkin oli mun mokaa kun en tajunnu odottaa pillin vihellettystä ennenkuin jätin Amandan hypyn taakse. Eihän se kestä siellä niin pitkää odotusta. Että mä olin tyhmä. No rata meni ihan hyvin keinulle asti. Tamskin keinu on aika ... no kevyt ja kiikerä. Paukahtaa kovalla äänellä. Amanda tietysti säikähti sitä kuten jo varsin monet muutkin sitä ennen ja sen jälkeen. (Minikoirille keinu lopulta poistettiin.) Sen jälkeen tulevalla puomilla sit lähdin vetään ihan liian kovaa enkä jääny tukeen Amandaa nousulle. Sehän hyppäs alas. No ei kun uudestaan yrittään ja tällä kertaa pysyin vieressä. Mun ohjaaminen oli ihan törkeän huonoa. Koko ajan. Olin jäljessä ja pihalla. Kepit kusin. Ainoa hyvä mitä radasta voi sanoa on että Amandalla oli vauhtia ihan kivasti. Ohjaaja vaan oli niin pyllystä ku olla voi. Hylly tuli. En tiedä tuliko varastamisesta vai miljoonasta kiellosta.

Seuraavalle radalle kokosin itteni. Tarkotushan oli pitää hauskaa. Mitä jos vaikka ohjais ja kehuis koiraa. Vois ehkä Amandallaki olla kivempaa. Tokalla esteellä tehtiin hylly. Amanda meni renkaan välistä ja kun lähdin korjaan sitä niin hyppäs takaspäin renkaan läpi. Loppurata oli ku unelma. Mentiin ihan kivaa vauhtia. Keinu sujui ilman minkäänlaista hermoilua. Sain tehtyä takaleikkauksen A:lle. (Mä! Takaleikkauksen! Onnistuneesti!!!!) Kepit meni oikein. Hitaasti, mutta oikein. Kertakaikkiaan ihana. Vähän harmittaa rengas ku en tajunnu mennä renkaan taakse ottaan vastaan lähdössä. Se ois voinu toimia paremmin. Tyytyväinen kuitenkin olen. Erityisesti siihen miten Ama onnistui tekeen ekan kierroksen säikähdyksestä huolimatta upean keinun.

Hyllyjä satoi meidän seuralle. Tosin suoritukset oli varsin hienoja. Yksi virhe vain kostautui. Niinhän se usein menee. Onni teki tuloksen. En ole ihan varma oliko ainoa tuloksen tehnyt meidän seurasta. Odottelu ei tehnyt Onnille kauhean hyvää. Se oli vähän valju. Kaikki meidän virheet johtuivat mun ohjauksesta. Eka rima tipahti, koska tein taas sen virheen, että käskytin riman päällä. Se ei Onnin kanssa onnistu. Mun pitäis asia tietää. Kaksi kieltoa saatiin toinen hypyltä ja toinen putkelta. Molemmissa tapauksissa en ohjannut tarpeeksi lähelle estettä vaan odotin Onnin irtoavan. Eihän se irtoa. Kyllä mun pitäis tietää. Viimeinen ja harmittavin virhe tuli keppien viimeisestä välistä kun en käskyttänyt sitä. ARGH! Mikä harmittava moka. Miksi en voinut loppuun asti viedä. Miksi?? Muuten meni ihan kivasti. Yliaikaa semmoiset parikymmentä sekuntia...

Kisat venyivät yli aikataulun. Viimeinen bussi millä suunnittelin kotiin lähteväni meni ennenkuin pääsin Onnin kanssa radalle. Mulla oli onneksi seurana Tuittu omistajineen ja me päätettiin mennä yöbussilla joka lähti suhteellisen läheltä. Onneksi oli seuraa eikä tarttenu yksin siinä humalaisten kanssa odotella. Kaupunkiin asti päästiin bussilla ja loppu matka käveltiin kotiin. Siinä puol yhden maissa pääsin toteamaan, että Elmeri on murtautunut taas ovista ja syönyt taas Leelan ruokaa ja on taas kuin pallo. Ja viideltä aamulla lähdin äärimmäisen pirteänä töihin.

tiistaina, heinäkuuta 01, 2008

Viime hetken kisapaniikki

Kas niin nyt on Elmeri väsytetty, reppu pakattu ja ylipäätään aletaan olla lähtövalmiita. Jännitys kuplii mahassa. Onni ja Amanda ravailevat ympäri kämppää aina kun liikahdan. Muun ajan Onni makaa apaattisen näköisenä jossain päin missä on hyvä näköyhteys reppuun, muhun ja eteisenoveen.

Täällä satoi äsken vettä, joten saapa nähdä kisataanko sateessa. Jos ylipäätään päästäisiin bussilla kisapaikalle niin se olisi jo positiivista. Varasin eksymisen varalle vähän ylimääräistä aikaa matkaan.

Tän päivän tavoitteet. Jos sataa, niin jo se, että koirat liikkuu radalla ois plussaa. Aman eka startti tänä vuonna. Ei ihan kauheasti oo tavoitteita. Jos muistaisin ohjata oikeaa koiraa radalla. Kepitki ois kiva saada meneen oikein. Kun muistaisi vaan saada hyvän fiiliksen Aman kanssa radalle, sekin riittäisi. Mulla jotenkin menee hermoillessa kauheen jäykäksi olo ja unohdan koiran. Kun muistaisi mennä iloisesti ja rennosti ja ohjata.

Onnin kanssa nyt päällimmäinen tavoite on myöskin se, että muistaisin mikä koira mulla on matkassa. Pelkään, että tuun sössiin kepit, mutta ennemmin sit Onnin kans ku Aman. Vähän mietn jos yrittäis Onnin kanssa tehdä lentävän lähdön. Pitää vähä kattoa millainen rata. Mua vaan epäilyttää että eka rima saattaa siinä touhussa tippua. Mutta en sit tiedä jos se vaikuttais nopeuteen.

Vielä vartti... no jos tarkistais, että kaikki on mukana.

Agirotutreeni

Kujeen kanssa siis piipahdettiin sunnuntaina Turussa treeneissä. Chili-Mints-joukkueesta paikalla kaikki muut paitsi Vipu, joka ymmärrettävästä syystä ei parin tunnin vuoksi ihan lähtenyt Oulusta asti treenaamaan. Oli kiva nähdä Fliitä, Padia ja Veikkoa (sekä Chiliä) taasen, vaikka kasvattitapaamisessa viimeksi tavattiinkin. Ennen kaikkea oli tosi kiva päästä seuraamaan koirakoiden menoa. On kerta kaikkiaan mahtavaa, että saatiin pentuejoukkue kasaan :D

Ratapiirros. Jasmina oli piirtäny meille radan, jossa oli kivoja putkeen menoja. Oli vähän haastetta ja toisaalta looginen ja suoraviivainen rata mikä oli kiva möllikoirille.

Kuje oli hyvin kuulolla ja meillä meni ihan kivasti. Ekalla kierroksella vähän mokailin putkien kanssa. Ekalle putkelle käskytin ihan liian myöhään ja mulla ei ihan takaleikkaus toiminut tokalla putkella. Tokaan putkeen ois ehtiny tehdä valssin ku olin niin paljon edellä. Toisella kierroksella sit takaleikkaus onnistui koska Kujeella oli tarpeeksi vauhtia, mutta meiltä tippui kaksi rimaa. Eka tipahti kun hätiköin ja toisella lopetin ohjaamisen ihan täysin putken jälkeen. Kuje tuli sieltä nopeammin ku uskoinkaan. Muuri oli sopivasti suoraan edessä, mutta en sen jälkeiselle hypylle lähtenyt tarpeeksi saattamaan. Kuje kyllä meni hypyn, mutta rima tipahti koska hyppykulma oli ihan mahdoton. Kontaktit tehtiin juoksuna.

Tässä Kujeen toka rata. (Pallon heiton jälkeen kannatta lopettaa kattominen. En jaksanu muokata videosta loppua pois, vaikkei siinä näy ku taivasta ja maata.)


Otettiin loppuun lentävän lähdön harjoitus. Lähtö sujui kyllä, mutta Kuje oli niin poikki siinä vaiheessa, että muuten rata meni mönkään. Mutta onnistunut lähtöhän oli se mitä haettiin ;) Tuli näiden treenien myötä itsevarmuutta. Kuje menee tällä hetkellä melkein parhaiten mun koirista, mikä on sinänsä huono, että mun pitäis tänään kisata noilla kahdella muulla otuksella...

Emppupoika jäljestää

Lauantaina sain Nemin omistajalta perehdytyksen jäljen tekoon. Tehtiin siinä Nemille ja Elmerille muutama lyhyt jälki ja käytiin lenkkeilemässä. Elmerillä kun virtaa piisaa, ajattelin nenätyöskentelyn olevan paras tapa väsyttää poika. Emppu on kovin ahne nuorimies ja siitä oli oikein mukavaa seurata namivanaa. Kolmannella ja viimeisellä jäljellä se näytti jo tajunneen idean. Sählähän se on, kova kiire kokoajan eteenpäin.

Sunnuntaina tein itse pari pitempää jälkeä ennen kuin lähdin Kujeen kanssa Turkuun piipahtaan Agirotu-treeneissä. Tarkoitus oli minimoida Elmerin tekemät vahingot sillä aikaa kun joutuu pitkäksi aikaa jäämään kotiin. Jäljet meni ihan kivasti. Intoa riitti ja jaksoi seurata pitemmätkin loppuun asti. Ja parasta oli ettei kotona oltu ovia auottu eikä murtauduttu ruoan ääreen kun illalla kotiuduttiin Kujeen kanssa.

Ois eilen vissiin pitäny tehdä taas jälki, sillä mun ollessa poissa oli poika avannut kaksi ovea ja korkannut Leelan uuden ruokasäkin. Tänään on illalla agikisat, joten pitää miettiä että ajaisko muutaman jäljen päivällä vai kehittäiskö jotain muuta väsytystä.